Nuoret 4H-yrittäjät saivat Orivedellä palautetta ryöstöhinnoista, mutta tätä väitettä he eivät ottaneet tosissaan – ”Pelkkiin aineksiin menee monta kymppiä, joten ei paloja voi millään myydä eurolla kappale”

Elina Inkeroinen, Eemil Airo, 4H-yrittäjät
Elina Inkeroinen ja Eemil Airo toivat 4H-yrityksensä päivän ajaksi Orivedelle. Tarkoituksena oli innostaa orivesiläisiä 4H-yrittäjäksi sekä täyttää Kesätyö- ja koulutusmessuilla ollut palvelutarve. Kuva: Jaana Ala-Lahti

Kesätyö- ja koulutusmessuilla kahvilatoiminnasta vastasi 4H-yritys Cafe Paiste. Kyse oli tamperelaisten Eemil Airon ja Elina Inkeroisen yrityksestä, joka pääasiassa toimii kesäisin Tampereella Emil Aaltosen puistossa kärrykahvilana.

Oriveden tapahtumaan ystävykset oli kutsuttu näyttämään mallia siitä, millaista 4H-yrittäjyys voi olla ja innostamaan myös orivesiläisiä nuoria sen pariin. Vastaavaa 4H-yritystä ei Orivedeltä myöskään vielä löydy, joten se täytti samalla myös tapahtumaan tarvitun palvelutarpeen.

Viime kesästä lähtien toimineen yrityksen on perustanut Airo. Inkeroinen hyppäsi toimintaan mukaan viime vuoden loppupuolella.

– Elina tuli minulle apukäsiksi, jotta minun ei tarvitse tehdä kaikkea yksin, nyt 14-vuotias Airo kertoi.

4H-yrittäjyydestä Airo oli kuullut ensimmäisen kerran jo 11-vuotiaana.

– Päätin jo silloin, että perustan yrityksen. En vain voinut tehdä sitä heti, koska yrityksen perustamiseen vaaditaan 13 vuoden ikää. Kun olin 12-vuotias, pääsin etuajassa 4H-yritysvalmennukseen ja kun täytin 13, niin tyyliin samana päivänä perustin oman yritykseni.

Harrastuksesta voi tehdä itselleen työn

4H-yrittäjyyden kautta työllistymisestä ystävyksillä oli paljon hyvää kerrottavaa.

– Tämä on hyvä vaihtoehto, jos ei saa muuten kesätöitä. 4H-yrittäjänä voi siis itse keksiä itselleen kesätöitä. Lisäksi tässä voi tehdä omasta harrastuksestaan itselleen työn, Airo totesi.

– Ihan omasta ideasta voi tehdä itselleen sopivan työn. Kun yrittämisestä on kertynyt kokemusta, niin sitten vanhempana ideaa voi lähteä myös laajentamaan, Inkeroinen lisäsi.

Airo oli saanut sytykkeen kärrykahvilan perustamiseen kioskista, jota hän oli aiemmin pitänyt pienimuotoisesti ystäviensä kanssa. 4H-yrittäjyyden aikana hän on myös ymmärtänyt, mikä kioskin pitämisessä meni mönkään.

– Kun me hinnoittelimme tuotteita, niin emme me ollenkaan ajatelleet sitä, että saammeko me tuottoa. Luulen, että me jäimme vain tappiolle siitä. Siitä minä kuitenkin innostuin myymisestä ja ajattelin, että kahvila olisi kiva.

Kärrykahvilasta asiakkaat ovat voineet ostaa muun muassa kahvia, teetä, limsaa ja keksejä. Yksi suosituimmista tuotteista on kuitenkin ollut mustikkamuffinssit.

– Näihin tapahtumiin teemme vähän teemaan sopivia tuotteita. Toisaalta meidän tarjonnassa näkyy myös se, mitä on kulloinkin huvittanut leipoa. Tänään meillä on esimerkiksi banaanimuffinsseja ja tomaatti-fetapiirakkaa, Inkeroinen kertoi.

Kyllä, kaksikko siis leipoo itse kaikki myyntiin tulevat tuotteet.

