Opintovapaalta palannut rehtori-kulttuurijohtaja perusti sivutoimeaan varten yrityksen, jota varten on opiskellut vuosia: ”Tuli tunne, että pitää elää tässä hetkessä ja toteuttaa unelmiaan, kun ei huomisesta tiedä”

Pia-Maria Ahonen pyöräyttää tiibetiläisen äänimaljan ulkopintaa malletilla eli iskimellä , ja ääni joka siitä lähtee, soi ja soi todella pitkään. Käsin taotut maljat soivat eri taajuuksilla ja auttavat rentoutumaan, siinä niiden tarkoitus. Yhdistetyssä ryhmä- ja hoitohuoneessa eivät loisteputket häikäise, vaan siellä on miellyttävä hämäryys. Kuva: Anne Kotipuro

Elokuussa opintovapaaltaan palannut Oriveden seudun kansalaisopiston rehtori ja kulttuurijohtaja Pia-Maria Ahonen havahtui siihen, että ihmisen on eläessään tehtävä sitä, minkä hyväksi tuntee. Elämän arvaamattomuuden hän koki syksyllä sisarensa kuoltua, ja sisarkin rohkaisi häntä hyödyntämään omia, vuosia jatkuneita opintoja yritystoiminnaksi asti.

Opintovapaallaan Ahonen suoritti työ- ja organisaatiopsykologian opintoja Itä-Suomen yliopistoon. Sosiaalipsykologia oli tuttua jo pitkänä sivuaineena omista opinnoista, mutta nyt näkökulma oli painotetusti työelämän asioissa.

Hänestä on valtavan mielenkiintoista tarkastella sitä, miten ihmisten persoonallisuudet ja temperamentit vaikuttavat toimintaan töissä ja miksi he toimivat kuten toimivat.

Erityisherkkyys kuormitti ja johti kipukierteeseen

Uutta harppaustaan Pia-Maria Ahonen kutsuu rinnakkaistodellisuudeksi ja painottaa olevansa sama Pia-Maria kuin ennenkin. Uusi sivutyökään ei oikeastaan ole uusi juttu, vaan suunnilleen 12 vuotta hän on opiskellut kaikenlaista kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvää – ensin ihan omista lähtökohdistaan, sitten muitakin auttaakseen.

– Olen syntymästäni asti ollut erityisherkkä, mikä tarkoittaa, että olen tosi luova, mutta myös kuormitun herkästi ulkopuolisista ärsykkeistä. Tämä tarkoittaa sitä, että huomiota pitää erityisesti kiinnittää palautumiseen. Eri opinnoissani on ollut kysymys menetelmistä, joilla selviän arjesta tällaisena kuin olen.

– Olen kuitenkin touhukas ja ollut aina hyvin suorituskeskeinen, hirveän monta asiaa tekeillä samaan aikaan. Tämä on haasteellinen yhdistelmä erityisherkälle. Aikaa myöten huomasin, että keho ja mieli alkoivat kuormittua hirveästi. Sain migreeniä, tuli kaikennäköisiä kiputiloja ja tulehduksia. Sitten se ikään kuin kroonistui, kun on jatkuvassa pienessä ylikuormitustilassa. Tavallaan vireystila myös kantaa, mutta kyllä se kehoa kuormittaakin aikaa myöten, hän kuvailee.

Runsaat 10 vuotta sitten hän havahtui ravaavansa tiheästi lääkärissä ja syövänsä jatkuvasti särkylääkkeitä. Hän hakeutuikin ystävien vinkeistä kokeilemaan ja sittemmin myös opiskelemaan erilaisia hoitoja, joista saisi helpotusta omaan oloonsa.

– Olen suhtautunut näihin kaikkiin ensin hyvin skeptisesti, mutta kun olen itse kokenut saaneeni apua, alkoi nousta ajatus, miksei näistä olisi toisillekin hyötyä, kun kerran olen tällainen ikuinen opiskelija. Minulla on myös aina ollut kova tarve auttaa muita.

Opiskelu onkin saanut migreenin lähtemään ja monet muutkin kehon epätasapainotilat ovat helpottaneet. Ne ilmenivät selittämättöminä kipuina, joille ei löytynyt mitään fyysistä perustetta.

Sisar kannusti uusiin avauksiin: unelmia pitää toteuttaa

Lokakuun lopussa hän kuitenkin menetti siskonsa melko yllättäen. Tieto parantumattomasta sairaudesta tuli kesällä, ja koko loppuaikansa sisar tuki häntä tässä hankkeessa.

Jossakin vaiheessa Pia-Maria ajatteli hoitotyötä päätyöksikin, mutta sitten iski realismi, ettei sillä ehkä yhtäkkiä elantoa saa. Hän päätyikin pyytämään siihen sivutyöluvan ja perusti Kampukselle, Suvanto-salin yläkertaan työhuoneen uuden yrityksensä Balanssian toimintaa varten.

