Juupajoen Eräpartion järjestämä majanrakennuspäivä yllätti iloisesti lippukunnan johtaja Emmi Pajusen. Tapahtumaan osallistujia oli viitisenkymmentä henkilöä eri paikkakunnilta.
Sää oli lauantaina mitä mainioin: ei liian kuuma eikä liian kylmä, ja aurinkokin paistoi aina välillä. Juupavaaran kaunis ja rauhallinen miljöö antoi oivat puitteet luonnossa viihtymiseen.
Lapset ja nuoret sekä heidän vanhempansa ja isovanhempansa rakentavat mielellään majoja metsässä. Yhdessä tekeminen onkin yksi partiotoiminnan ydinjutuista.
– Olen kevyesti ajautunut mukaan partiotoimintaan vaimoni Emmi Pajusen myötä. Tämä on ensimmäinen majanrakennusprojekti, missä olen ollut. Hienoa, että kenenkään ei ole nähty räpläävän kännykkäänsä tai käyttävän muuta nykytekniikkaa, vaan on viihdytty majojen rakentamispuuhissa, Tero-Pekka Pajunen toteaa.
Eräs nuorista majanrakentajista kertookin kännykkänsä akun loppuneen jo ajat sitten.
Välillä ehtii juoksennellakin!
Jenika Kervinen tekee sammalpalloja miehensä Dan Fraserin kanssa. Lontoosta kotoisin oleva Fraser kertoo, että rakentamisen ohessa heidän lapsensa Enla ja Konsta Fraser myös juoksentelevat Juupavaaran maastossa.
Nykyisin Juupajoella asuvan perheen vanhemmat kertovat nähneensä lapsensa viimeksi Juupavaaran järven rannalla. Lopulta Enla ja Konsta Fraser löytyvät: he ovat syömässä eväitä rannan pöydän ääressä muiden touhukkaiden partiolaisten kanssa.
– Tein kiikkulaudan, Enla Fraser kertoo innoissaan.
Mitäpä olisi maja ilman saunaa?
Lapset ja nuoret ovat kekseliäitä majanrakentajia.
Sinisen lippumajan eli saunamökin rakentamiseen osallistuneet kymmenvuotias Tuure Aalto, yhdeksänvuotias Saarni Salminen ja kymmenvuotias Elias Alarotu esittelevät majaa, johon on keksitty laittaa kiuas.
Pojat heittävät leikisti löylyä kiukaalle. Pihlajanoksat kiertävät koristeina majan ympärillä.
– Meitä oli monia rakentamassa tätä majaa. Olemme käyttäneet majaan havuja, mäntyä ja kuusta, kertovat Aalto, Alarotu ja Salminen miettien, mitä materiaaleja he vielä voisivat lisätä majaan.
Mukana menossa olivat mummitkin
Majanrakentamispäivä on saanut matkaan ryhmiä, joissa on mukana kolmen sukupolven edustajia.
Mammaksi itseään kutsuva isoäiti Malla Heinonen asuu Juupajoella ja kertoo seuranneensa Tampereelta tulleen tyttärensä Liisa Heinosen poikien majojen rakentamista.
Orivedeltä tapahtumaan tulleet Elisa Viskari ja Kaisa Iso-Pärnä syövät eväitä viisivuotiaiden Onni Iso-Pärnän ja Johannes Järvisen sekä kolmivuotiaan Melina Järvisen kanssa. He kertovat tehneensä sammalpalloja ja rakentaneensa majoja mielellään.
Hitaasti, mutta varmasti
Evästauon jälkeen majojen rakentamiset jatkuvat. Lapset viimeistelevät majan lattiaa ja hakkaavat vasaralla nauloja, jotka pitelevät majan lattian paikoillaan.
Välillä lapset sahaavat majan seinäpuita ja tekevät ikkunan majan seinään. Lapset sahaavat myös ylimääräiset puun palaset majan seinistä pois, jotta majan seinistä tulee yhtämittaiset.
Yhdeksänvuotias Max Heinonen sahaa majan seinäpuiden oksista liikoja puupaloja pois. Hän myös naulaa lautoja kiinni majan lattiaksi. Kuusivuotias Leo Heinonen on ahkerasti apuna.
– Hitaasti, mutta varmasti maja syntyy, Max Heinonen toteaa.
Kahdeksanvuotias Aarne Rikkonen, kuusivuotias Armi Rikkonen ja nelivuotias Oili Rikkonen asuvat Juupajoella. Hekin rakentavat majaa ahkerasti Tampereelta tulleiden serkkupoikien kanssa.
Majan rakentamiseen yhtyvät myös Eräjärveltä tulleet kuusivuotias Joonas Jokela isoveljensä Juho Jokelan kanssa. Rakentamisapua lapset saivat myös vanhemmiltaan.
Majoja saattaa nyt ilmestyä kotipihojen lähelle
Juha Hakonen kertoo, että korkealla rinteisessä maastossa sijaitsevaan isoon majaan tarvitaan vielä pystytolpat ja kaide.
Tiina Suoniemi-Hakonen taiteilee puolestaan sammalpalloista koristelua majakylän portille ja välillä hän kietoo paksua narua sitoakseen kaidepuut toisiinsa kiinni.
Vanhemmat kantavat lasten ja nuorten kanssa isoja lautoja ison majan pohjaksi.
11-vuotias Miko Hiltunen Orivedeltä kertoo majojen rakentamisen olleen hauskaa. Hänen mietteisiinsä yhtyvät myös muut lapset, nuoret ja aikuiset.
Majakylä valmistuukin, mutta innokkaimmat rakentajat eivät malttaisi lopettaa majojen viimeistelyjä. Lapset ja nuoret toivovat pääsevänsä uudestaan majojaan katsomaan.
Monelle lapselle ja nuorelle heräsi myös innostus rakennella majoja kotiensa lähelle.
– Jatkosta puhuttiin sen verran, että laavu tehtäisiin vapaaehtoisvoimin valmiiksi vielä tänä syksynä ja jonkun partioryhmän kanssa pidetään syksyllä koloilta todennäköisesti vielä rakentelun merkeissä. Tapahtuma oli niin mukava, että ehkä ensi vuonna siihenkin on luvassa jatkoa, Emmi Pajunen kertoo.
