Mehiläishoitajien koulutuksessa Juupajoella harjoiteltiin mehiläistuotteiden käyttöä ruuanvalmistuksessa – rapeaksi paistetut kuhnurin toukat saattavat olla seuraava ruokatrendi

Mehiläishoitajat
Yhdessä tekemisen lämmintä tunnelmaa. Mehiläishoitajakouluttajat ruuanlaitto-osuuden työnjaossa. Kuva: Pia Autero

Suomen Mehiläishoitajain Liitto SML järjesti vuosittaisen koulutusviikonlopun Juupajoella. Koulutuksessa keskityttiin mehiläishoitajakouluttajien osaamisen päivittämiseen ja tuotteiden hyödyntämiseen käytännössä.

Koulutuksessa oli mukana edustajia paikallisyhdistyksistä ympäri Suomen. Juupajoella sijaitseva Luomumajatalo Henkireikä valikoitui koulutuspaikaksi käytännön syistä.

– Kävin läpi erilaisia vaihtoehtoja, ja täällä oli parhaat fasiliteetit koulutuspäivän eri osa-alueiden järjestämiseen, kertoo SML:n mehiläishoidon neuvoja Maritta Martikkala.

Luomumajatalo Henkireiän Seija Halme oli vieraista aivan erityisen iloinen.

– Sijaintimme keskellä Suomea oli ehdoton valtti, kun ajattelee, että osallistujia oli niin pohjoisesta kuin etelästä ja idästäkin. Mehiläishoitajat ovat myös hirveän mukavaa porukkaa, Halme hehkuttaa.

Mehiläishoitajat
Siitepöly on todellista superfoodia. Maritta Martikkalan mukaan tumma siitepöly on horsmaa,  ja ruskea apilaa. Kuva: Pia Autero

Päivällisen raaka-aineina mehiläistuotteita

Yhtenä koulutuksen osa-alueena oli mehiläistuotteiden käyttäminen ruuanlaitossa. Päivällismenun raaka-aineina oli hunajaa, siitepölyä ja kuhnurin toukkia.

– Meillä on tavoitteena lisätä mehiläistuotteiden käyttöä arjessa. Ensin täytyy tietysti kouluttaa omat kouluttajamme käyttämään näitä tuotteita käytännössä, jotta he voivat sitten neuvoa muita, Martikkala selittää.

Kuhnurin toukkien käyttäminen ravintona on alalla varsin uusi asia.

SML:n tutkimusasiantuntija Anneli Salonen kertoo, että kun hyönteisruoka vuonna 2017 alkoi herättää Suomessa kiinnostusta, päätti liitto hakea kuhnuritoukille EU:n uusielintarvikestatusta.

Pysyvää käyttölupaa ei toukille ole vielä saatu, mutta väliaikainen lupa mahdollistaa käytön kaikissa niissä maissa, jossa kyseinen lupa on voimassa. Suomi on näistä maista yksi.

Mehiläishoitajat
Syömäkelpoisen kuhnuritoukan tunnistaa punaisista silmistä. Kuva: Pia Autero

Kulttuuriin pitäisi tulla muutos

Suomessa kiinnostus hyönteisruokaan on vielä melko pientä, mutta hyönteisistä on jo pitkään ennustettu seuraavaa ruokatrendiä.

Esimerkiksi Aasian maissa hyönteisravinto on kiinteä osa ruokakulttuuria.

– Japanissa ampiaisen ja mehiläisen toukkia on käytetty hyvin pitkään elintarvikkeena, Salonen kertoo.

Suomessa hyönteisruuan laajempi käyttö edellyttää Salosen mukaan jonkinlaista kulttuurin muutosta.

– Lapsille pitäisi opettaa hyönteisten syömistä, sillä heillähän ei mitään ennakkoasenteita ole.

Mehiläishoitajat
Pakastettujen kuhnuritoukkien irrottaminen kennosta on nopeaa ja tarkkaa hommaa. Toukat on hyvä saada pannulle ennen kuin ne ehtivät sulamaan. Kuva: Pia Autero

Ruoaksi käytettävät toukat ovat tuotannon sivutuote

Kuhnuritoukkia syntyy tuotannon sivutuotteena, eli varta vasten niitä ei kerätä ravinnoksi.

