Pitkin Pirkanmaata ja vähän laajemmaltikin uusia uuneja muuraava ja siinä sivussa vanhojakin korjaava muurari Pekka Svärd hehkuttaa perinteisen pönttöuunin erinomaisuutta.
– Se on fiksu laitos. Vastavirtaperiaate on ruotsalaisten kehittämä, savu nousee ylös ja palaa alas, jolloin pitkä matka ottaa lämmön hyvin talteen. Muutamassa vuodessa pönttöuunin hinnan saa näillä öljyn ja sähkön hinnoilla maksettua, hän tuumaa ajellessaan kotiinsa Länkipohjaan uunin rappauskeikalta.
Vaan entäpä, jos pönttöuuniin on laitettu sähkövastus, kuten yhteen aikaan tapana oli, voiko uunin palauttaa puulämmitteiseksi? Sähkövastus ei näinä energiansäästöaikoina kuulosta kovin hyvältä ratkaisulta.
– Sehän on kuin suora sähkölämmitys, mutta parempi toki kuin vanha sähköpatteri, koska tiilikerros varastoi itseensä lämpöä ja luovuttaa hitaammin. Monessa huushollissa se on jäänne yösähköajoilta, kun sähkö oli vielä halpaa, hän tuumaa.
Palautusmahdollisuus riippuu Svärdin mukaan siitä, miten sähkölämmitys on toteutettu. Joissakin uuneissa on vastukselle tehty pelkkä reikä suuluukusta, mutta monesti savukanava on samalla rikottu ja työnnetty hiekkaa, muurauslaastia tai muuta vastaavaa päälle.
– Kyllähän vanhan pönttöuunin voi korjatakin, mutta jos sitä aletaan purkaa tulipesän pohjaan asti, nykyisillä tuntipalkoilla tulee hommalle hintaa niin, että kokonaan uuden uunin tekeminen on järkevämpää. Olen kyllä sellaiseenkin tapaukseen törmännyt, ettei tarvinnut kuin vastus nostaa sivuun, hän kertoo.
Korjaus tulenkestävällä paikkauslaastilla usein mahdollinen
Sähkövastus on saatettu asentaa uuniin senkin vuoksi, ettei uuni ole enää paloturvallinen. Vaikka Svärd 90 prosenttia työajastaan nykyään muuraa uusia uuneja alihankintana kotimaiselle valmistajalle, myös uunien korjauksia on työlistalle mahtunut. Niistä myös kysellään päivittäin. Nuohooja on saattanut asiasta uunin omistajalle jo huomauttaakin.
– Monesti pönttöuuni ei pidä lämmintä, vaan lämpö häviää nopeasti. Silloin sisuskamat ovat palaneet jo pahasti, eivät ota lämpöä eivätkä paljon luovutakaan. Toinen huolenaihe on, jos vaikka tiili putoaa tulisijan sisällä. Tulipesissä on korkea lämpötila, jossa tiilet saattavat ennen pitkää murentua ja saumat aueta. Jos tulipesä on päässyt huonoon kuntoon, jo palolaki vaatii sen korjaamista paloturvalliseksi, Svärd painottaa.
Ainakin lohkeamat ja syvät saumat on korjattava viipymättä, mutta siihenkin löytyy rautakaupasta tulenkestävää paikkausainetta. Tärkeintä on puhdistaa tulipesä hyvin, kastella se suihkepullolla, jotta aine tarttuu kunnolla ja tehdä ohjeiden mukaan tulenkestävä muurauslaasti, jolla rikkinäinen kohta paikataan.
Uudemmissa arina erona entiseen, nopeuttaa peltien sulkemista
Pönttöuunin hyvä hyötysuhde ja nopea lämmön luovutus ovat Svärdin painavimmat perustelut niiden erinomaisuudelle. Nykyaikaiset pönttöuunit ovat periaatteeltaan muuten hyvin samanlaisia kuin vuosikymmeniä vanhat edeltäjänsä – yhdellä merkittävällä erolla.
– Uudet pönttöuunit tehdään usein rostilla eli arinalla. Ennen ongelmana oli, että arinan puuttuessa hiilet muhivat pitkäänkin, ennen kuin pellit saattoi sulkea. Hätäinen ei lämmittäessä saa koskaan olla, vaan hiilistä pitää kaiken punaisen olla hävinnyt. Arinoiden laadussakin on eroa, parhaat ovat hyvinkin pitkäikäisiä, ja ne voi tarvittaessa helposti vaihtaa.
– Ei kaakeliuuni välttämättä ole sen ihmeellisempi, sillä pönttöuunissa on pitkä vaippa ja se luovuttaa isolta alueelta lämpöä, vaikka ei siinä hirveää massaa ole. Noin 1300 kiloa painavat ne pönttöuunit, mitä yleensä tehdään.
Svärd muistelee välissä olleen sellaisenkin kauden, ettei uuneja enää tehty tai ainakin niiden koko pieneni koko ajan.
– Kyllä varaava systeemi vaan on hyvä. Tuntuu siltä, että uunien kysyntä on oikein räjähtänyt ja menekki tosi kova. Myös puuhelloja ja leivinuuneja moni haluaa. Suomen oloissa jokaisessa omakotitalossa ja rivitaloasunnoissakin pitäisi olla jonkinlainen tulisija, silloin ei tule heti hätä käteen.
Pitkä matka tullut kontattua 50-vuotisella työuralla
Hän kantaa huolta myös ammattikuntansa tulevaisuudesta. Nyt 66-vuotias Svärd aloitti muurarin työt aika tarkkaan 50 vuotta sitten ja kertoo kontanneensa elämässään pitkän matkan.
– Nuorille olisi tässä kyllä töitä vaikka kuinka. Kun minua nuoremmat lopettaa, tulee ihan katastrofi, nyt nelivitoset alkavat olla nuorimpia alalla, hän kertoo.
Onneen ei ole Svärdin mukaan kuitenkaan oikotietä, vaan ensin on hankittava muuraustaito ja sen päälle vielä tietotaito, miten uuneja tehdään. Hänellä on ollut Orivedeltä mukavia poikia oppipoikina, pari heistä pitempäänkin.
Vuoden mittaan hän kertoo tekevänsä noin 30 uutta pönttöuunia ja toisen mokoman muunlaisia uuneja. Siinä sivussa hän koettaa ehtiä korjauksiinkin. Uuden pönttöuunin muuraus valmiille pohjalle sujuu parhaimmillaan päivässä, ja kuivuminen vaatii pari–kolme viikkoa päälle.
Tiilipintaisetkin uunit ovat jälleen palanneet, vaikka moni haluaa peittää tiilipinnan rappauksella tai pinnoitteilla, ja erilaisia laattojakin paljon käytetään.
– On kiva kuulla, miten etenkin vanhoissa taloissa asiakas usein sanoo tulisijan luovutuksen yhteydessä, että tuntuu niin kuin tämä olisi aina tässä ollut, Svärd tokaisee.
