– Vauvavuosi on ollut ihana! En vaihtaisi sitä mihinkään, kiteyttää juupajokelainen Marie-Sofie Blomqvist.
Aku Mäkelän on helppo olla samaa mieltä.
– Kiva, onnellinen vuosi on ollut. Vielä mukavampi kuin mitä osattiin odottaa, toteaa Mäkelä, joka on paljasjalkainen juupajokelainen.
Blomqvistin ja Mäkelän esikoinen Hugo täytti vuoden elokuussa.
Pariskunta kertoo etukäteen kuulleensa kauhutarinoita niin synnytyksestä, valvomisesta kuin vauva-arjen rankkuudestakin. Kaikki on kuitenkin mennyt hyvin.
Perhe korostaa kuitenkin useaan kertaan olevansa onnekas, sillä heillä on korvaamattomat tukiverkostot. Vauva-arki ei tuntunut ylivoimaiselta ponnistukselta.
– Ehkä se on yllättänytkin, ettei vauva-aika ollut niin raskasta. Toki varmasti kaikilla äideillä on alkuvaiheessa rankkaa, kun on yösyöttöä, ja esikoisen kanssa muutenkin kaikki on uutta, Blomqvist miettii.
Nyt hän sanoo, että olisi pitänyt vain luottaa omaan äidinvaistoonsa, mutta alussa ei osannut olla varma itsestään äitinä.
– Koko ajan sitä mietti, onko vauvalla kaikki hyvin ja oli herkkä pienillekin asioille, kuten onko silmässä liikaa rähmää.
Se yllätti, miten sitovaa imetys alkuvaiheessa oli.
– Olin paljon Hugossa kiinni, ja imetysten kanssa meni aikaa. Sitä saattoi huomata, ettei ollut käynyt hetkeen suihkussa, kun oli niin siinä vauvakuplassa.
Parasta nähdä lapsen kasvu
Nyt kun vauva-ajasta on siirrytty taaperoarkeen, tunnelmat ovat vähän ristiriitaisetkin. Toisaalta vauva-ajan päättyminen on haikeaa, mutta toisaalta on ihana nähdä oman lapsen kehittyvän.
– Vauva-aika menee niin nopeasti. Yhtäkkiä huomaa, että se pieni vauva ryömii, konttaa, nauraa ja sitten jo puhuukin, Hugon vanhemmat sanovat.
Ilolla he ottavat kuitenkin vastaan myös seuraavan vaiheen.
– Nythän kaikki on vielä hauskempaa, kun Hugo on oikein persoona. Onni, että saan vielä olla hänen kanssaan kotona, kansainvälisissä tehtävissä pankkialalla työskentelevä äiti Marie-Sofie sanoo.
Aku-isä työskentelee metsäalalla toimitusjohtajana. Isyysvapaita hän ei ole ehtinyt pitämään, mutta on muuten osallistunut paljon arkeen.
Vanhempiensa lisäksi Hugo on sulattanut myös muun lähipiirin sydämet. Naapurissa asuvat mummu ja vaari kuuluvatkin usein kysyvän, saisivatko viedä silmäteränsä vaikkapa kävelylle.
– Päiväkotiin en vauvaani vielä halua viedä, mutta anoppilaan uskallan jättää, Blomqvist vakuuttaa.
– Mutta kun yritämme ottaa omaa aikaa, koko ajan kuitenkin soittelemme, miten Hugolla menee, hän nauraa.
Muskaria, uintia ja lätkäpelejä
Perhe on harrastanut aktiivisesti yhdessä. Vauvamuskarin Hugo aloitti Orivedellä jo viisiviikkoisena, ja sittemmin on jatkettu taaperomuskarissa. Juupajoella puolestaan on käyty perhemuskarissa.
– Vauvauinti on ollut koko perheen yhteinen harrastus, mutta paljon on uitu muutenkin kylpylöissä, myös poikien kesken on välillä käyty uimassa, Aku Mäkelä kertoo.
Päivisin Blomqvistille on tärkeää päästä tapaamaan muita samassa elämänvaiheessa olevia, joten hän käy Hugon kanssa muskareiden lisäksi Kettulan avoimessa päiväkodissa ja MLL:n perhekahvilassa.
– Meillä on tuttavia pääkaupunkiseudulla, jotka ovat hämmästelleet, miten näin pienellä paikkakunnalla voi olla muskaria ja avointa päiväkotia. Toivottavasti harrastus- ja aktiviteettimahdollisuuksia on jatkossakin, Mäkelä toivoo.
