Bussi toi Vitikkalaan jäävätkin Länkipohjan koulun tulojuhlaan olympiahenkeä ja kolmosten uuden koulun tunnelmaa aistimaan – näissä olympialaisissa heitettiin porukalla hernepusseja ämpäriin ja puhallettiin höyheniä, jalkapallokin yhdistää erikielisiä oppilaita

Usvan vielä leijaillessa Länkipohjassakin kaartaa bussi Jämsästä koulun pihaan ja tuo tullessaan ison joukon Jämsään muuttaneita ukrainalaislapsia, muutamia vanhempia ja opettajia. Vähän pienemmällä ajoneuvolla kuljetetaan päivittäin muutama oppilas täpötäydestä keskustan koulusta opettelemaan suomea ja integroitumaan perusopetukseen Länkipohjassa. Kuvat: Anne Kotipuro

Länkipohjan koulun perjantaisiin olympialaisiin tuli aamu-usvan keskeltä bussilastillinen osallistujia ja yleisöä sekä avustavaa henkilökuntaa Jämsän keskustasta.

Aivan näin suuri porukka ei alkuviikosta siirtynyt valmistavaan opetukseen Länkipohjan koululle, mutta mukaan tulojuhlaan oli kutsuttu myös Vitikkalaan jäävä porukka.

Lue myös: Länkipohjan koululla käy nyt seitsemän ukrainalaislasta valmistavassa opetuksessa – ison ryhmän jakoon johti tilanpuute keskustan kouluissa

Ihan kaikki pääsivät osallistumaan koko päivän kestäviin leikkimielisiin Länkipohjan olympialaisiin, joiden lajeista kaksi ensimmäistä kisattiin ulkona.

Ihan ensiksi pidettiin juhlalliset avajaiset: Länkipohjan koulun vanhin oppilas, kuudesluokkalainen Linnea Savolainen toi olympiatulen lumikumpareelle, jonka kylkeen oli maalattu asiaankuuluvat olympiarenkaat, ja sytytti soihdullaan toisen tulen. Kuvat: Anne Kotipuro

Kisoja jatkettiin kouluruokailun jälkeen sisätiloissa. Ohjelmassa oli muun muassa villasukkaluistelu, höyhenen puhallus, sisäpulkkailu matolla koko ryhmän voimin ja curling. Vähän erilainen koulupäivä siis. Mitä kaikkea koulunpihalla tapahtui, siitä oheisissa kuvissa.

Juuri ennen vieraiden tuloa paljastuu, mikä yhdisti Länkipohjan koululaisia ja ukrainalaiskoululaisia heti ensimmäisistä päivistä lähtien: jalkapallon peluu tietenkin.

Myös oppilaiden vanhempia, niin ukrainalaisia kuin länkipohjalaisiakin, oli paikalle päässyt. Vanhempainyhdistys suunnittelee jo yhteisiä retkiä, jotka on tarkoitettu ihan kaikille.

Ukrainalaislasten opetusta Jämsässä koordinoiva opettaja Tuula Peltonen kertoo, että oppilasmäärä elää koko ajan, ja syksyllä uusia lapsia kirjattiin vahvuuteen jopa päivittäin. Keskustassa tulivatkin seinät vastaan, mutta onneksi tilaa, rauhallinen ympäristö ja sopivia ryhmiä suomalaiseen kouluarkeen tutustumiseen löytyi Länkipohjan koululta.

Uuden valmistavan opetuksen ryhmän opettaja Terhi Jokinen-Jokela riensi bussista purkautuvien keskelle huutelemaan nimiä ja jakamaan nimilappuja.

Ykkösasia suomen kielen oppiminen

Valmistavassa opetuksessa pääasia on suomen kielen oppiminen niin, että sillä pärjäisi tavallisessa koululuokassa. Siinä sivussa opiskellaan myös matematiikkaa, ympäristötietoa eli lähinnä suomalaista luontoa sekä englantia. Liikunnan ja taitoaineiden tunneille ukrainalaiskoululaiset osallistuvat jo melko varhain, siellä integroituminen on Peltosen mukaan ehkä helpompaakin kuin lukuaineissa.

