Elämäntyönsä venäjän kielen professorina tehnyt Arto Mustajoki kiinnostui kommunikaation kompastuskivistä jo 1990-luvulla.
– Meillä kielitieteilijöillä on taipumus tutkia hyvin pieniä asioista, kuten sanan etymologiaa tai yksittäisten päätteiden syntyhistoriaa. Sanoin tuolloin, että meidän lingvistien pitäisi tutkia myös joitakin suuria kysymyksiä, esimerkiksi sellaista, miksi ihmiset eivät ymmärrä toisiaan.
Ajatus jäi muhimaan Mustajoen päähän. Kun alettiin puhua ihmiskunnan suurista haasteista, kuten ilmaston lämpenemisestä, luonnon saastumisesta, ikääntymisestä ja energiavaroista, Mustajoki heitti ajatustaan ilmoille testimielessä.
– Nuo ovat isoja ja vaikeita kysymyksiä, mutta eikö kuitenkin vielä isompi ongelma ole se, etteivät ihmiset ymmärrä toisiaan? hän haastoi ja seurasi puhekavereiden reaktioita.
Kerran illallisella juttuseurana oli amerikkalainen fyysikko.
– Muistan sen, kun hän ihan hätkähti, että niin tosiaan. Se on kyllä maailman suurin ongelma, mutta eihän sitä voida tutkia, hän sanoi.
Yritettävä tutkia
Mikä haaste! ajatteli Mustajoki.
– Kieltämättä sitä on vaikea tutkia, mutta jos hän väittää, ettei sitä voi tutkia, niin täytyyhän tässä yrittää.
– Tästä lähti se ajatus, että voisinhan minäkin sitä tutkia. Miksi sanoisin, että aihetta pitää tutkia, kun voin itsekin tutkia? Minulla on kuitenkin lingvistin tausta.
Pian Mustajoki tekikin ensimmäiset havaintonsa.
– Tieteellistä tutkimusta aiheesta on tehty vaikka kuinka paljon. Sitä ovat tutkineet sosiologit, lingvistit, filosofit, psykologit, kaikki vähän omissa maailmoissaan, toisistaan tietämättä.
Isoin juttu
Mutta Mustajoki halusi kokonaiskuvan.
– Se, mitä olen yrittänyt tehdä, on se, että olen pyrkinyt yhdistämään eri tieteenalojen lähestymistapoja. Esimerkiksi aivotutkimus ja psykologia ovat minulla hyvin keskeisessä roolissa, koska niiden avulla voi selittää monia ilmiöitä.
Kielelläkin on merkitystä, mutta ei Mustajoen mielestä niin suurta.
– Lingvistit tuovat usein esille sanan monet merkitykset, jotka menevät sekaisin. Jo lapset opetetaan vastaamaan kysymykseen, että tien toisella puolella kasvoi viisi koivua ja toisella puolella kuusi, kuinka monta oli yhteensä.
Tämä ei kuitenkaan Mustajoen mielestä ole se iso juttu.
– Isompi juttu on se, että me ymmärrämme sanat jokainen omalla tavallamme, esimerkiksi sopii sana demokratia. Isoin ongelma on se, ettemme kuuntele toista, jos ajattelemme ihan jotain muuta tai olemme väsyneitä, emme jaksa. Tai meillä on tunnetila, ilo, suru, joka täyttää mielen, ja menetämme aivojen kapasiteetista sen, että ottaisimme toisen huomioon.
Keskiössä puheen mukauttaminen
Kommunikation kompastuskiviä väistellessä Mustajoen mielestä kaikkein tärkeintä on puheen mukauttaminen.
– Puheen mukauttaminen eli se, että otetaan huomioon se, kenen kanssa jutellaan, on kaikkein tärkeimpiä asioita kommunikaatiossa ja myös siinä, ymmärretäänkö meitä vai ei.
Mustajoki sanoo, että mukautamme puhettamme automaattisesti: puhumme esimerkiksi lasten kanssa eri lailla kuin aikuisten – yleensä.
– Osaamme virittää aivot kuulijan mukaan, mutta se ei tapahdu aina, eikä varsinkaan, kun keskustellaan tuttujen kanssa kotioloissa.
Mustajoki puhuukin yhteisen mentaalimaailman harhasta.
– Oletamme, että me tiedämme, mitä sen toisen päässä liikkuu ja vielä kuvittelemme, että hän ajattelee samalla hetkellä samaa asiaa kuin minä. Tämänkaltaiset asiat vaikuttavat kommunikaatioon paljon enemmän kuin sanojen monitulkintaisuudet.
