”Nämä tuntuvat meidän omilta tiloiltamme”– Katso kuvista, kuinka entiseen Aseman päiväkotiin muuttaneessa Joonas-koulussa nautitaan käytännöllisistä tiloista, joihin ei tarvinnut tehdä remonttia

Joonas-koulu muutti kesän aikana keskustasta Aseman päiväkodin entisiin tiloihin. Aulassa mahtuu hyppelemään vaikka trampoliinilla. Väinö Luuri näyttää mallia ohjaaja Aino Lammin avustuksella. Kuva: Heli Rahkonen

Joonas-koululla ollaan suorastaan haltioissaan uusista tiloista. Steinerpedagoginen erityiskoulu muutti kesän aikana entiseen aseman päiväkotiin.

Lue lisää: Entisille päiväkodeille löytyivät uudet omistajat – Joonas-koulu muuttaa Liljan talosta Aseman päiväkodin tiloihin

– Olemme kotiutuneet hyvin. Nämä tuntuvat meidän omilta tiloiltamme, hymyilee rehtori Anne Loukusa-Ahola.

Paitsi, että tilat on sisustettu omannäköisiksi vanhasta paikasta tuoduilla huonekaluilla, palvelee rakennus myös toiminnallisesti kuuden oppilaan ja seitsemän henkilökunnan jäsenen arkea.

– Liljan talo keskustassa oli koti, mutta tässä etuna on se, että tämä on ollut aiemmin päiväkoti eli toiminta on ollut samanlaista kuin nyt koulussa, vaikkakin sisällöiltään kyse on eri asioista, hallituksen jäsen Riitta Harjunen kiittelee.

Hänen ja rehtori Loukusa-Aholan lisäksi Oriveden steinerpedagogisen kannatusyhdistyksen johtokuntaan kuuluu uutena Marika Kolosalmi.

Entinen Aseman päiväkoti on nyt Joonas-koulu, kuten kyltti seinässäkin kertoo. Kuva: Heli Rahkonen
Riitta Harjunen, Marika Kolosalmi ja Anne Loukusa-Ahola toisessa varsinaisista luokkatiloista. Kuva: Heli Rahkonen

Vain kattoa maalattiin

Muuttorumba Mäkelänkujalta keskustasta asemalle aloitettiin heti, kun lukukausi keväällä päättyi.

– Useita viikkoja toimme tänne tavaraa ja laitoimme paikkoja kuntoon kesä-heinäkuun aikana. Elokuun ensimmäisestä päivästä lähtien olemme olleet virallisesti tässä, Loukusa-Ahola kertoo.

Ostopäätöstä puntaroidessa painoarvoa annettiin hirsiselle rakennukselle ja maalämmölle. Remontillekaan ei tähän hätään nähty tarvetta. Ainoastaan haalistunut ulkokatto maalattiin Asematien puolelta.

– Ehkä jotakin pientä pintaremonttia voidaan jossain vaiheessa tehdä, mutta mitään suurta ei ole tarkoitus tehdä, Loukusa-Ahola kertoo.

– Tilat ovat todella freesit. Steinerpedagogiikassa värit merkitsevät paljon. Huomasimme heti, kun tulimme tänne, että he, jotka ovat valinneet lasten tiloihin nämä värit, ovat tienneet niiden rauhoittavan vaikutuksen. Täällä on kaunis ja rauhoittava värimaailma, Harjunen kiittelee.

Loukusa-Ahola lisää vielä, että heille puunväri on tärkeä sisustuksessa.

– Meillä ei suosita maalattuja huonekaluja.

Värit ovat tärkeitä steinerpedagogiikassa. Huonekaluissa on haluttu suosia puunväriä. Kuva: Heli Rahkonen
Aakkoset ovat nekin kelta-oranssilla taustalla luokan sisustuksen mukaisesti. Kuva: Heli Rahkonen

Tavoitteena kodinomaisuus

Rakennuksen keskellä sijaitsevasta kokoustilasta tuli tuolien päällisten mukaan vihreä, joten sinne sijoitettiin myös akvaario. Tavarat tuntuvat loksahdelleen paikoilleen kuin itsestään.

Yksi luokista on sävyltään vaaleanpunainen, toinen kelta-oranssi.

– Olemme saaneet luotua kotoisuutta meidän omannäköisillämme väreillä ja huonekaluilla.

Liljan talossa sisustukseen kuului takka.

– Sellainen löytyi myös täältä! Harjunen iloitsee.

Loukusa-Ahola kertoo, että kodinomaisuus on kaiken lähtökohta.

– Se, että lapset tuntevat olonsa turvalliseksi ja että täällä on hyvä olla.

Riitta Harjunen, Anne Loukusa-Ahola ja Marika Kolosalmi korostavat kodinomaisuutta koulun sisustuksessa. Kukat pöydissä ovat osa tätä. Kuva: Heli Rahkonen

Yhteiset ruokailuhetket

Neliöitä uusissa tiloissa on aiempaa enemmän, viitisensataa. Omaan kokoustilaan ei aiemmin ollut totuttu, mutta erillinen ruokailutila asemalla on samanlailla kuin entisissäkin tiloissa.

Aiemmin ruoka tuli koululle Tredulta, mutta nyt keittiöllä on omaa henkilökuntaa, joka tekee puolivalmiina tulevan ruuan valmiiksi koululla.

