´Hyvä tuuri sillä pojalla oli: juoksi suoraan autoni eteen, matkusti konepellillä, putosi, eikä jäänyt auton alle. Poikia tuli juosten koulun mäkeä alas, ja vaikka ajoin varoen, en voinut tehdä mitään”, kertoi kuulustelussa se henkilöautonkuljettaja, jonka ajokin ruhjottavaksi yhteiskoulun 12-vuotias koulupoika viime maanantaina koulun luona, yläristeyksessä jäi. Tapaus oli onnedksi lievä, jota poika itsekin ihmettelee. –
Lue lisää: Kaikki 50 vuotta sitten -jutut löytyvät Silloin ennen -sivustolta.
Eikä tämä ollut laatuaan ensimmäinen siinä vaaranpaikassa. Toinen yhtä vaarallinen, niin ikään neljän tien risteys, on alempana, runsaan sadan metrin päässä. On siinä automiehillä varomista, vaikka niille tienoille on asetettu (tiettävästi) yhtä merkkiä lukuunottamatta kaikki mahdolliset varoitus- ym. liikenteen merkit.
AUTOKOULUNOPETTAJA:
”Pahojahan ne molemmat (risteykset) ovat, mutta kun merkkien mukaan ja automiehen vastuun muistaen ajaa, ei onnettomuutta pitäisi tulla. Yläristeyksestä on hankala kääntyä yhteiskoululta tultaessa kaistan yli kohti Oripohjaa.
”Ruuhkaa synnyttää jo nyt alaristeyksen Stop-taulu. Mitä Sukkavartaan kohdan suojatie tekee, jää nähtäväksi. Mutta eiköhän autojono vain kasva? Kotien ja opettajien pitäisi jatkuvasti ja enemmän neuvoa ja vaatia nuorilta liikkumiskuria.”
”Liikennemerkkiviidakkoa” on nyt vaikka millä mitalla. Yhtä merkkiä voitaisiin kuitenkin harkita: jalankäynti pakolliseksi tunnelin molempiin päihin. Pakolliseksi muillekin kuin koululaisille.”
POLIISI:
”Kuri puuttuu”
Nykyinen poliisiasemaröttelö on kyseisen yläristeyksen ”näköalaterassilla”, ja parista akkunasta virkavalta voi, ja on seurannut, koulupilttien liikkumista. Vuorossa ollut poliisikonstaapeli (emme käytä tässä jutussa ensinkään nimi), sanoi, että ”yläristeys on hyvä, liikennemerkkejä riittävästi ja oikein. On vain niin, että koululaiset eivät noudata niitä: iso osa kulkee ruokatunnilleen tai ehtoopäivällä kotiinsa tasoristeyksestä, eikä vartavasten rakennettua ja valaistua (sekä hauskasti maalattua) alikulkutunnelia myöten.”
”Mutta jokunen opettaja tekee saman virheen, ja näyttää huonoa esimerkkiä. Niin ikään pitäisi kaikkien, myös aikuisten käyttää alikulkukäytävää.
YHTEISKOULU:
”Asia kotien – poliisin valvottava”
Yhteiskoulussa tunnetaan tämä kipeä pulma, mutta kun ”pojat ovat poikia ja yläluokkien tytöt neitejä”, on kiire, tahtoo tunneli unohtua. Nuorimpia pitäisi valistaa jo kotona – koulun puolesta on pidetty vuosittain useita liikenteen valistus- ja ohjaustilaisuuksia.
”On myös niin, että poliisin läsnäolo – edes joskus – rauhoittaisi ja panisi oppilaat liikkumaan oikein. Kun osa opetuksesta tapahtuu Keskuskoulussa, joudutaan valtatie yhdeksän ylittämään monasti ja isoin joukoin risteyksien puolivälin tienoilta. Kaikki eivät – aikaa siirtymiseen on niukalti – viitsi käyttää tunnelia.
Tässä mielessä onkin tehty risteyksien puoliväliin, historiallisen Sukkavartaankujan kohdalle suojatie.”
KOULUTYTTÖ:
”Ei me tahallaan”
Kaksi sievää, V C-luokan tyttöä kiiruhti ruokatunnillaan ”ostamaan limsaa ja munkin”. Tulivat alikäytävästä, niin kuin sen ruokatunnin oppilaiden valtaosakin.
”Ei me tahallaan ylitetä tota kaameata tietä; se on leikkimistä kuoleman kanssa, ja me halutaan elää. Paikka on vain niin kihara, ettei aina muista ja jaksa juosta tien ali. On meille paasattu liikenteestä koulussa, ja kotona varotetaan harva se aamu.”
Poliisi ”lempeä”
Jokseenkin tien täydeltä tulee suurista kouluista – ei yksin yhteiskoululta – koulunuoria. Keskustan kapea tiestö ei jaksa tuota massaa, nuorta, eloisaa ja joskus vallatontakin, liikennemääräyksistä ja -merkeistä usein piittaamatonta kansamme toivoa niellä. ”Kieli keskellä suuta” onkin auton ratin takana tuolloin istuttava, ja kirosana on herkässä. Tien leveydeltä kun esim. tulee vanhaa Jyväskylän ”maantiekujaa” koulupilttejä, sireenit ja koivut ovat aivan tien reunassa, jalkakäytävä (milloin muuten niitä aletaan tehdä?) olematon, väikkyy vaara likimain joka metrillä. –
Oriveden poliisia pidetään humaanina, ”kilttinä”, ja asiallisena, joka ei turhaan esivallan ”miekkaan” tartu. Ei sitä liioin ole näkynyt liikennettä ohjaamassa, ei sakkolappuja kirjoittamassa. Työvoimapula kaiketi tuon on sanellut, – ja sittenhän täällä liikkuu yhtenään Liikkuvan Poliisin ”piiskoja”, joilla on vimmattu halu sakottaa, mutta ei niinkään halua neuvoa ja ohjata. –
Kukaan ei tykkäisi pahaa, jos silloin tällöin virkapukuinen, yleensä mukavaksi tunnettu Oriveden poliisi olisi esim. koulujen (ja tehtaidenkin) ruokatuntien ja muun ruuhkan aikaan pahimmilla ruuhka- ja vaarapaikoilla. – EP
Juttu on julkaistu Oriveden Sanomissa 31.8.1972. Se julkaistaan uudestaan juuri sellaisena kuin se on 50 vuotta sitten lehdessä ollut.
