Kotimatka meedio-opinnoista toi Marjaana Lahtualle aikamoisen yllätyksen: ”Jo kentällä oli sellainen tunne, että tapaan jonkun” – mutta miten erikoisesti se tapahtuikaan

Marjaana Lahtua kertoo, että meediotapaamisissa kuvia saatetaan tehdä myös niin, että välittäjä kuvailee piirtäjälle henkilöä, jolta hän on viestiä toimittamassa. Niiden vertaaminen jälkikäteen tuttuihin valokuviin saattaa tuoda yllätyksiä. Kuva: Anne Kotipuro

Orivesiläinen Marjaana Lahtua oli loka-marraskuun vaihteessa viikon opiskelureissussa Englannissa. Aiheena olivat meediotaidot. Tällä kurssilla piirrettiin ja maalattiin niin, että kuvia luotiin silmät kiinni tai ulkopuolinen piirtäjä teki piirroksen viestintuojan kuvailun mukaan.

Lahtua sanoo, että hänen elämässään on ruvennut tapahtumaan ihmeellisiä asioita omien vanhempien kuoltua. Myös kuolema ja sen jälkeiset asiat ovat tulleet lähemmäs.

Näillä kursseilla tutkitaan, pystytäänkö olemaan yhteydessä poisnukkuneisiin ja lähettävätkö he meille viestejä. Piirtäminen ja maalaaminen tapahtuvat hyvin meditatiivisessa tilassa, annetaan vain käden viedä.

”Poisnukkuneet huolehtivat meistä edelleen”

Kursseilla opettajina toimii Englannin huippumeedioita kuten Anne-Marie Bond. Hän on tunnettu siitä, että pystyy piirtämään kuvia henkimaailman ihmisistä. Tuntomerkit kertoo tässä tapauksessa viestintuojana toinen meedio, Maureen Murnan, jolle ihmisen hahmo näkyy kuin valokuvana. Tuntomerkkeinä saattaa toimia tuttu vaate, hiustyyli, koru tai jokin tapa, vaikkapa sormien napsuttelu.

Marjaana Lahtua kuvailee, että poisnukkuneet ovat koko ajan huolehtimassa meistä edelleen, mikä on hänestä hyvin lohdullista ja kaunista. Heiltä saattaa tulla myös neuvo tai elämänohje: vaihda asuntoa, ota se työpaikka vastaan. He tulevat, kun on asiaa.

– Toiset pyytävät anteeksi käytöstään, tai heiltä voi tulla viesti vietäväksi läheiselle. Ihmiset itkevät, koska se herättää tunteita, mutta ei se ole missään tapauksessa pelottavaa.

Välillä hänkin pyysi, ettei näkisi näitä henkiä. Ahdisti, kun piti itseään niin outona. Viikko meediokurssilla kuitenkin vahvisti omaa oloa ja tunnetta, että voin olla mikä olen. Kun näkemiseen herkistyy, osaa ottaa yhteyden oikealla tavalla. Hän poistaa hälyn, on hetken hiljaa ja hengittää, antautuu välikappaleeksi.

– Räyhähenget eivät kuulu tähän juttuun, ne siivilöityvät pois, eikä siellä ole kukaan paha. Istunto alkaa aina Isä meidän -rukouksella, ja sen jälkeen kuullaan puhe, joka nostaa hyviä energioita. Ei siellä manata henkiä eikä haeta ikävää. Päin vastoin: henkimaailma tykkää iloisesta elämästä, naurusta ja hyväntuulisuudesta.

”Siivotaan suosiolla luurangot kaapeista ja annetaan anteeksi toisillemme”

Lahtuan mukaan henkimaailma myös haluaa, että menneet annetaan kaikille anteeksi. He pyytävät anteeksi mahdollisia vääriä valintojaan ja toivovat, että mekin antaisimme anteeksi toisillemme.

– Olisi jo aika putsata sukujen luurankokaapit samalla, kun muutenkin siivotaan komeroita! Miksi jatkamme kaunaa ja katkeruutta, se aiheuttaa vain harmia. Pitäisi kyetä nollaamaan edellisten polvien tekemisiä, hän sanoo.

Paikka, jonne 13 suomalaista kokoontui meediokurssille, oli Lahtuan kuvauksen mukaan samanlainen kuin Harry Potterista tuttu Tylypahka: rakennus, joka oli seissyt siinä jo satoja vuosia, menneisyys vahvasti läsnä, teehuone ja seinät täynnä esi-isien kuvia.

– Kaikilla meillä on tämä kyky, mutta pelko estää meitä olemasta, mitä olemme. Toisaalta, kun ihminen suree pitkään toista, hän pitää tätä kiinni otteessaan eikä anna vapautta siirtyä rauhassa sinne henkimaailmaan.

Arthur Findlay College on ulkonäöltään vähän samanlainen paikka kuin Potter-elokuvien Tylypahka. Siellä järjestetään suomalaisillekin omia meedio-opintoja. Kuva Marjaana Lahtuan albumista

Marjaana Lahtuakin odotti, että isä tai äiti tulee kohtaamaan häntä. Kuinka ollakaan, tervehtimään tulivat heidän sijastaan rakkaat mummu ja äidin kummitäti mukanaan hyviä viestejä.

– Meedio pystyy sanomaan, kelle mikäkin yhteys tulee. Osoite oli selvä. Ei hän tiennyt, että olen metsän ja villiyrttien kanssa tekemisissä.

Hän muistuttaa, että jo esi-isämme tiesivät, miten metsästää ja miten rakentaa, mutta he olivatkin koko ajan yhteydessä henkimaailmaan. Silloin on luotettu intuitioon, jota vahvistetaan. Nyt ollaan aivan liikaa kännyköiden ja Googlen armoilla, ja intuition uusi löytäminen olisi tärkeää.

Lahtua painottaa, että kaikki historian suurmiehemme ovat käyttäneet näitä intuitiivisia metodeja. Me olemme ajatelleet, että he ovat neroja itsessään, mutta omassa tulkinnassaan suuret taiteilijatkin ovat pystyneet tuomaan näkyville sen, mitä ovat saaneet.

– Jo lentokentällä kotiin lähtiessä minulla oli vahva tunne, että tapaan jonkun tutun koneessa tai lentokentällä. Oli vielä pyhäinpäivä, ja olin pohtinut syvällisesti vuonna 2020 poisnukkunutta isääni.

Kun hän havahtui torkahdettuaan, lentokoneen näyttöruudulla esitettiin 20 vuotta vanhaa filmiä, jossa esiintyi Marjaanan isä Toivo Lahtua. Mukana filmissä oli koko perhe. Hän alkoi tuijottaa ruutua ja varmisti vielä edessään istuneelta toiselta kurssilaiselta, että he todella katsoivat samaa filmiä, eikä se ollut vain unta.

– Tunsin, että isä lähetti viestiä itse tärkeinä pitämistään maauskon ja kädentaitojen arvostamisesta, ikään kuin hän olisi kiittänyt, että olen pitänyt sitä yllä. Edelleen me otamme leipämme maasta kiitollisina siitä, mitä se antaa. Sanotaan, ettei mikään ole sattumaa, vaan kaikella on aina syvällinen tarkoitus, niin tuollakin hetkellä. Kaikki täällä on Taivaan isän suuressa kädessä, ja se mitä tehdään, pitää tehdä rakkaudessa, Marjaana Lahtua tiivistää erikoisen kohtaamisen korkealla ilmassa.

Juttua on muokattu 12.12.202 klo 8.55: Korjattu Toivo Lahtuan kuolinvuodeksi 2020.

Leave a Comment