– Tuli tunne, että pitää elää tässä hetkessä ja toteuttaa unelmiaan, kun ei huomisesta tiedä. Tämä juttu on siis tavallaan siskonkin muistolle. Ihan liikaa olen miettinyt sitä, mitä muut ajattelevat tästä. Kuitenkin kaikki ovat tähän mennessä olleet tosi ihania ja kannustavia.

Ei heti koko repertuaaria tarjolle

– En nyt heti heittänyt tarjolle koko repertuaaria, vaan päätin aloittaa selkeimmistä. Olen rentoutus- ja meditaatio-ohjaaja, ja alan ohjata rentoutusta ja meditaatiota pienille ryhmille. Erilaisia rentoutushoitoja voin tehdä yksittäisillekin asiakkaille.

Lisäksi hän on äänimaljahoitaja ja sointukylpyohjaaja. Sivupöydällä onkin seitsemän tai kahdeksan käsin taottua, messinkiseltä näyttävää maljaa. Ne on taottu kahdeksan eri metallin seoksesta. Syrjemmällä on vielä gongi, jonka ääni on todella vaikuttava.

– Kaikki nämä hoidot, joihin olen perehtynyt, perustuvat siihen, että pyritään saamaan ihminen palautumaan ja hermosto lepotilaan. Tämä toimii vastakohtana niin sanotulle pakene tai taistele -tilalle, joka jäädessään päälle synnyttää kroonisen stressitilan. Jos olemme sisäisesti ja ulkoisesti ikään kuin kireässä kimpussa, emme pysty vastaanottamaan mitään muutakaan, hän selittää.

Äänimaljojen äänet tavoittavat kohteensa ryhmätilanteissa pääsääntöisesti kuulon kautta ja rauhoittavat oloa, mutta kun ne laitetaan kosketuksiin kehonosien kanssa, ne aiheuttavat resonanssin myötä värähtelyä. Ja koska ihmiskeho on merkittävässä määrinvettä, niin se lähtee värähtelemään samassa tahdissa.

Värähtely myös ulottuu syvemmälle kehoon kuin mitenkään pääsisi esimerkiksi sormien avulla, kuten hieronnalla.

Hänellä on vertailukohteita kotonakin.

– Kissakin hoitaa itseään kehrätessään, kun se laittaa kehonsa ikään kuin väreilemään kehräämisen tahtiin. Se rauhoittaa. Usein uskotaan, että kissa kehrää vain ollessaan tyytyväinen, muitta kyllä se tekee niin myös, jos sillä on kipuja.

Näyttävä gongi kumahtaa, ja sen ääni tuntuu värähtelevän jossakin oikein syvällä kuulijankin kehossa. Pia-Maria Ahonen mietti pitkään uutta avaustaan ja ehkä liikaakin sitä, mitä hänestä nyt kylillä ajatellaan, kun hän ”tulee kaapista ulos”. Ainakin kasvokkain hän on saanut kannustusta ja rohkaisua – muusta viis. Kuva: Anne Kotipuro

Ihminen tarvitsee huomiota ja kosketusta

Toinen näkökulma kaikkiin hänen harjoittamiinsa hoitomuotoihin on kosketus ja huomio: hetki vain itseä varten niin, että joku keskittyy juuri sinuun, on läsnä sinulle.

Ahonen tarjoaa myös kraniosakraaliterapiaa, jota hän parhaillaan opiskelee. Hän tekee parhaillaan terapiasta harjoitushoitoja.

Nimessä cranum tarkoittaa kalloa, ja sacrum ristiluuta. Kraniosakraalijärjestelmä muodostuu aivoista, selkäytimestä, aivo-selkäydinnesteestä sekä aivoja ja selkäydintä suojaavista kalvoista. Tälläkin nestekierrolla on oma rytminsä.

Sen juuret ovat osteopatiassa, ja sen on kehittänyt yhdysvaltalainen osteopaatti ja lääkäri. Kranio on lempeää, manuaalista kehoterapiaa, jossa keskitytään havaitsemaan kehon epätasapainotiloja.

Kun ongelmakohtia löydetään, pyritään jännitys vapauttamaan kevyellä kosketutekniikalla. Kranion toiminta-ajatus on kehon oman elpymisprosessin käynnistäminen, sillä jokaisen keholla on pyrkimys parantaa itsensä.

– Pään ja hännän välissä on tämä meidän ranka ja se nestekiertojärjestelmä. Sieltä rangasta sitten lähtevät myös esimerkiksi kaikki hermotukset ympäri kehoamme. Ranka vaikuttaa meihin kokonaisvaltaisesti ja siten häiriöt siinä vaikuttavat myös monin tavoin hyvinvointiimme.

Tällä menetelmällä hoidetaan myös eläimiä, ja koulutuksessa Iittalassa harjoitellaan esimerkiksi koirilla ja hevosilla. Eläimillä hoidon vaikutukset huomaa helposti. Ne saattavat olla hyvinkin kireitä tallille mentäessä, mutta kun eläin rentoutuu käsittelyn aikana, lihakset pyöristyvät tai hevonen saattaa melkein nukahtaa niille sijoilleen.