Ruokailutila onkin koulun sydän. Päivä käynnistyy sieltä aamupiiristä, ja silloin, kun ruokaillaan, on tärkeää, että kaikki oppilaat ja aikuiset ovat yhtä aikaa koolla.

– Erilaisuuden hyväksymistä opitaan olemalla yhdessä. Meille pyritään erityisen tuen päätöksellä, mutta erityisyys siellä taustalla voi olla ihan mitä vaan, Anne Loukusa-Ahola sanoo.

Päivän menu löytyy ruokailutilan seinältä. Kuva: Heli Rahkonen
Omasta keittiöstäkin iloitaan. Ruoka valmistuu siellä puolivalmiista aineksista. Työntekijä Veera Eskola ehti lähteä käymään kaupassa. Kuva: Heli Rahkonen

Piha ja luonnonläheisyys ilahduttavat

Yläkerrassa sijaitsevat toimistotilat ja kuvataideluokka. Oppilaiden toiminta sijoittuu pääasiassa ensimmäisen kerroksen luokkiin ja aulaan. Aulassa ja sen yhteydessä olevassa leikkihuoneessa pidetään taukoja, pelataan ja leikitään.

– Meillä ei ole 45 minuutin oppitunteja ja niiden jälkeen 15 minuutin taukoja, vaan meillä on työskentelyhetkiä ja -taukoja.

Joonas-koululla iloitaan myös piha-alueesta, jonka leikkivälineet kuuluivat kauppaan.

– Piha on loistava, ja lapset ovat viihtyneet siellä tosi hyvin, Loukusa-Ahola iloitsee.

Etukäteen Loukusa-Ahola ja Harjunen kertovat murehtineensa, onko läheinen junanrata liian lähellä, kun oppilaina on äänistä häiriintyviä lapsia.

– Mutta ei junanrata ole kyllä lainkaan haitannut meitä. Tämä on tosi vehreä ja kiva paikka, he ylistävät.

Myös luonnon läheisyys ilahduttaa, kun retkilläkin käydään paljon.

Osa oppilaista tulee Tampereelta, jolloin Ysitielle päästään kurvaamaan Yliskylän kautta.

– Tämä on rauhassa, mutta kuitenkin hyvien yhteyksien päässä joka paikkaan, he kiteyttävät.

Riitta Harjunen ei myöskään voi olla kehaisematta Oriveden hyvää ilmanlaatua. Hän havaitsi eron ilmanlaatujen välillä muuttaessaan Tampereelta Orivedelle.

– Sekin on suuri etu, kun ajatellaan näitä lapsia, jotka ovat herkempiä kuin muut.

Piha-alue luonnon läheisyydessä on ilahduttanut sekä lapsia että aikuisia. Kuva: Heli Rahkonen
Rehtori Anne Loukusa-Ahola luokassaan. Kuva: Heli Rahkonen

Tutustumista hyvissä ajoin

Myös lapset ovat sopeutuneet heille uusiin tiloihin hyvin. Tutustuminen aloitettiin jo viime keväänä, jolloin käytiin pitämässä tunteja asemalla ja leikkimässä pihassa.

– Totta kai aluksi oli joitakin sellaisia kommentteja, että ei haluta muuttaa. Enää ei ole näitä kommentteja tullut tai toiveita, että oltaisiin entisissä tiloissa, Loukusa-Ahola kertoo.

Oppilaiden huoltajat eivät ole vielä päässeet koulun tiloihin tutustumaan, mutta syyskuun lopussa heidät kutsutaan mukaan yhteiseen juhlaan. Juhlien järjestäminen yhdessä lasten kanssa kuuluu olennaisena osana steinerpedagogiikkaan.

Joonas-koulussa on lämmittänyt kovasti se, että niin moni kaupunkilainen on ollut iloinen koulun pääsystä entisen päiväkodin tiloihin.

– Tätä paikkaa on paljon kehuttu ja iloittu siitä, että me saimme tämän ja että tähän tuli tällainen. Se on ollut ihan hämmästyttävää, Harjunen kuvailee ja sanoo, että he ovat nyt osaltaan mukana asemanseutua kehittämässä.

Moni on myös kuulunut kysyvän, pääsisikö paikkaa joskus katsomaan sisältä.

– Ehkä jossain vaiheessa, kunhan tilanne on sopiva myös kaikille lapsille, Harjunen ja Loukusa-Ahola lupailevat.

Ohjaaja Aino Lammi tulee Väinö Luurin kanssa alakertaan. Kuva: Heli Rahkonen
Yläkerrassa on valmiina luokkatilat Tuva-opetukselle eli tutkintokoulutukseen valmentavalle koulutukselle. Tänä lukuvuonna siellä ei vielä ole oppilaita. Kuva: Heli Rahkonen
Kuvataideluokassa oli maalauksia kuivumassa. Kuva: Heli Rahkonen
Tauolla voi käydä puuhastelemassa leikkihuoneessa. Kuva: Heli Rahkonen
Muuta remonttia talossa ei tehty kuin maalattiin ulkokatto. Kuva: Heli Rahkonen
Aulassa pidetään taukoja leikkien ja pelaillen, kuten ohjaaja Aino Lammi ja Väinö Luuri tässä. Kuva: Heli Rahkonen

 

Leave a Comment