Ikonimaalareiden työtä ohjaavat useat säännöt ja yksityiskohdilla on todellakin merkitystä – Galleria Akvaarion ikoninäyttely muistuttaa myös siitä, että kyse on uskonnon harjoittamiseen käytettävästä esineestä

Ikoninäyttely
Galleria Akvaariossa on kuluvan viikon ajan esillä pirkanmaalaisten ikonimaalareiden ikoneita. Mukana on muun muassa nykyisin Orivedellä asuvan Marja-Leena Väisäsen (oik.) maalaamia ikoneita. Kuva: Jaana Ala-Lahti

Galleria Akvaariossa on kuluvan viikon ajan esillä pirkanmaalaisten ikonimaalareiden ikoneita.

Sunnuntaihin asti avoinna olevan näyttelyn ovat ideoineet orivesiläiset ikonimaalarit Anne Kuitunen ja Marja-Leena Väisänen. Kaikkia esillä olevia töitä yhdistää se, että niiden tekijät kokoontuvat viikonlopuksi ikonimaalauskurssille Oriveden Kampukselle.

– Ihmisten pitää harrastaa jotakin ja me harrastamme ikonimaalausta. Ihan niin kuin ystävämmekin, jotka kokoontuvat nyt loppuviikosta tänne Kampukselle maalaamaan yhdessä, Kuitunen kertoo.

Kyse on jo kolmannesta kampuksella pidettävästä ikonimaalausviikonlopusta. Ensimmäisen kerran ryhmä oli koolla vuosi sitten ja toisen kerran se oli koolla viime keväänä. Silloin opettajana oli Riitta Sipilä, nyt opettajaksi saapuu Vivi Ruottinen.

– Se on ihanaa, kun saa tulla viikonlopuksi ikonikurssille. Silloin saa maalata aamusta iltaan tai vaikka koko yön, jos siltä tuntuu. Tekemiseen voi keskittyä täydellisesti eikä tarvikkeita tarvitse välillä kerätä pois, Marja-Leena Väisänen sanoo.

Ikoninäyttely
Andrei Rublevin 1400-luvulla tekemä Pyhä kolminaisuus -ikoni on sellainen, jonka toisinnon moni ikonimaalari haluaa tehdä. Anne Kuitusen mukaan moni opettaja ei kuitenkaan anna maalata sitä, sillä ikoni on niin pyhä ja sommittelultaan vaikea. Kuva: Jaana Ala-Lahti

Tarkat säännöt ohjaavat maalaria

Näyttelyssä on esillä yhteensä 52 ikonia, joiden tekemisessä on noudatettu tarkoin ikonimaalaukseen liittyviä sääntöjä.

Kuvat ovat muun muassa kaksiulotteisia, hahmojen kasvot ovat kohtisuoraan katsojaa tai kolmeneljäsosaprofiilissa, pyhillä henkilöillä on oltava sädekehä eikä yhdessäkään ikonissa ole tekijänsä signeerausta.

Ikoneissa on myös runsaasti yksityiskohtia, joiden perusteella ikonia katsova voi tunnistaa siihen ikuistetut hahmot.

– Esimerkiksi arkkienkeli Mikaelilla on aina punainen päälyvaate ja vihreä tai sininen alavaate. Gabrielilla vaatteiden värit ovat toisinpäin. Pyhän Pietarin puolestaan tunnistaa siitä, että hänellä on aina käsissään avaimet, joilla hän avaa taivaan valtakunnan ovet, Kuitunen kertoo.

Tekstiä ja kirjaimia ikoneissa kuitenkin on. Jokainen ikoni pitää nimittäin olla nimetty.

– Ikonissa pitää lukea, mitä siinä tapahtuu tai kuka kuvassa on. Ne eivät olekaan mitä tahansa taideteoksia, vaan ne kuvaavat jotain kirkkovuoteen liittyvää asiaa. Ikonin aiheella tai henkilöllä pitää olla myös juhlapyhä kirkkovuodessa, Kuitunen taustoittaa.

Ikonilla on myös tärkeä rooli jumalanpalveluksissa. Ortodoksisessa kirkossa ikoni on jumalanpalveluksen liturgiaa eli se ajaa saman asian kuin pyhät kirjoitukset kertomalla evankeliumin sanomaa.

– Ikonin tärkein tehtävä on olla rukouksellinen eli se kutsuu meitä rukoukseen. Ne ovat rukouksen välikappaleita. Ne tehdäänkin varta vasten vain rukousta ja liturgiaa varten, Väisänen painottaa.

Ikoninäyttely
Ikoninäyttelyssä on esillä yhteensä 52 ikonia. Etualalla olevan ikonin nimi on Jumalanäiti, Pyhä Aleksanteri Syväriläinen ja Pyhä Anna. Kuva: Jaana Ala-Lahti

Vanhojen mestarien tulkintaa

Kuitunen on harrastanut ikonimaalausta vuodesta 2000 lähtien. Silloin hän meni kansalaisopistoon ensimmäiselle ikonimaalauskurssille.

– Olen aina tykännyt piirtämisestä ja piirtämistähän tämä on, sillä aina ensin pitää piirtää alkukuva. Vasta sen jälkeen alkaa maalaus.

Ensimmäisen ikonikurssin jälkeen Kuitunen on käynyt useilla kursseilla ja eri opettajien opetuksessa. Valamon luostarissa hän on ollut muun muassa moskovalaisen Natalia Aldoshinan kurssilla.

– Siitä on todella paljon hyötyä, että käy eri opettajien kursseilla. Se antaa todella paljon, sillä jokaiselta saa jotain uutta, Kuitunen toteaa.