Olemme menettäneet kontaktin itseemme, mutta sen voi löytää uudestaan

– Me ollaan menetetty hyvin suuressa määrin kuin kontakti itseemme, ettei osata kuunnella, mitä tuntuu ja missä tuntuu ja miksi näin on. Tavallaan yhteys omaan kehoon ja mieleen on katkennut, mutta erilaisten hoitojen myötä se voi taas löytyä uudestaan, hän mietiskelee.

Uupumisenkin kokeneena hän uskoo osaavansa jo pitää rajansa sekä jakaa aikansa päätyön ja tämän harrastuksesta elämäntavaksi nousseen yrittäjyyden kesken. Sivutyölupa on myönnetty, ja viestinä oli siinä kohtaa: onnea matkaan.

Kvanttihoidoista Pia-Maria Ahonen sai avun omaan kovaan migreeniinsä. Hän kärsi siitä pahimmillaan parikin kertaa viikossa ja ajatteli jo, ettei jaksa enää kauan käydä töissä. Ystävä suositteli kvanttihoitoa, ja hän oli valmis kokeilemaan.

– Voisin kuvailla sitä sillä lailla, että mulla oli hirveästi päässä tavaraa ja semmoinen kauhea kakofonia, ja hoidon jälkeen siellä ei liikkunut lehtikään, enkä saanut ainoastakaan ajatuksesta kiinni. Hoitaja sanoi, että niin sen pitikin tapahtua. Siihen päivään minun migreenini loppuivat, ja sitten vaan nautin siinä rauhoittavassa hyvänolontunteessa koko illan, hän kuvailee.

Aivot saivat levätä, ja rauhalliseen tahtiin siitä lähti mieli taas toimimaan. Eihän sellainen tila ikuisesti pysy, mutta kovassa kuormituksessa aivot saivat hetken huilia. Siispä hän lähti perehtymään tarkemmin tähänkin tekniikkaan.

Sen jälkeen hänen oli hyvin vaikea ajatella, että sinnekö se vaiva nyt jäi, josta hän oli kärsinyt yli 20 vuotta – eikä ole ainakaan tähän mennessä tullut takaisin. Siitä on nyt useampi vuosi, joista hän on todella kiitollinen.

Äänimaljoja on koko sarja, niiden vieressä sadekeppi. Se on alkuperäiskansoilta tuttu esine, josta lähtee samanlainen ääni kuin vesi sihisisi uomassaan. Äänimaljojen, tuulikellon ja sadekepin ääniä Pia-Maria Ahonen kuvailee kuin tuutulauluiksi aikuisille. Kuva: Anne Kotipuro

Särkylääkkeet tulivat turhankin tutuiksi

Särkylääkkeetkin tulivat Ahoselle vuosien varrella turhan tutuiksi. Hyvinvointihoitojen ansiosta ne on voinut jättää lähes kokonaan. Kun polvi oireilee, hän hoitaa sitä menemällä jäsenkorjaajalle, sillä usein polvivaivojen taustalla on lantion virheasento eivätkä esimerkiksi eripituiset jalat, joista paljon puhutaan.

Nyt hän tunnustaa vähän jännittävänsä, mitä tapahtuu, kun hän tulee tämän toisen, täydentäviin hoitoihin uskovan minänsä kanssa ”kaapista ulos”. Moni saattaa pitää niitä huuhaana, mutta jos ne kerran ovat tuoneet hänelle lievitystä ja helpotusta, miksei hän jakaisi tätä iloa muillekin?

Hänestä voimakas vastakkainasettelu koululääketieteen ja näiden hoitomuotojen välillä on tarpeetonta. Ei hän lähtisi kilpailemaan terveydenhuoltoalan ammattilaisten kanssa vaikkapa vakavien sairauksien ollessa kysymyksessä, mutta hyvinvoinnin tukeminen ja ylläpito ovat eri asia.

– Kun olen niin herkkä kaikilla tasoilla, niin on ollut tosi iso työ itsensä kanssa, että asettaa itsensä alttiiksi arvostelulle. Miksen saisi olla sellainen kuin olen, hän mietiskelee.

– Täytyy elää niin kuin uskoo. Tämä syksy on minulle opettanut, että pitää tehdä niitä asioita, jotka kokee todella merkityksellisinä ja voimaannuttavina elämässään. Ihan avoimesti.

Hän ajatteli aloittaa hoitojen antamisen kotona, mutta päätyi kuitenkin vuokraamaan oman työtilan Kampukselta. Vuokra oli kohtuullinen, ja täällä hän pystyy kokoamaan tilaan pieniä ryhmiä toisin kuin kotona, jossa on eläimiäkin.

– Pimeän tulo ja synkkyys lokakuusta tammikuuhun on aina ollut ihan kauheata aikaa mulle ja reagoin tosi voimakkaasti siihen. Tässä muita auttaessani hoidan samalla itseäni, ja marraskuu jää ulkopuolelle, Pia-Maria Ahonen kuvailee.

Leave a Comment