Kuopiossa OrPolle sattui todella huono päivä, ja nyt oli revanssin paikka. Hiukan jäykillä jaloilla pelannut OrPo ei pystynyt panemaan riittävästi kampoihin erittäin fiksusti pelanneelle Puijo Wolleylle, mutta tasoero ei ollut kuitenkaan niin iso kuin eräluvut 1–3 (21–25, 26–24, 21–25, 18–25) antavat ymmärtää.
Tilastotkaan eivät näyttäneet suuria eroja vieraiden hyväksi: ässät 10–4, syöttövirheet 12–9, torjunnat 6–7, hyökkäysprosentti 40–42, vastaanottoprosentti 47–49. Jotenkin he silti olivat pari askelta edellä kotijoukkuetta, etenkin puolustuspalloissa.
Peli alkoi virheiden sävyttämänä, mutta tasaisissa numeroissa. Vieraiden lähtivät karkumatkalle 13 pisteen jälkeen, ja tilanteessa 16–21 OrPo vaihtoi hakkuriksi väsyneen oloisen Daria Butkevychin tilalle Liisa Rinta-Tassin, joka kiitti luottamuksesta ja oli liekeissä koko ajan. Kentälle päästyään hän teki heti hyökkäyspisteen ja kohta perään syötti ässän, joka ei suinkaan jäänyt ainoaksi. Tehopisteitä illan aikana kertyi 22/+17, ässiäkin neljä ja torjuntapisteitä kolme.
”Silmät kiinni ja sinne päin” – tai ei ehkä sittenkään
– Vaihtopenkiltä kun kutsutaan, niin onhan siinä tietty fiilis: rohkeasti vaan! Hyvältä se tuntui, kun sai passarilta ja muulta joukkueelta luottoa. Itseluottamus toki kasvoi, kun vaan löi silmät kiinni ja sinne päin, hän itse kuvaili pelin jälkeen.
Eipä Rinta-Tassi tainnut kuitenkaan kokonaan silmiä pitää kiinni, niin viisaita olivat monet sijoitukset ja niin korkealta pallot lähtivät yli verkon. Monessa tiukassa tilanteessa hän jaksoi pitää joukkueen taistelutahtoa yllä. Hänet palkittiinkin aiheesta joukkueen parhaana.
Vieraiden parhaan palkinnon sai passari Oksana Rusnachenko, jota monet asiantuntijat pitävät tällä hetkellä liigan parhaana passarina. Hän löytää hyvin hyvät hyökkääjät ja passit ovat erinomaisesti käteen sopivia. Passari itse totesi vaatimattomasti, että kun koko joukkue pelaa hyvin, passarinkin on helppo onnistua.
Aika monen pisteen takana ovat kuitenkin passarin viisaat ratkaisut, ja OrPon valmentaja Andrea Carasi mainitsikin Puijo Wolleyn pelanneen fiksua peliä. Omiensa suorituksiin hän ei ollut kovin tyytyväinen. Virheitä tuli liikaa.
– Jos vain yksi pelaaja pääsee yli kymmenen pluspisteen, et voi voittaa, hän tiivisti tilanteen.
Emilia Kääntä saatiin kiinni, Hilkka Hujasta ja Minna Uusi-Illikaista ei
OrPolla oli kova työ torjua Puijo Wolleyn hyökkäyksiä. Hyvin pelannut Emilia Kääntä saatiin pelin kuluessa pidettyä paremmin kuin alussa, mistä kertovat tehot 14/+4, mutta Minna Uusi-Illikainen, 14/+11, oli todella hankala torjuttava. Myös kapteeni Hilkka Hujanen, 17/+12, tuotti OrPolle paljon päänvaivaa.
Toista erää vieraat johtivat alusta lähtien, mutta 16 pisteen kohdalla OrPo nousi tasoihin ja johti moneen kertaan hienokseltaan ennen erävoittoa. Erän päätti passari Taija Kaukorannan ässäsyöttö. Kolmoserä sitä vastoin oli alusta loppuun Puijo Volleyn etumatkaa, eikä sinä auttanut OrPon passarin vaihtokaan Petra Salmelaan, jota valmentaja kokeili.
Ratkaisu tuli neljännessä erässä, jota Puijo Wolley vei taas muutaman pisteen erolla. Paperilla ei verkkopelaajien pituusero ole mitenkään silmiinpistävä, mutta ehkä torjunnan ajoitukset eivät OrPolla oikein osuneet kohdilleen, samoin varmistus puuttui harmittavan usein. Vieraat sen sijaan kaivoivat pallot hyvin peliin, ja OrPon takakenttä vaikutti välillä todella harvalta. Kun OrPon nostot lisäksi takkusivat, passit tahtoivat usein nousta liian lähelle verkkoa, mistä on vaikea iskeä lujaa hyökkäystä, pallo pitää vain jotenkin toimittaa verkon yli.
Peli oli kuitenkin tasokasta ja viihdyttävää, vaikkei keskiviikkoillan huippupelin tasolle yltänytkään. Olisiko keskiviikon ottelu painanut vielä jaloissa?
OrPolla on ennen joulutaukoa enää lauantain kotiottelu LiigaPlokia vastaan, kun taas Puijo Wolley saa vielä urakoida kolme ellei neljäkin peliä ennen joulutaukoa.