Toukkia ei myöskään kerätä massatuotannoksi asti, vaan kyseessä on enemmänkin harvinainen herkku. Toukkien keräämisen pääasiallinen syy on pesän hygienia.

– Toimenpiteellä pyritään hillitsemään pesille vaarallisen varroapunkin lisääntymistä. Toukkia kerätään pesistä yleensä alkukesästä ja muutaman kerran kesän aikana, kertoo SML:n johtokunnan jäsen Sanna Kängsep.

Toukat tulee kerätä tietyssä kehitysvaiheessa, jotta ne sopivat syötäväksi. Syötäväksi sopivan toukan tunnistaa Kängsepin mukaan punaisista silmistä.

– Liian varhain kerättyjen toukkien maku ei ole hyvä ja liian myöhään kerätyille kehittyy suussa epämiellyttävästi rasahteleva kitiinikuori, Kängsep tiivistää.

Syömäkelpoisen toukan maku on mieto, hieman pähkinäinen. Parhaimmillaan toukat ovat Kängsepin mukaan hyvin maustettuna ja rapeaksi paistettuna.

Mehiläishoitajat
Työn ääressä Kaija Tunkkari (edessä vasemmalla), Anneli Salonen, Arto Koljonen (edessä oikealla) ja Arto Ala-Vannesluoma. Kuva: Pia Autero

Siitepölyä voi syödä sellaisenaan

Mehiläisten siitepölyä voi puolestaan syödä sellaisenaan tai käyttää erilaisten ruokien lisukkeena. Siitepöly sisältää esimerkiksi aminohappoja, flavonoideja ja vitamiineja.

– Eri kukkien siitepölyn voi tunnistaa väristä. Tämä on sitä tavaraa, joka kerääntyy palloiksi kuhnureiden takajalkoihin niiden lentäessä kukasta kukkaan, Maritta Martikkala selittää.

Mehiläishoitajakouluttajat kokeilivat siitepölyn käyttöä hedelmäisten alkupalojen lisukkeena.

Mehiläishoitajat
SML:n puheenjohtaja Rami Heikkilän mielestä yksi mehiläistarhaamisen eduista on yhteisö, jonka kanssa on mukava puuhata. Kuva: Pia Autero

Arvostuksesta luontoon ja mehiläisiin

SML:n puheenjohtaja Rami Heikkilä aloitti mehiläistarhauksen yli 30 vuotta sitten. Tarhauksen pariin Heikkilän ajoi arvostus luontoa ja mehiläisiä kohtaan.

– Olen ammatiltani maanviljelijä ja meillä kasvatetaan myös marjoja. Pölytys on erittäin tärkeä asia, Heikkilä kertoo.

Mehiläisten elämän seuraaminen on Heikkilän mukaan mielenkiintoista.

– Tosi usein tulee käytyä kurkkaamassa pesän lentolaudalle, että mitä kaikkea siellä tapahtuu.

Siitepöly on yksi Heikkilän suosikkituotteista. Heikkilä uskoo, että lähivuosina ihmisiä alkaa yhä enemmän kiinnostaa pölyttäjien asema ruuantuotannossa.

– Arvostus alkaa ihan varmasti kasvamaan mehiläisiä kohtaan. On ihmeellistä, miten niin pieni eläin pystyy tuottamaan niin merkittävän määrän tärkeätä työtä ja tuotteita.

Pia Autero

Mehiläishoitajat
Koulutusmenun alkupaloihin kuului mausteisia kuhnuritoukkia salaattileivällä. Tällä kertaa kuhnurit maustettiin valkosipulilla ja chilillä. Kuva: Pia Autero
Mehiläishoitajat
Onnistuneita alkupaloja skoolaamassa mehiläishoidon neuvoja Maritta Martikkala, Sanna Kängsep ja Arto Ala-Vannesluoma. Kuva: Pia Autero

Leave a Comment