Monen muistama kasviotehtävä on jälleen opetussuunnitelmassa pakollinen – Orivedellä ja Juupajoella toteutuksessa on suuriakin eroja

Juupajoen koulukeskuksen 8. luokan oppilas Amanda Regnell on saanut kasvion valmiiksi. Kuvassa komeilee myrkkykeiso. Kuvat: Markus Puolakanaho

Moni muistaa omasta, omien vanhempien tai isovanhempien lapsuudesta kasviotehtävän, jossa piti kerätä yläkouluikäisenä eri kasveja luonnosta ja tunnistaa ne.

Juupajoen koulukeskuksen opettajan Niina Järvensivun mukaan Suomen oppikouluissa kasveja kerättiin vuodesta 1864 vuoteen 1969.

Kymmenien vuosien tauon jälkeen kasvion keruutehtävä on jälleen mukana pakollisena urakkana Suomen peruskoulujen opetussuunnitelmassa.

Järvensivu opettaa biologiaa, maantietoa, liikuntaa tytöille sekä maa- ja metsätaloutta.

Hän kertoo, että Juupajoella tehdään yhä perinteinen kasvio, sillä hänen mielestään on tärkeää päästä kosketuksiin kasvien kanssa.

Samalla keräämisestä saa luontokokemuksen. Lisäksi opettajan on helpompi arvioida, onko kasvi tunnistettu oikeaksi, kun se on fyysisenä kasviossa.

– Itse pidän tehtävästä senkin takia, että olen huomannut, kuinka huonosti nykylapset ja -nuoret osaavat kasveja, Järvensivu kertoo.

Lisäksi hän painottaa sitä, että tehtävässä ei kuitenkaan tunnisteta harvinaisia kasveja, vaan peruslajeja.

Oppilaiden kesken tehtävä jakaa Juupajoella mielipiteitä.

– Osa tykkää, osa ei. Mennään äärilaidasta äärilaitaan, Järvensivu toteaa.

Lue myös: Oriveden Sanomien nettikyselyyn vastanneista suurin osa piti peruskoulun kasviotehtävästä, osa kammoksui – ”Olihan se aikamoinen urakka kerätä 80 kasvia juurineen ja kuivattaa ne painon alla”

Vasemmalla oleva Juupajoen koulukeskuksesta löytynyt vanha kasvio on varsin paksu. Ennen vanhaan kasviotehtävä saattoi olla jopa 200 sivun laajuinen. Oikealla näkyy prässi, jollaisia oppilaat tekivät jokunen vuosi sitten puukäsityön tunneilla.

Jaettu Juupajoella kahteen osaan

Opetushallituksen määräämän eliökokoelmatehtävän toteutus on varsin vapaasti koulujen ja opettajien päätettävissä. Sen voi periaatteessa teettää mistä tahansa eliöryhmästä, vaikka hyönteisistä.

Juupajoella kerätään 7. luokan jälkeisenä kesänä ainoastaan vesikasveja. Metsä- ja niittykasvit kerätään kahdeksannen luokan jälkeisenä kesänä.

– Ei ole mitään järkeä lähteä keräämään metsäkasveja, kun ne opetellaan vasta seuraavana vuonna. Sen takia tämä on jaettu kahteen osaan opetuksen mukaan, Järvensivu kertoo.

Oriveden yhteiskoulussa taas kasviotehtävä tehdään vain kerran, 7. luokan jälkeisenä kesänä. Orivedellä oppilas voi valita, tekeekö kansion digitaalisena vai perinteiseen tapaan.

Yhteiskoulun biologian ja maantiedon opettaja Marjo Grönvall-Jokela kertoo, että digitaalista kasviota tehdään selkeästi eniten. Digikasviossa kasveista otetaan valokuvat, mutta ne pitää tietysti myös tunnistaa.

Grönvall-Jokelan mukaan digitaalinen ja perinteinen kasvio ovat arvosteluasteikolla samanarvoisia. Hän kuitenkin myöntää, että perinteinen kasvio teettää enemmän työtä, kun kasveja pitää kuivata ja prässätä.

