Rosellin aitoissakin nyt nähtävää – tilat vaativat kuitenkin ensin koko kesän jatkuneen tyhjennyksen, jossa ei likaa saanut pelätä

Jouko Helin ja Tarmo Grönqvist tänä kesänä tyhjennetyssä aitassa, jonne saatiin koottua yhdet kangaspuut. Kuva: Anne Kotipuro

Kotiseututyö vaatii sitkeyttä. Sen ovat huomanneet ainakin Eräjärvi-Seuran aktiivit laittaessaan paikkoja kuntoon yhdistyksen testamenttilahjoituksena saamassa Rosellin talon pihapiirissä.

Tieto poikamiehenä elelleen Yrjö Johannes Rosellin (13.3.1930–4.10.2018) testamenttilahjoituksesta Eräjärvi-Seuralle tuli joulukuussa 2018, mutta juridinen prosessi otti ensin aikansa. Työt päärakennuksen pirtissä aloitettiin seuraavana keväänä, ja tänä suvena on ahkeroitu piharakennuksissa.

Rosellin pirtistä ei haluttu museomaisen täyteen tungettua tilaa, vaan sinne on jätetty pitkä pöytä mahdollistamaan esimerkiksi kokouksia, juhlia ja muita tilaisuuksia.

Aivan ensimmäiseksi piti kuitenkin purkaa pirtin nurkista kaksi komeroa, oikeastaan pientä huonetta, joista toisessa oli viilapenkki ja työkaluja, toisessa taimikasvatusvälineistöä. Samalla kuorittiin pirtin seinistä viisi senttiä eristeitä, joiden päällä oli maalatut lastulevyt. Esiin saatiin komeat seinähirret.

Rosellin pirtti on tarkoituksella haluttu pitää melko avarana, jotta siellä voitaisiin myös kokoontua. Arja Rajala kattaa mielellään vanhat kahvikupit pirtin pitkään pöytään. Kuva: Anne Kotipuro

Koko raivaus- ja kunnostusprosessin ajan on Eräjärvi-Seura pitänyt tiiviisti yhteyttä Vapriikin perinnerakennusmestari Anne Uosukaiseen, jonka kanssa on sovittu, mitä saa tehdä ja mihin ei pidä kajota. Lastulevyt ehdottomasti pois, oli Uosukaisen ensimmäinen ohje.

Isännän oma huone jätetty ennalleen

Talo ehti olla 20 vuotta tyhjillään, sillä reissuhommiakin pitkään porarina tehnyt ”Jussi” Roselli asui naisystävänsä kanssa rivitalossa kylällä. Kotiseudulle palattuaan hän kasvatti taimia ja viljeli puutarhaa aktiivisesti.

– Tuossa keinutuolin edessä olivat kumiteräsaappaat, selkänojalla ruutupaita. Siitä oli helppo nousta töihin, kuvailee Jouko Helin Eräjärvi-Seurasta asetelmaa pirtin urkassa.

Ensimmäinen kesä meni pirttiä laittaessa, ja vuonna 2020 ajanmukaistettiin keittiötä. Sinne saatiin käytetyt kalusteet, ja kaasuhella vaihtui sähkölieteen. Myös vesijohtoveteen liityttiin, tosin vedentulo katkaistaan talviajaksi ja putket tyhjennetään vedestä.

Myös pieni vedenlämmitin piskuiseen keittiöön saatiin mahdutettua tiskivesien lämmitykseen, ja sähkömies kävi läpi kaikki sähkölaitteet turvallisuuden varmistamiseksi lisäillen pistorasioita.

Koko talkoiden ajan keittiössä on touhunnut ja talkoolaisia muonittanut Arja Rajala, joka viihtyy mainiosti Rosellin miljöössä. Kolmantena paikalla on Eräjärvi-Seuran puheenjohtaja Tarmo Grönqvist.

Eräjärvi-Seuran tulelta säästynyttä, paljolti savuvahinkoja kokenutta esineistöä oli 2000-luvun alussa tapahtuneen Syrjänmäessä sijainneen museon tuhopoltosta lähtien hajasijoitettuna useammassa talossa pitkin kylää. Tilapäinen säilytys venähti lähes kahden vuosikymmenen ajaksi. Nyt ne on lähes kaikki saatu siirrettyä Rosellille.

Yrjö Rosellin oma huone retrohenkisine esineineen, kirjahyllyineen ja vanhanmallisine kirjoituskoneineen pöydällä on jätetty koskemattomaksi.

Lahjoittajan oma huone on jätetty sellaiseksi kuin se hänen eläessään oli. Kuva: Anne Kotipuro

Sen takana on vielä pari huonetta, joita ei talon viimeinen asukas aktiivisesti pitänyt lämpiminä. Niitäkin on nyt pikkuhiljaa laitettu. Talossa asui kuitenkin aikanaan monilapsinen perhe, jonka lapsista Yrjö oli vanhin. Päärakennuksen kuisti ei ole alkuperäinen.

Puretusta ladosta rakennustarvikkeita ja ulkorakennusten kimppuun

Pihatyöt aloitettiin purkamalla viime kesänä Perkiöntien varressa sijainnut lato, josta saatiin patinoitunutta lautaa ja isoja takstoolipuita monenlaisiin tarpeisiin sekä polttopuuta.

Tämän vuoden kesällä oli aika käydä piharakennusten kimppuun. Navetan lisäksi pihassa on useampiosainen aittarakennus täynnä roinaa, seassa myös aika kasat hiirenjätöksiä.

