Parkinsonin tautia voidaan hidastaa, mutta ei täysin parantaa – Orivedellä toiminut jo yli kaksi vuosikymmentä vireä Parkinson-kerho

Liikehäiriöliiton toiminnanjohtaja Johanna Reiman (edessä) kertoi Oriveden Parkinson-kerhon juhlassa liiton ja sen aluetoiminnan tuesta sairastuneille ja heidän omaisilleen. Parasta vertaistukea tarjoaa kuitenkin toinen sairastunut. Taustalla toinen juhlan puhujista, mänttäläislähtöinen aluevaltuutettu Markku Virkamäki. Kuva: Anne Kotipuro

Jos erilaiset keksijöidensä mukaan nimetyt sairaudet sekoittuvat, kerrataanpa miten Parkinsonin tauti ilmenee. Se on neurologisista sairauksista nopeimmin yleistyvä, koska ihmiset elävät vanhemmiksi nykyään. Sairaus puhkeaa keskimäärin 65-vuotiaana.

Ennen vanhaan se tosin luokiteltiin usein vanhuuden jäykistymiseksi, kuten Oriveden Parkinson-kerhon noin 20-vuotisjuhlassa viime viikolla jongleerannut Kalevi Montela kertoi isästään, joka vasta paljon myöhemmin sai Parkinson-diagnoosin.

Lue myös: Parkinson-kerho juhli 20 vuottaan vain pari vuotta jälkikäteen – oma kerho paikkakunnalla on arvokas vertaistuen paikka, sillä harva sairastunut jaksaa lähteä matkojen päähän

– Lääkärin hakeudutaan usein siinä vaiheessa, kun ruvetaan kiinnittämään huomiota esimerkiksi katkonaiseen kävelyyn tai liikkeiden hitauteen. Monesti ihmisen ääni hiljenee, ja hänelle voi tulla nielemisvaikeuksia, yleistä jäykkyyttä tai poissaolokohtauksia, kertoo juhlassa vieraillut Liikehäiriöliiton (entisen Parkinson-liiton) toiminnanjohtaja Johanna Reiman.

Myös yhtäkkiset tarkkaavaisuuden vaihtelut kuuluvat usein Parkinsonin oireisiin.

– Välillä ihminen on ihan fokusoitunut, mutta sitten tulee off-vaihe, jolloin hän jähmettyy täysin, Reiman täsmentää.

Hän kertoo, että monesti sairastunutta luullaan juovuksissa olevaksi. Kuten sitäkin tuttua kylänmiestä, joka traktorin pukilta huojui kauppaan – ja joutui kerran toisensa jälkeen aina uusien poliisien puhalluttamaksi.

Taustalla hermosolujen dopamiiniaineenvaihdunnan häiriö

Parkinsonin tautiin liittyvät siis varsin näkyvät neurologiset oireet. Niiden syy on yksinkertaisesti se, että hermosolut eivät toimi niin kuin niiden pitäisi, mutta mistä se johtuu, sitä ei Reimanin mukaan vielä oikein tiedetä.

Siihen on kuitenkin lääkehoito, joka vaikuttaa hermosolujen dopamiiniaineenvaihduntaan aivoissa. Sen avulla sairauden etenemistä voidaan hidastaa, mutta parantaa ei sitä ainakaan vielä voida. Sairaus etenee vääjäämättä, hitaammin tai nopeammin.

Liikunta on Parkinsoninkin yhteydessä tärkeää. Siksi kannattaa huolehtia kunnostaan ja fyysisistä voimavaroistaan, ja toisaalta on sitten sellaisiakin kursseja, joilla käsitellään mielialaa ja puhetta.

– Itse voi ja kannattaa ylläpitää toimintakykyään, Reiman kannustaa kaikkia diagnoosin saaneita.

Suomessa Parkinsonin tautia sairastaa noin 16 000 ihmistä, ja esimerkiksi Britanniassa lasketaan, että prosentilla ihmisiä on essentiaalista vapinaa, joka on kaikkein yleisin liikehäiriösairaus, Parkinson on vasta toiseksi yleisin.

– Tähän vapinaankin, joka puhkeaa yleensä nuoremmilla ihmisillä, on kehitetty uusia hoitomuotoja, joilla vapina saadaan ainakin hetkeksi pois, Reiman kertoo.

Jotkut Parkinsonin muodot, esimerkiksi nopeammin etenevä Parkinson+, voi tulla nuoremmallekin ihmiselle, ja mahdollisesti siihen liittyy perinnöllisyyttä, mutta siitä ei olla ihan varmoja. Tavallisen Parkinsonin yhteydessä ei perinnöllisyyttä ole voitu osoittaa.

Harvinaisemmista liikehäiriösairauksista Reiman mainitsee vielä Huntingtonin sairauden, jota sairastaa vain 150-200 ihmistä Suomessa. Se on perinnöllinen, nopeasti etenevä ja hyvin hankala.

Parkinson voi viedä edetessään pyörätuoliin, mutta moni sairastunut pysyy kuitenkin melko toimintakykyisenä.

– On tosi tärkeää, että ollaan yhdessä, annetaan ja saadaan vertaistukea. Sairaudesta huolimatta voi pyrkiä elämään täyttä elämää! Minun terveiseni juhlivalle kerholle olivat, että yhdistystoiminta tässäkin on Suomen rikkaus, ja siitä kannattaa ottaa kaikki irti. Liitto tarjoaa tukea, ja meillä on vieläkin alueihmisiä auttamassa kerhoja ja yhdistyksiä niiden toiminnassa. Yhdessäolossa voi hetkeksi unohtaa sairautensa ja keskittyä iloiseen yhdessä tekemiseen, Reiman korostaa.

Leave a Comment