Mika Savolainen osoittaa, ettei korujen tekeminen vaadi suuria verstaita. Hän nimittäin nikkaroi koruja kerrostaloasuntonsa parvekkeella aivan Oriveden ydinkeskustassa.
Parveke on parin viime vuoden aikana osoittautunut käteväksi paikaksi korujen tekemiseen. Tarvikkeet ja työkalut voivat olla levällään parvekkeella, eikä niitä tarvitse inspiraation tullessa kaivella erikseen esiin – eikä toisaalta myöskään sijoitella sisälle asuntoon.
– Talvisin koruhomma on aika lailla jäässä, ihan kirjaimellisestikin, Savolainen veistelee.
Parveketyöhuone on vaikuttanut siihen, mitä Savolainen nykyään tekee.
– Aiemmin tein puukkoja ja kirveitä, mutta niitä ei voi täällä kerrostalossa tehdä kipinöiden lentämisen takia.
Viimeiset pari vuotta Savolainen on tehnyt koruja kierrätysmateriaaleista, kuten lusikoista, haarukoista ja aseen hylsyistä. Hopeasta ja alpakasta tehdyt korut pystyy lähes aina saattamaan valmiiksi parvekkeella, mutta jos juottohommia tulee, ne Savolainen tekee turvallisissa tiloissa muualla kuin parvekkeella.
– Naapureita korujen tekeminen ei ole haitannut. Ennemminkin ovat vain ihastelleet lopputuloksia, Savolainen kertoo.
Kaikki lähtee kierrätyksestä
Kierrätys on Savolaiselle kaiken tekemisen lähtökohta. Siihen viittaa myös Savolaisen yrityksen, Kierodesignin, nimi.
Kierrätys näkyy myös parveketyöhuoneen sisustuksessa.
– Työpöydän sain työkaverilta, jolla se on ollut koirantrimmauspöytänä. Pöydän päällä ovat entisen työpöytäni pöytälevyt. Entinen pöytä oli liian matala, mutta tämä on nyt hyvällä korkeudella, Savolainen juttelee.
Vanhan pöydän jaloista hän teki työpisteeseensä pienporille telineen.
– Kierrätys on tärkeää. Mitä enemmän pystyy kierrättämään ja saa tehdä itse koruja kierrätysmateriaalista, sen parempi.
Koruja tehdessään Savolainen pyrkii aina hyödyntämään kierrätysmateriaalitkin viimeistä piirtoa myöten. Hukkapaloja ei jää.
Materiaalit koruihin Savolainen hankkii kirppareilta ja Torista. Metsästystä harrastava kaveri on lähettänyt hylsyjä.
– Yritän hyödyntää lusikasta kaikki osat ja tehdä aina monenlaista yhdestä lusikasta.
Ainoastaan kaulakoruissa käytettävä naudan nahka ja ketju sekä korvakorujen koukkuihin tarvittava hopealanka ovat uusia ja metritavarana tilattavia.
Vaimon ehdotus
Metsätalousinsinööriksi kouluttautunut ja sahalla työnjohtajana työskentelevä Mika Savolainen on korujen tekijänä itseoppinut.
Eikä hän aluksi ollut korujen tekemisestä erityisen innoissaankaan, mutta suostui kokeilemaan, kun vaimo sitä ehdotti.
– Ensin olin vähän itse vastaan. Koruja? Eeeeih. Mutta sitten tein sen yhden kuitenkin, ja siitä se innostus lähti, kun totesin, että tämähän on mukavaa puuhaa.
Ensimmäisen korun hän teki korona-ajan alkaessa omasta vanhasta palkintolusikastaan. Siitä tuli hiussolki, jonka sai luonnollisesti vaimo.
– Tämä on hyvää pään nollaamista ja vastapainoa töille. Joskus kauan sitten tuli pelattua vain konsolipelejä pään nollaamiseksi, mutta se ei ollut hyvä ratkaisu.
Savolainen korostaa, että tekee koruja vain harrastuksena, vaikka tuumaakin, että homma on lähtenyt vähän käsistä:
– Ainakin laitehankintojen osalta.
Työkalujakin itse
Parvekeverstaalla käden ulottuvilla ovat kaikki tärkeimmät työvälineet: pihdit, porat, pieni viilapenkki ja viila, korusaha, sahausteline sekä itse tehty alasin.
– Pyrin tekemään mahdollisimman paljon työkalujakin itse.
Hän ei ole koskaan tullut ottaneeksi aikaa, paljonko yhden korun valmistamiseen menee.
– Monesti koruja tulee tehtyä useammassa osassa, mutta aikaa menee useita tunteja riippuen tietysti, mitä kulloinkin tekee.
– Ja jos homma alkaa tuntua pakkopullalta, siinä kohtaa kannattaa muutenkin lopettaa.
Hämähäkkikammo jäi
Korut Savolainen suunnittelee pääsääntöisesti itse, mutta häneltä myös tilataan tietynlaisia koruja.
Joskus koruja syntyy myös ikään kuin vahingossa.
– Kerran istuskelin tässä ja tein jotain ihan muuta. Minulla oli tässä pari isompaa haarukkaa, ja mietin, mitähän niistä tekisin. Sahailin piikit irti, ja siitä ajatus lähti, hän kertoo lusikoista ja haarukanpiikeistä syntynyt hämähäkki kädessään.
– Itse inhoan hämähäkkejä, ja tästäkin hämähäkistä tuli aika lailla hirvittävän näköinen. Ajattelin, että jos tuommoisen tekee, lähtisikö hämiskammo, mutta eihän se lähtenyt.