– Emme me mitään mestareita olla, mutta tässä oppii koko ajan, kun vain tekee, Airo sanoi.

4H, Niina Perkiö, Mirja Toropainen
4H-yrittäjyydesta Kesätyö- ja koulutusmessuilla olivat kertomassa myös yrityskoordinaattori ja 4H Business Lab -yhteyshenkilö Niina Perkiö ja Oriveden 4H-yhdistyksen toiminnanjohtaja Mirja Toropainen. Kuva: Jaana Ala-Lahti

Tuotteen hinta ei voi olla mitä tahansa

Toimintaansa kahvila on nyt laajentanut sen verran, että se tarjoaa myös pienimuotoisesti pitopalvelua.

– Tämä vaatii vain rohkeutta, pienen sijoituksen ja ehkä vähän myös hulluutta. Meitä on kuitenkin auttanut paljon, kun olemme saaneet pankista apurahaa ja myös 4H:lta saa paljon tukea yrityksen pitämiseen, Airo taustoitti.

Kärrykahvila on rakennettu maitokärryihin, joten avoinna se on kesällä ollut silloin, kun sää on suosinut. Yhtä myyntipäivää varten yrittäjät ovat varautuneet sellaisella tuotemäärällä, että ne saadaan varmasti päivän aikana myytyä.

– Muffinssien pitää ehdottomasti olla tuoreita, aamulla leivottuja. Niitä ei voi enää seuraavana päivänä myydä. Viime kesänä meni kuitenkin niin hyvin, että muffinsseja ei tarvinnut tuoda kotiin, Airo kertoi.

Myös Oriveden messuilla muffinssit ja piirakat olivat tehneet kauppansa. Palautettakin yrittäjät olivat kuitenkin saaneet.

– Kahvin hinta on meillä 1,50 euroa, mutta se on kuulemma ihan ryöstöhinta. Samoin kahden euron limsan on moitittu olevan ryöstöhintainen, kaksikko sanoi.

Asiakaspalautteeseen Inkeroinen ja Airo suhtautuvat kuitenkin ammattimaisesti.

– Jos palaute on oikeasti sellainen asiallinen, josta voisi olla meille hyötyä, niin kyllä me sitä sitten aletaan miettiä. Mutta kyllähän meillä hinnoille on esimerkiksi ihan perustelut olemassa.

– Moni ei ymmärrä, että esimerkiksi tuollaiseen piirakkaan tarvittavat ainekset ovat aika kalliita. Pariin piirakkaan menee jo pelkkiin aineksiin monta kymppiä, joten ei paloja voi millään myydä eurolla kappale, Airo jatkoi.

Raaka-aineiden hinta näkyi myös mokkapaloille lasketussa hinnassa.

– Mokkapaloihin menee paljon voita ja voi oli tosi arvokasta, kun ostin ihan kunnon voita. Siihen meni aika paljon rahaa. Osa ei silti tajua, että miksi me pyydämme tuotteesta jonkun tietyn hinnan, Inkeroinen sanoi.

Kesän tienesteillä sai ostettua kameran

Raaka-aineet eivät ole ainoa asia, joka vaikuttaa tuotteen hintaa. Mukaan on muistettava laskea myös tuotteen valmistamiseen menevä aika.

– Kyllä yleensä kaikki yrittäjät hinnoittelee tuotteensa sillä tavalla järkevästi. Ostajan pitäisi vain ymmärtää se, mikä määrä työtä sen tuotteen eteen on tehty. Jo pelkässä kaupassa käyntiin voi mennä tunti ja sen jälkeen on vielä leivottava, Airo jatkoi.

Tuloja toiminnasta on kertynyt etenkin Airolle, sillä hän piti kärrykahvilaa viime kesänä vielä yksin.

– Palkkaa sain sen verran, että ostin itselleni kameran.

Inkeroisellakin on tiedossa, mitä varten hän yrittäjän töitä tekee.

– Haluaisin ostaa itselleni pianon. Tai sitten kirjoituskoneen. Olen vähän tällainen jokapaikanhöylä, niin en vielä ihan varmasti tiedä, mikä se hankinta olisi.

Leave a Comment