Joulu on saapunut myös Erityismetsään lähelle Oriveden ja Juupajoen rajaa. Nuotion räiskyessä joulumieli hiipii väkisin pintaan. Joululaulut soivat hiljaa taustalla, kynttilöitä on sytytetty, ja onpa metsän kuusiin ripusteltu joulupallojakin.
Nuotiolla paistuu folionyytissä lohi, joka on joulun henkeen maustettu kanelilla.
– Lohi on meidän suosikkimme. Se taipuu vuodenaikojen mukaan maustettuna. Kaneli on yllättävä lohen kanssa, kertovat Erityismetsän puuhanaiset Annika Anttila, Elina Hiljanen ja harjoittelijana mukana oleva opiskelija Tanya Piispanen.
He myös vakuuttavat, että nuotiolla voi valmistaa ihan mitä tahansa ruokaa. Vaikeaa on vain hiilloksen odottaminen!
– Nuotiolla voi tehdä kaiken saman kuin kotona keittiössäkin, Annika Anttila riemuitsee.
Erityismetsässä pääkokin rooli on Elina Hiljasella. Nuotiolla valmistetun kanelilohen kylkeen hän on tällä kertaa valmistanut saaristolaisleipää ja smetanaa tilalta kerätyistä kuusenkerkistä.
– Kaneli ei peitä kalan omaa makua, ja kuusenkerkkä tuo yhdistelmään vähän kirpeyttä.
Erityismetsän oma hypoallergeeninen halikoira Aave kiertää siihen malliin, että maistuisi varmasti sillekin.
– Taivaallista, sanoisin sille, jossei se tuntuisi niin epäreilulta.
Annika Anttila ei sen sijaan malta olla kehaisematta, että kuusenkerkkä on muutenkin hyvä tuote esimerkiksi kuivattuna ja jauhettuna smoothiessa.
– Se kannattaa kuitenkin huomioida, että sitä ei saa kerätä ilman maanomistajan lupaa, Hiljanen muistuttaa.
Mausteet mutulla, estetiikka edellä
Vaatimattomasti Hiljanen toteaa, että on vasta ”luontokokkina” matkan alussa. Hän on saanut oppia muun muassa maanpuolustuskoulutusyhdistyksen luonnonmuonakoulutuksesta.
– Luonnosta löytää ihan kaikkea, kun vaan tietää etsiä, hän tuumii ja kertoo, että muiden töiden lomassa, joihin kuuluu esimerkiksi lapsiryhmien luonto- ja seikkailukasvatusta, he etsivät, mitä kaikkea Erityismetsän tilalta löytyy ja mitä kaikkea voisi hyödyntää ruuanvalmistuksessa.
Hänen bravuurinsa ovat nuotionyytit, joissa on lohta, perunaa, voita ja tilliä. Määriin hänellä ei ole tarkkoja reseptejä, ja hän maustaakin vapaalla kädellä. Ruuan esillepanoon hän sen sijaan panostaa paljon.
Kanelilohen Hiljanen on maustanut edellisenä päivänä ripottelemalla pintaan suolaa ja kanelia.
– Lohen voisi nuotiolla kypsentää ihan ritilän päällä, mutta itse tykkään foliosta. Se on hyvä, koska kalan rasva pysyy siellä, ja siten kala pysyy mehukkaana.
Kypsymisaika riippuu kalan koosta ja paksuudesta.
– Kalaa ei tulisi kypsentää liian kauan, ettei se kuivu. Se on parhaimmillaan juuri kypsyneenä, kun väri on vaihtunut. Lohi on niin hyvä raaka-aine, ettei tarvita taikoja, että siitä hyvän saa, hän toteaa.
Ruoka maittaa ulkona
Kuka tahansa joskus ulkona syönyt tietää, että avotulella ulkona tehty ruoka maistuu aina erityisen hyvältä.
– Se, että ollaan ulkona, se saa kaiken maistumaan paremmalle, Hiljanen vahvistaa.
Tämän he ovat nähneet myös metsässä vierailevien lapsiryhmien kanssa. Ruoka maistuu myös niille lapsille, joista opettaja on etukäteen sanonut, ettei tuo lapsi syö koskaan mitään.
– Tämä onkin isoin salaisuus nuotioruokaan liittyen, että se tehdään pihalla ja avotulella, on se sitten joulu- tai mitä vaan ruokaa, Anttila komppaa ja jatkaa:
– Vaikka toisit tuohon maksalaatikon ja paistaisit sen voissa tuossa pannulla, ai että, ja vähän puolukkaa tuolta metsästä!
Hiljanen uskoo, että ruoka maistuu ulkona senkin takia paremmalta, koska sen eteen on silloin joutunut näkemään vaivaa.
– Se tuntuu isommalta asialta kuin, että heittäisi jotain mikrouuniin kotona.
Anttila ajattelee, että ihmisillä on rotumuistissa metsästäjä-keräilijäaika.
– Tuli on tuonut turvaa ja sosiaalisia tilanteita. Sen takia se kutsuu ja rentouttaa meitä.
Samalla hän vinkkaa, että joulukinkunkin voisi kypsentää luonnonhelmassa.
– Kinkulle voi kaivaa kuopan ja laittaa hiiliä, tai tehdä rosvopaistia.
Piparitkin nuotiolla
Elina Hiljasen nokipannukahveja ei kuulemma voita mikään. Nyt kuitenkin nautitaan joulun kunniaksi ruuan päälle kuumaa glögiä.
Jälkiruuaksi Tanya Piispanen on leiponut joulupipareita voita säästelemättä. Kylkeen vähän sinihomejuustoa. Nam!
Aurajuustotäytteiset piparit onnistuisivat Erityismetsän väen mukaan nekin nuotiolla, kokeiltu kuulemma on.
– Ensin tehdään piparkakkulätty, sinne väliin aurajuustoa sisälle, rullataan tikun ympärille ja laitetaan folio päälle, neuvoo Annika Anttila.
Nyt ei enää oikeastaan puutu muuta kuin se, että voisi vatsa täynnä käpertyä johonkin metsän riippumatoista.
