Alkuaan mökkimopoksi hankittu pikkuinen Monkey tuntui aloittelijalle näppärältä käsitellä – sittemmin Juho Tuominen ajeli mopollaan kouluun, kesätöihin ja kavereiden kanssa, välillä liian kovaakin: ”Olen menettänyt tällä korttini”

Nyt 21-vuotias Juho Tuominen osti itselleen Hondan Monkeyn jo hyvissä ajoin ennen mopoikää.

Lue myös: Pienipyöräisestä Monkey-moposta tuli ilmiö, joka ei ole koskaan mennyt muodista – muun muassa tekniset ominaisuudet ja mielikuvat ovat tehneet siitä kokoaan suuremman: ”Sillä on ollut toinen jalka moottoripyörien puolella”

– Pikkupoikana ensimmäinen Monkey hankittiin meille isoveljen kanssa yhteiseksi mökkimopoksi. Jossain vaiheessa halusin, että meillä molemmilla olisi omat mopot, joten hankin toisen.

Ennen mopokortin saamista Tuominen pärräili mopollaan mökillä.

– Kun 15 vuoden ikä läheni, mopo tuotiin tänne kotiin.

Kortin saamisen jälkeen mopolla tulikin ajettua muun muassa kodin ja koulun väliä.

– Kavereiden kanssa ajelin aika paljon, ja tuli sillä vähän töissäkin käytyä, Tuominen kertoo.

Näppärä harjoitella

Miksi sitten juuri Honda Monkey?

– Alkuun oli helppo lähteä tällä pikkuisella harjoittelemaan. Jotenkin se tuntui näppärältä peliltä käsitellä.

Isommasta moposta Tuominen ei myönnä haaveilleensa.

– Kun tämä oli jo entuudestaan, ajattelin, että kyllähän tällä nyt vuoden pärjää hyvinkin. Kevari tuli sen jälkeen.

Tuominen sanoo, että joskus kavereiden kesken väiteltiin siitä, kumpi on parempi Honda Monkey vai Suzuki PV.

– Monkey on nelitahti ja PV kaksitahti, mutta periaatteessa ne ovat ihan samanlaisia. Kummasta itse tykkäsit, se tietysti miellytti enemmän. Ihan se oli mielipidekysymys.

Hinnat nousseet

Sittemmin mopolla on ajanut myös Tuomisen sisko, mutta viime ajat kaksipyöräiset ovat olleet vain säilytyksessä.

– Pitkään aikaan ei ole tullut ajeltua.

Tuominen ei kuitenkaan ole halunnut luopua mopostaan.

– Ei ole ollut tarvetta myydä. Mopolle on säilytyspaikka, eivätkä ne huonoksi mene.

Sen Tuominenkin on pistänyt merkille, että aitojen mankien hinnat ovat nousseet.

– Tarkkoja hintoja en tiedä, mutta jokunen vuosi sitten, kun katselin, ne olivat suurin piirtein tuplanneet hintansa siitä, kun itse hankin. Varmasti aito nostaa arvoaan ajan saatossa toisin kuin kiinalaiset kopiot.

Moottorin kasausta kelloa vastaan

Tuominen muistelee, että melko harvalla hänen iässään oli aito Monkey.

– Eivät ne kovin yleisiä olleet, mutta olihan näitä ja kiinalaisia kopioita molempia. Aitoutta on välillä vaikea erottaa, Tuominen tuumii.

Myös hänen hyvällä kaverillaan oli samanlainen mopo.

– Saatoimme niitä yömyöhään viritellä tuossa autotallissa. Se oli sellaista yhteistä tekemistä, Tuominen juttelee.

Tuomisen mukaan virittäminen on yleistä mopopiireissä.

– Kuka vaan osaa, yleensä hän sitten virittää. Vähän siinä täytyy tietää, mitä tekee. Itse tuli kokeiltua ja opittua.

Tuominen kertoo, että kaverin kanssa mopoilla ei ajettu kilpaa, mutta siitä saatettiin kisailla, kummalla on tehokkaampi menopeli.

– Moneen kertaan purettiin ja koottiin moottori. Jossain vaiheessa ruvettiin kellottamaan, kuinka nopeasti se tapahtuu, hän nauraa.

Kesätyömatkat mopolla

Juho Tuominen muistelee, että pisimmät reissunsa mopolla hän on tehnyt Längelmäelle ja Tampereelle.

– Kävin kesätyönäni mopolla Längelmäellä enoni maatilalla leikkaamassa nurmikkoa.

Tuominen kertoo ajaneensa kylilläkin jonkun verran.

– Mutta en ihan niin paljon kuin jotkut saattoivat ajaa. Minulla se ei ihan ollut se päätekeminen.

Kikkailuakin mopolla on saatettu joskus harrastaa, esimerkiksi piti keulia tarakalle, joka tosin alun perin oli rakennettu tavaroiden kuljettamista varten.

– Oli meillä yksi suoran pätkä, jossa ei ollut muuten mitään, niin siellä viitsi vähän enemmän kikkailla.

Vaaratilanteita ei silti Tuomisen mieleen muistu.

– Kommelluksia kyllä, mutta mitään ei koskaan sattunut, hän muotoilee.

– On sillä saatettu mennä kaksi päälläkin. Ei tietysti saisi, mutta on sillä menty.

Ylinopeutta Eräjärventiellä

Kerran Juho Tuominen menetti Monkeylla korttinsa. Hän ei kehota muita tekemään samoin, mutta muistelee nyt, että näinkin on päässyt käymään.

– Silloinkin olin töihin menossa. Olin virittänyt sen kulkemaan vähän kovempaa, kun en viitsinyt kuluttaa koko päivää matkaan.

– Eihän se saa kulkea virallisesti kuin 45 kilometriä tunnissa, mutta taisi se jonkun 80 mennä.

Siviilipoliisiauto ajoi Tuomisen perässä Eräjärventietä, kunnes nappasi tämän sivuun Päilahden kaupan kohdalla.

– Kehuivat, että ajoin ylinopeutta, mutta eivät antaneet sakkoja, kun menin jonon mukana siinä. Kortti oli pois kuukauden.

Tuominen kertoo, että poliisit ovat pysäyttäneet hänet lukuisia kertoja tuon jälkeenkin.

– Tuosta saattoi lähteä aika paljon ääntä, joten ehkä se on kiinnittänyt huomiota.