Sekä Juupajoella että Orivedellä on vielä aikaa kerätä kasveja, sillä kasvion palautuspäivämäärää ei ole vielä määritelty.

Järvensivu kertoo, että Juupajoella todennäköisesti palautuksen deadline menee syyskuun alkuun.

Oriveden yhteiskoulun opettaja Marjo Grönvall-Jokela opettaa maantiedon ja biologian lisäksi fysiikkaa ja kemiaa. Hänen arvioitavanaan on tänä syksynä noin 60 kasviota.

Tehtävä mennyt hyvin

Juupajoen koulukeskuksen 8. luokan oppilas Amanda Regnell on saanut urakan jo valmiiksi. Hän kertoo, että tehtävän tekeminen sujui mainiosti.

– Se meni yllättävän hyvin. Vähän alussa panikoin, että saanko kaikki kasvit kerättyä, mutta sitten yllättävän nopeasti sain kerättyä kaikki, hän toteaa.

Vesikasveja piti Juupajoella kerätä 12. Regnell piti tehtävän tuomista uusista kokemuksista.

– Tosi kiva, että pääsi eri paikkoihin ja sai testattua uusia juttuja, kuten tätä prässäystä, hän kertoo.

Hän koki myös, että nyt kasveja tunnistaa ilman mitään apuja. Kasveja hän keräsi kesän mittaan harvakseltaan. Esimerkiksi mökillä tai reissuilla saattoi löytää kasveja.

Arvioinnissa täyden kympin saa Juupajoella sillä, että kaikki 12 kasvia on kerätty ja oikein tunnistettu. Muutamalla kerätyllä kasvilla pääsee läpi.

Orivedellä täydet pisteet saa melko lailla samoilla kriteereillä. Orivedellä kasveja tulee kerätä 24, ja kerättävä on nimenomaan metsän kasveja.

Amanda Regnellin kasviosta löytyvät muun muassa vesikasvit myrkkykeiso ja pullosara. Myrkkykeiso on tappavan myrkyllinen syötynä. Juupajoen koulukeskuksen opettaja Niina Järvensivu kuitenkin luottaa siihen, että teini-ikäinen ei tuntemattomia kasveja popsi suuhunsa. Myrkkykeisosta johtuvia kuolemantapauksia ei ole Suomessa raportoitu ainakaan vuosikymmeniin.

Apua tehtävään on saatavilla

Oriveden yhteiskoulussa ei painoteta kasviotehtävää niin paljon kuin olisi mahdollista. Grönvall-Jokela arvioi kasviota yhden koesuorituksen arvoisena.

Osa oppilaista saa kotona enemmän apua kasvioon ja osa vähemmän. Grönvall-Jokela kokee reilumpana sen, että oppilas voi vaikuttaa arvosanaan myös muulla tekemisellä.

Lisäksi apua tehtävään saa hieman yllättävilläkin tavoilla.

– Teemme seitsemäsluokkalaisten kanssa keväisin retken Hyytiälän metsäasemalle, jolle lähtevät seiskaluokkien luokanvalvojat ja biologian opettaja, joka on sinä vuonna vastuussa kasviosta, hän kertoo.

Korona-aikaan retki oli tauolla, mutta tänä keväänä metsäasemalla käytiin pitkästä aikaa. Retkellä osa oppilaista osasi hyödyntää opettajan läsnäoloa kysymällä retkellä nähdyistä kasveista.

– Kaikkia se ei tietenkään kiinnostanut, mutta ne, jotka osasivat hyödyntää, saivat kuvattua todella monta kasvia siellä toukokuussa, hän kertoo.

Lisäksi Orivedellä kasviolla saadaan kuitattua kahdeksannen luokan lajintuntemus metsäkasvien osalta.

Vaikka Orivedelläkin kasviotehtävä herättää närää osassa oppilaista, on tehtävä useimmilta onnistunut. Työmäärä on Grönvall-Jokelan mielestä kuitenkin kohtuullinen.

– Aika moni ihan keräilee kasveja, ja aivan yllättäen tulee todella upeita kasvioita, Grönvall-Jokela toteaa.

Leave a Comment