Muhkun kotiseutupyöräilyjen sarja aloitettiin 2.7.2005. Ensimmäisenä kohteena oli niin sanottu Venttolan monttualue, josta irroteltiin kovasinkiven viimeisiä eriä vielä 1950–60-luvuilla laattakiven sivutuotteena.
Uudenlaiseen tapahtumaan osallistui yhteensä 22 henkeä, suurin osa polkupyöräillen. Jotkut oikaisivat paluumatkan moottorivenekuljetuksessa Ojasten rantaan.
Tapahtuma on sittemmin toteutettu keskeytyksettä vuosittain 10–30 osanottajan voimin. Västilän Voiman liikkujat ovat olleet mukana varsin monilla retkillämme.
Nyt aletaan olla tilanteessa, kun lähialueen sopivat lenkit on koluttu, että on mietittävä, onko pyörät lastattava autokyyteihin ja aloitettava pyöräily vähän kauempana. Matka kun ei saa olla niin pitkä, että pyöräilystä on hohto pois.
Retki tehtiin nyt Ryskälään
Syyskuun 3. päivänä palattiin tapahtuman aloituksen aiheeseen.
Pyöräiltiin Voimalaisten kanssa Längelmäen ja Eräjärven entisten kuntien raja-alueiden fylliitti- ja felsiittilouhoksille Ryskälään. Tienhaara sinne kääntyy Ryssäinmäessä, joka on vaihtanut Ajoksenmäki-nimensä 1900-luvun alussa Venäjältä tuotujen kiinalaisten ja venäläisten työntekijöiden mukaan.
Kerrotaan, että näiden miesten työjakso paikalla ei venynyt kovinkaan pitkäksi, monestakin syystä. Tulijoille suomalaiset järjestivät huonolaatuiset montut. Paikallisia korpesi kuulemma myös vieraiden menestys naismaailmassa.
Ohitimme kävellen vanhoja jyrkkäreunaisia, kirkasvetisiä kaivantoja ja sammaloituneita punertavapintaisia sepelikasoja pyrkiessämme retken pääkohteeseen, kuuluisalle isolle montulle.
On suorastaan hengästyttävää kierrellä tätä varmaan toista sataa metriä pitkää ”allasta”. Sen toisella reunalla nousevat reippaat kymmenen metriä korkeat, montun puolelta huolella asetellut isommista hukkakivistä ladotut penkereet, jotka ovat kasvaneet montun syventymisen ja hukkakiven syntymisen tahtiin.
Nämä ulkopuolelta päin valtavat sepelikasat syntyivät, kun kivestä taottiin kovasinaihioita kovasinliippien (muun muassa Västilä, Vinkiä, Päijälä) hiottavaksi. Kovassa on ollut näiden miesten leivän hankinta ilman tämän päivän koneita. Koko porukka totesi ennen pyörille nousua, että kohde oli onnistunut valinta.
Mukavassa alkusyksyn säässä matkassa oli Päijälästä, Mäkimaasta ja Västilästä tusina kotiseudun historiasta kiinnostunutta reippailijaa. Paikallisena oppaana meillä oli itsekin monttuhommissa alueella työskennellyt Jouko Helin Eräjärven Kivitoimikunnasta.
Risto Lehto
