Anni Pitkämäki ei ole antanut 18-vuotiaana tapahtuneen sokeutumisen eikä syrjintäkokemusten tai aiemman hankalan suhteensa myrkyttää mieltään.
Hänellä on monta ammattia ja sen ohella aikaa myös vapaaehtoistyöhön sekä vahva kokemus siitä, miten kaikesta voi selvitä. Nyt hänellä on tuoreen avioliiton kautta toinen jalka Juupajoella ja korona-ajan jälkeen halu ilahduttaa myös vanhuksia, jotka jäivät pitkäksi aikaa ilman kontakteja ja virikkeitä.
Vähän yli kolmekymppinen yrittäjä asuu itärajan tuntumassa Ruokolahdella ja on siellä monessa mukana. Hän tekee työkseen hierontaa ja jäsenkorjausta, toimii käsityönohjaajana erityisryhmille ja valmistaa itsekin käsitöitä myyntiin. Lisäksi hän on aktiivisesti ollut mukana musiikkituotannoissa ja nuorempana myös musiikkiteatterin lavalla.
– Jo lapsena menin kuoroon ja olen näytellyt aika nuoresta. Kun täällä Ruokolahdella ruvettiin esittämään musiikkiteatteria kesäisin, lähdin siihenkin. Kahtena kesänä esitimme Kaunista Veeraa Venno-laivalla ja kierrettiin sillä pitämässä esityksiä muuallakin.
Hän opiskeli myös nuorisoteatterin ohjausta ja ohjasi lapsillekin kesäteatteriesityksiä, muun muassa Lumikki ja seitsemän kääpiötä.
Vuonna 2008 Anni Pitkämäki, silloin vielä sukunimeltään Väänänen, esiintyi Imatran teatterin Sound of Musicissa nunnana. Marian roolissa oli laulaja Arja Koriseva, ja he ystävystyivät. Kun Anni viime kesänä valmisteli häitään, hän luki jostakin, että vieraille täytyy kiitoslahjaksi askarrella sitä ja tätä tai pussittaa makeisia.
– Miulle se kuulosti jotenkin turhanpäiväiseltä, halusin ennemmin tarjota vieraille jotakin muuta. Sainkin järkättyä Arja Korisevan esiintymään parilla laululla häissämme Juupajoen Henkireiässä. Se oli aika mojova yllätys häävieraille, Anni Pitkämäki kertoo puhelimessa.
Välillä hän komentaa uutta opaskoiraansa Nipsua maahan. Se on alle kaksivuotias, vasta pari viikkoa toiminut virassaan ja vielä aika vilkas. Edellinen opaskoira Ropsu jäi samaan aikaan eläkkeelle ja pyörii edelleen kotona. Kun säestäjä Jori Schleiferilla on myös opaskoira, ensi torstain Joulumuistoja-konsertissa Juupajoen kirkossa pyörii mukana kaikkiaan kolme opaskoiraa.
Samoja lauluja kuin kirkossa kaksikko esittää myös Juupakodin ja Kortekodin asukkaille. Kun korona-aikaan ei päästy vierailemaan hoivakodeissa, vanhukset jäivät vaille kaipaamiaan kontakteja. Nyt kun se on mahdollista, käydään jakamassa joulumuistoja laulamalla heillekin.
Ensimmäinen julkinen esiintyminen Juupajoen kirkossa
Edessä on ensimmäinen julkinen esiintyminen Juupajoen kirkossa, jonka akustiikkaa Pitkämäki kiittelee. Edellinenkin kerta oli vähintään puolijulkinen, sillä omissa häissään heinäkuun alussa hän lauloi ennen vihkimistä Enkelin rukous -nimisen laulun.
– Olen nimittänyt Joonasta alusta asti omaksi enkelikseni. Sokeuduin 18-vuotiaana, olen kokenut syrjintää ja edellinen suhteeni kariutui kumppanin alkoholismiin. Siksi ajattelin jo, etten koskaan saa ketään rinnalleni, hän kertoo avoimesti viitaten tuoreeseen aviomieheensä Joonas Pitkämäkeen.
Pari ystävää pakotti hänet kuitenkin vielä etsimään netistä ystävää. Ja mitä tapahtuikaan: kun hän viestissään kertoi sokeudestaan, tuli ärhäkkä vastaus: ”Mitä v-a te vammaiset tänne tulette?”