Kun perusopetukseen siirtymisen aika tulee, jokaisen oppilaan osaamistaso arvioidaan yksilöllisesti, ikään ja aiempaan luokka-asteeseen katsomatta niin, että heillä olisi mahdollisuus kokea oppimisen iloa ja onnistumisia.

Länkipohjan valmistavan opetuksen ryhmässä opettajana toimii Terhi Jokinen-Jokela, jolla ensimmäisellä viikolla oli työparinaan koulunkäynnin ohjaaja Alina Kokshina. Hän on kuitenkin palaamassa Vitikkalaan, ja Länkipohjan ryhmään haetaan uutta ohjaajaa. Alussa käännettävää ja neuvottavaa riittää, joten ukrainaa taitava apu on todella tarpeen.

Jasu Ounin keltainen joukkue pääsi ensimmäisenä kokeilemaan lumivallin ylitystä ja pallon saamista odottavaan pikku maaliin mahdollisimman vähin lyönnein. Mailan varressa Jasu Ouni itse, toiset odottavat vuoroaan. Yhteinen kiinnostuksen kohde aivan ensimmäisenä päivänä on ollut jalakpallon pelaaminen. Taustalla Länkipohjan koulun uusimmassa ryhmässä alkupäivät tulkkina toiminut ukrainalainen Alina Kokshina, joka kuitenkin palaa pian Vitikkalaan.

– Koko ajan enemmän on kuitenkin tarkoitus toimia suomeksi, joten olen joutunut jopa toppuuttelemaan ohjaajia neuvomasta liikaa ukrainaksi, Tuula Peltonen tunnustaa.

Hänellä oli Vitikkalan koululla VALO-ryhmässään 28 eri-ikäistä oppilasta, mikä oli ihan liian paljon. Nyt heistä seitsemän jatkaa kouluarkeaan Länkipohjan VALO-ryhmässä.

Matka Länkipohjaan taittuu alle puolessa tunnissa

Oppilaat kuljetetaan Jämsästä Länkipohjaan taksilla, ja matkan hurauttaa vajaassa puolessa tunnissa.

Myös vähän ujon oloisen Zaharin äiti Viktoria Sidorenko on tullut katsomaan nuoremman poikansa uutta koulua tämän isoveljen, lukiota käyvän Timur Sidorenkon kanssa.

Viktoria Sidorenko halusi tulla katsomaan paikkaa, jossa hänen nuorempi poikansa Zahar viettää päivisin lähimmät kuukaudet. Länkipohjan koulua ja vastaanottoa siellä on jo ensimmäisinä päivinä kehuttu lämpimäksi, ympäristöä rauhalliseksi ja isoa pihaa ihanaksi.

He ovat olleet Suomessa nyt neljä kuukautta, ja Zaharin suomen kielen sanavarasto on vielä melko vähäinen. Sosiaalisissa kontakteissa suomalaislasten kanssa se alkanee vähitellen vahvistua.

Hänen äitinsäkin kanssa käytämme Googlen käännösohjelmaa. Hän kertoo heidän Ukrainasta lähtiessään pelänneen, kuinka kylmää Suomessa olisi talvella.

– Pakkanen on kuitenkin ollut odotettua lauhempaa, eikä täällä tuule kylmästi kuten Ukrainassa, jossa lunta on harvoin, mutta pureva tuuli lisää kylmyyttä, Viktoria Sidorenko vertaa.

Toisena ulkolajina käytiin viestikisa, jossa neljä hernepussia (vai oliko sisällä sittenkin hiekkaa?) piti nakata ämpäriin, ja hutiheitosta sai juostavaksi pienen sakkoringin. Tässä heittovuorossa Polina. Kilpailun virallisena valvojana opettaja Tommi Mäkelä.

Leave a Comment