Alusta asti perhe on ottanut Hugon mukaan kahviloihin ja ravintoloihin. Jo vauvavuoden aikana Hugo pääsi myös jääkiekkopeleihin, ja hän oli katsomossa, kun Tapparan pelaajien kaulaan keväällä ripustettiin mestaruusmitalit.
Pian yksivuotissynttäreiden jälkeen suunnaksi otettiin metsäkonenäyttely.
– Hän tykkäsi olla siellä, eikä olisi halunnut lähteä ollenkaan pois, Mäkelä kertoo.
Pääasia, että pärisee!
Autot, metsäkoneet, kaivurit, puutavara-autot ja traktorit ovatkin pienen Hugon suuri intohimo.
– Hän ajaa niillä sellaisia ”14 tunnin työvuoroja”, kuten Aku-isä leikkisästi havainnollistaa.
Äiti Marie-Sofie kiirehtii lisäämään, ettei Hugoa ole ohjattu autojen pariin, mutta ne vain ovat kiinnostaneet ihan pienestä pitäen.
– Hugo morjestaa pirtin ikkunastakin kaikille ohimeneville autoille ja päristää kovasti, Mäkelä kertoo.
Ei siis lienee yllätä, että yksivuotiskakun teemaksi valikoitui metsäkone.
Ruoka maistuu
Vanhemmat kuvailevat Hugon olevan energinen, hyvin iloinen ja sosiaalinen.
– Hugo ottaa aina heti kontaktia muihin lapsiin.
Vielä tällä hetkellä Hugo etenee varmemmin ja nopeammin konttaamalla, mutta ottaa jo myös muutamia askeleita.
Vauva-arkeen kuuluvat hampaiden puhkeamiset ja ensimmäiset kiinteän ruuan maistelut ovat nekin kirjattuina vauvakirjan syövereihin – niin äkkiä ne muuten tuppaavat unohtua.
Tällä hetkellä Hugon suusta pilkistää kahdeksan pientä, valkoista hammasta. Blomqvist kertoo huomanneensa hampaiden tulon siitä, ettei ruoka oikein tahtonut maistua muuten hyvin syövälle lapselle.
Ensimmäiset kiinteän ruuan maistelut tehtiin bataatilla, ja Blomqvist kertoo noudattaneensa melko säntillisesti neuvolasta saatua maistelutaulukkoa.
– Sormiruokailu on ollut se juttu, vaikka vauva-aikana automatkoilla soseetkin olivat käteviä. Eksoottiset hedelmät eivät ole heti uponneet, mutta banaani maistuu.
Hugoa on opetettu ihan pienestä asti potalle.
– Nyt hän haluaa aamuisin käydä potalla, Aku Mäkelä kertoo.
Päiväunille Hugo käy yksivuotiaana kerran päivässä. Unet maistuvat hyvin myös ulkona.
Sanoja kahdella kielellä
Ensimmäisen sanan Hugo lausui kahdeksan ja puolen kuukauden iässä: lampa eli lamppu.
Perhe vaalii arjessaan kaksikielisyyttä: äiti puhuu Hugolle pääasiassa äidinkieltään ruotsia, isä puolestaan suomea.
– Kun olemme molemmat vanhemmat paikalla, puhumme välillä sekakieltä. Tietyt sanat puhumme koko perhe ruotsiksi, kuten mamma, Blomqvist kertoo.
Kasvattajina vanhemmat haluavat olla rakastavia ja kannustavia, mutta myös rajat asettavia. Ahkeruuteen ja aktiiviseen, yrittäjämäiseen elämäntapaan perheen pieninkin jäsen halutaan kasvattaa.
Vanhemmat ovatkin jo perustaneet Hugolle arboretumin Juupajoelle. Yksityinen paikka on nimetty Hugon arboretumiksi.
– Siellä hän pääsee vähän töihin ja tutustumaan eri puulajeihin, joita siellä on jo useita kymmeniä, ja tarkoitus on istuttaa ja kasvattaa lisää. Hugo on jo nyt ollut auttamassa, kun olemme siellä hirvikärpästen seassa suojelleet harvinaisempia puulajeja hirviltä.
Perheellä on kaksi kotia, joista toinen on Helsingin ydinkeskustassa.
– Tuntuu, että Hugo viihtyy täällä maalla enemmän, ja varmasti jatkossakin, kun pääsee tekemään kaikkea hyödyllistä maa- ja metsätilalla, Aku Mäkelä uskoo.
– Täällä on ihan erilaiset ulkoilumahdollisuudet, lisää Marie-Sofie Blomqvist.
Ja nyt kun vauvavuosi on takanapäin, vanhemmat ottavat kerran viikossa yhteistä aikaa paritanssin pyörteissä.
– Vauva-aikana tällainen ei olisi tullut mieleenkään, he sanovat.