– Kun sitten tutustuin Joonakseen, havaitsin, että hänellä on kultainen sydän ja hän haluaa kaikille hyvää, puoliso jatkaa.
Molempien töiden takia he asuvat edelleen eri paikkakunnilla ja kulkevat ahkerasti Juupajoen ja Ruokolahden väliä. Aika näyttää, mihin yhteinen koti aikanaan perustetaan.
Useammankin laulun sanoma avautunut vasta itse esittäessä
Tuleva konsertti sisältää niin vanhoja klassisia joululauluja kuin hyvin tuoreitakin. Yhdistävänä tekijänä on, että lauluissa nostetaan kuulijoiden mieliin joulumuistoja. Lisäksi Joonas Pitkämäki luo laulujen oheen äänimaisemaa audiotehosteilla.
Anni Pitkämäellä ei ole omaa ehdotonta joululaulusuosikkia. Aikanaan hän piti kovasti Konsta Jylhän kauniista joululaulusta, joka on kuitenkin aika surullinen.
Hän tunnustaa, ettei lapsenakaan pitänyt Sylvian joululaulusta eikä ymmärtänyt sen sanomaa. Suomi 100 -joulukonsertissa hänet kuitenkin ”pakotettiin” se laulamaan, ja siinä esittäessä hän tajusi, miten Suomen merkitys siinä korostuu ja miten vahva viittaus itsenäisyyteen laulussa on sopivasti näin itsenäisyyspäivän aikoihin.
Säestäjän toiveesta hän esittää myös Ave Marian, jonka suosiota ei myöskään ole oikein ymmärtänyt. Kun siitä saatiin yhdessä luotua mielettömän kaunis tulkinta, hän alkoi siitäkin pitää.
Konsertin päättää kappale, jonka hän on ”joskus vielä” haaveillut pystyvänsä esittämään. Schleifer vastasi: miksei nyt? Mikä se on, jääköön yllätykseksi kuulijoille.
Säestäjäänsä Jori Schleiferiin Anni Pitkämäki on tutustunut opiskeluaikoinaan, sillä tämä toimi FAN ry:n eli Fysioterapia-alan näkövammaisten puheenjohtajana ja on opiskellut hoitamiseen liittyen kaiken mahdollisen. Kolme vuotta sitten Schleifer muutti Ruokolahdelle, mikä mahdollisti yhteiset musiikkijutut.
Maksullisella käsiohjelmalla katetaan kahden ihmisen matkakuluja ja mahdollistetaan vierailut vanhusten luona. Käsiohjelman hintaan sisältyy myös kahvitarjoilu – tapa, jonka Anni Pitkämäki on Ruokolahdella omaksunut.
Teatteri on nyt jäänyt taka-alalle, musiikkiproduktion suisti pandemia
Teatterin lavalle Anni Pitkämäki ei ole Sound of Musicin jälkeen ehtinyt, mutta yhdessä Schleiferin kanssa he ovat käsikirjoittaneet ja tehneet pienempiä musiikkiteatterillisia juttuja esimerkiksi pikkujouluihin.
Tapiolan musiikkilukioon he ovat tehneet vahvasti näkövammaisuuteen liittyvän musiikkiteatteriproduktion, jonka esitysten piti olla huhtikuussa 2020, mutta korona-ajan takia se jäi esittämättä. Pitkämäki uskoo, että vielä joskus sekin esitetään.
– Halusin siinä avata tavallisille ihmisille vähän näkövammaisten elämää useamman roolin kautta. Usein kun törmää siihen, että ihmiset kammoksuvat erilaisia rajoitteita ja heidän on vaikea kohdata esimerkiksi näkövammaisia.
Laulujen kautta haluttiin tuoda esille, että koskaan ei tiedä, mitä huomenna voi tapahtua kelle tahansa meistä. Hän tietää esimerkiksi erään miehen, joka katsottuaan illalla James Bond elokuvan oli nukahtanut sohvalle. Aamulla mies ihmetteli pimeyttä ympärillään ja hapuili liikkeelle epäillen sähkökatkoa. Ulos päästyään huuteli naapurin miehelle, miksi päivällä on näin pimeää. Hän oli sokeutunut äkillisesti.
– Näinkin ykskaks se voi tapahtua, joten toivoisin ihmisille enemmän ymmärrystä ja rohkeutta erilaisten ihmisten kohtaamiseen, Anni Pitkämäki sanoo.