– Aitat olivat puolillaan lasivillaa, viljelyssä käytettyjä rikkinäisiä ja ehjiä ikkunanpuitteita sekä isoja rullia kasvihuonemuovia. Seasta löytyi kiinnostaviakin esineitä, kuten muutamia tuohilaukkuja ja pellavankäsittelyssä käytettyjä raheja sekä pellavaloukku. Olipa siellä päärakennuksesta pois otetut vanhat ikkunat vanhoine laseineen, jotka säästetään, luettelee tähän urakkaan innoissaan ryhtynyt Esa Kallio puhelimessa. Hän ei sairastumisen vuoksi perjantaina paikalle päässyt.

Löytyi sieltä myös yksi Suomen lippu ja Eräjärven palokunnan verryttelytakki.

– Näiden tyhjäämisessä on Kallion Esa tehnyt aivan valtavan urakan. Kaiken tavaran siivoaminen ja aittojen peseminen Tolu-vedellä on sellainen ponnistus, ettei siihen joka miehestä ole, Helin ja Grönqvist kehaisevat.

Siihen menikin monta talkoopäivää, mutta vanhoista tavaroista innostunut Kallio oikein nautti urakasta.

Kangaspuiden vieressä vanha senkki, jonka etuosa hiiltyi edellisen kotiseutumuseon tulipalossa. Kuva: Anne Kotipuro

Kangaspuut pysyvät kasassa neljällä puukiilalla

Kun paikat oli tyhjennetty ja vuosikymmenien pölyjä pesty pois, ulkoaittoihinkin päästiin sijoittamaan vanhaa esineistöä. Niinpä Esa Kallio kokosi yhdessä Arja Rajalan kanssa kangaspuut, joista tosin vielä puuttuu luha. Niissä oli tukille pyöritettynä loimen lisäksi pätkä kangastakin. Puita purettaessa katkaistun loimen langat Rajala solmi uudestaan paikoilleen. Näissä kangaspuissa ei ole ollenkaan nauloja, vaan ne on koottu neljällä puukiilalla. Kangaspuut ovat lähtöisin Eräjärveltä.

Navetan päädyssä on myös pieni vanha vilja-aitta, joka on Eräjärvi-Seuran talkoolaisten itse uudelleen kattama punamullalla maalatuilla kattotiilillä ja tyhjennetty sekin. Sieltä on purettu viljalaarien seinämät, ja korkealle katonrajaan on sijoitettu vanhoja saaveja. Sinnekin on tulossa vanhat kangaspuut, jotka ovat hyvin järeää tekoa.

Nämä jykevät kangaspuut odottavat pääsyä pieneen vilja-aittaan, josta vailjalaarit on purettu pois. Vieressä pystyssä Aarno Saramäen lahjoittama vanha vene. Kuva: Anne Kotipuro

Pikkuaitassa oli myös alkuperäinen, valtavan suurin tynnyri pohjassaan vuosiluku 1840. Nyt se on käännetty nurin, jolloin pohjassa erottuvat tekijän puumerkit.

Arja Rajala löysi navetan nurkasta vielä vanhan mallinuken, jonka päälle hän puki rovasti Jalmari Aarnion vaimon Irma Aarnion lahjoittaman Vehkalahden kansallispuvun odottamaan sunnuntain kansallispukutuuletusta.

Lue lisääMonipuolinen kavalkadi kansallispukuja tuuletuksessa Rosellin talolla – tunnetko Itä-Pirkanmaan puvun, entä Räisälän puvun?

Esa Kallio kuvailee, miten Jorma Tanila ja Erkki Oksanen ajelivat trimmerillä pihan villiintynyttä kasvustoa ja Erkki Jääskelä kaatoi puita. Jokaiselle paikalla olleelle löytyi luonnostaan omaa tekemistä mielenkiinnon mukaan. Mutta mitkään talkoot eivät sujuisi ilman kunnon tarjoiluja, joista huolehtivat Leena Hildén ja Arja Rajala.

Juttua on muokattu 22.8. klo 9.05: muutettu Eräjärvi-Seuran nimen kirjoitusasu oikeaan muotoonsa.

Arja Rajala löysi navetasta vanhan mallinuken, jonka päälle hän puki sunnuntain kansallispukujen tuuletutusta odottamaan Irma Aarniolta aikanaan saadun kansallispuvun. Pahvilaatikon kannessa lukee, että se on Vehkalahden puku. Kuva: Anne Kotipuro

 

Rosellin talo ulkoa. Uuden kodin saaminen Eräjärvi-Seuran museoesineille on ollut onnenpotku, joka on tosin tuonut muassaan valtavasti työtä. Seuran jäsenmäärä on tasaisesti noussut, ja puheenjohtaja Tarmo Grönqvist mainitsee jäseniä olevan jo noin 500. Kuva: Anne Kotipuro
Jouko Helin kertoo saaneensa Yrjö Rosellin vanhan kellon käymään. Kuva: Anne Kotipuro
Näkymä pirtistä Yrjö Rosellin omaan huoneeseen. Kuva: Anne Kotipuro
Vanha lapsen kenkä säästyi edellisen kotiseutumuseon tulipalossa, tosin hiukan nokeentuneena. Esineiden puhdistamisessa tulipalon jäljiltä on ollut oma urakkansa. Kuva: Anne Kotipuro
Jouko Helin ja Erkki Oksanen kokosivat irtokimmistä ja metallivanteista hajonneen puusaavin entiselleen. Kuva: Esa Kallio

Leave a Comment