Väisänen löysi tiensä ikonimaalauskurssille vuonna 2006. Hän asui tuolloin Valkeakoskella ja oli tutustunut aiheeseen ikonimaalausta harrastavan ystävänsä kautta.

– Olin silloin vuorotteluvapaalla ja ajattelin, että nyt olisi aikaa kokeilla jotain. Menin ikonimaalauskurssille ja sehän vei heti mukanaan. Se on tässä tärkeää, että saa ammattitaitoista opetusta ja oppii tekemään heti oikein.

– En ole mitenkään taiteellisesti lahjakas, mutta osaan jäljitellä. Sillä tätä perustelinkin itselleni, että ikonimaalausta voisin yrittää. Tässä kun on aina malli edessä, Väisänen jatkaa.

Siten ikonimaalaus ei olekaan taidetta, jossa asioita luotaisiin omasta päästä. Omia tulkintoja voi silti tehdä, kunhan niitä tekee sääntöjen rajoissa.

– Yksi uusi harrastuksen aloittaja meidän kurssillamme sen kiteytti hienosti, että eiväthän pianistitkaan luo itse taidetta, vaan he tulkitsevat vanhoja mestareita, Kuitunen sanoo.

Ikoninäyttely
Anne Kuitunen aloitti ikonimaalauksen vuonna 2000. Hän osallistuu myös viikonloppuna Kampuksella pidettävälle ikonimaalauskurssille. Kuva: Jaana Ala-Lahti

Ikonin taustan ja teologian tunteminen on tärkeää

Ikonin voi tehdä täysin alusta asti itse eli valmistamalla myös puinen ikonin pohja. Puu käsitellään ensin laudaksi ja sen takapuolelle asetetaan kiilat, jotta lauta ei käyristyisi liikaa. Tämän jälkeen lauta pohjustetaan harsokankaalla ja sen päälle laitetaan useaan kertaan liitujauheesta tehtyä massaa.

– Jo siihen työhön voi mennä viikko. Ja työnsä voi aivan hyvin pilata, Kuitunen naurahtaa.

Kun pohja on valmis, voidaan alkaa piirtää ikonin mallia. Kuvaa ei vain kopioida, vaan perehdytään ja tutkitaan kuvaan liittyvää teologiaa.

– Siihen taustaan perehtyminen on osa viehätystä ja se myös kuuluu tähän ikonimaalaukseen. Tausta ja teologia on tunnettava, jotta tiedän mitä maalaan. Se on oleellista, koska silloinhan ikoni alkaa myös elää, Väisänen kertoo.

Piirretty malli siirretään kalkkerin eli kopiointipaperin avulla ikonipohjalle. Sen jälkeen ikonia voi alkaa maalata. Työssä edetään tummista väreistä kohti vaaleampia.

– Pohjavärit ovat tummat ja niitä lähdetään aina vaalentamaan eli nostamaan valoa esiin. Se on ikään kuin kulkisi maailman pimeydestä kohti Kristuksen valoa, Väisänen sanoo.

Maalauksen sijaan ikonin taustan voi myös kullata kokonaan.

– Se on kuitenkin tehtävä ennen maalauksen aloittamista. Sädekehän ja muita pieniä kultauksia voi tehdä viimeisenä, mutta jos taustan kultaa, on se tehtävä ensimmäisenä, Kuitunen kertoo.

Ikoninäyttely
Hyvä paimen -ikoni on Marja-Leena Väisäsen rakkain ikoni. Sen hän haluaa ottaa arkkuun mukaan, kun viimeinen matka alkaa. Kuva: Jaana Ala-Lahti

Kunpa kurssi tulisi myös Oskon ohjelmaan

Ikoninäyttely on avoinna vain muutaman tunnin päivässä. Niiden aikana Väisänen ja Kuitunen ovat paikalla näyttelytilassa ja he myös maalaavat siellä ikoneita.

Ikonimaalauskurssilla he käyvät tällä hetkellä Valkeakosken opiston Kangasalan pisteessä. Opettajana siellä toimii Riitta Sipilä.

– Se olisi aivan ihanaa, jos Oskon ohjelmaan tulisi ikonimaalauskurssi. Luulen, että sinne olisi tulijoita. Ja kyllä me Annen kanssa ihan mielellämme kävisimme oman kylän opiston kurssilla maalaamassa, Väisänen sanoo.

– Ja jos ikonimaalaus kiinnostaa, niin se pitää vain aloittaa. Mukaan vain, vaikka siellä olisikin konkareita. Ei kursseilla heti tarvitse maalata samantasoisesti kuin niillä 15 vuotta käyneet, Kuitunen toteaa.

Ikoneiden lisäksi kursseilla syntyy myös ystävyyssuhteita. Kuitunen ja Väisänen ovat nimittäin tavanneet toisensa ensimmäisen kerran vuosia sitten Loimaalla Vivi Ruottisen pitämällä kurssilla.

– Ja sitten me yhtäkkiä huomasimme, että asuimme molemmat Orivedellä, he naurahtavat.

Ikoninäyttely
Käsittä tehty Kristus (vas.) kuuluu Anne Kuitusen rakkaimpien ikonien joukkoon. Kunnian Kuningas (oik.) on Marja-Leena Väisäsen maalaama ikoni. Kuva: Jaana Ala-Lahti

Juttua on muokattu 11.10.2022 klo 13.21: Juttuun on korjattu, että Marja-Leena Väisänen aloitti ikonimaalauksen vuonna 2006.

Leave a Comment