Pirkanmaan hyvinvointialueen tarkastuslautakunnan vieraili vajaat kaksi viikkoa sitten Orivedellä sosiaali- ja terveysalan kohteissa. Vierailu oli tärkeä ja varmasti joka osapuolelle silmiä avaava.
Ikävää sen sijaan on se, että tarkastuslautakunnan kierroksella kuultiin nuoria syyllistävää puhetta. Vierailun aikana virisi muun keskustelun lomassa sananpartta siitä, että nuoria ei kiinnosta sitoutua töihin.
On toki varmasti työnantajan näkökulmasta hankalaa, jos irtisanoudutaan vakituisesta työstä yllättäen, tai ryhdytään vakituisen sijaan keikkatyöläiseksi. Tuomitsevan puheen sijaan olisi kuitenkin hedelmällisempää kuunnella nuoria ja ymmärtää, miksi meidän nuorten aikuisten sukupolvea ei työskentely pitkään samassa paikassa innosta.
Jos nuoria halutaan vakitöihin, olisi tärkeä lisätä työn houkuttelevuutta tai vaikuttaa asioihin järjestelmätasolla sen sijaan, että yksilöiden niskaan kaadetaan kaikki vastuu yhteiskunnan pyörien, tai tässä tapauksessa, hoitotyön pyörimisestä.
Nuoret haluavat etsiä paikkaansa epävarmassa maailmassa, joka muuttuu jatkuvasti. Vaikka vakituinen työ olisi jo nuorena tarjolla, onko ihmekään, jos ei halua jäädä pienelle paikkakunnalle, jossa väestö ikääntyy ja nuoria kiinnostavat palvelut ja tapahtumat kaikkoavat? Tai varsinkin, kun nykyään hoitaja voi tienata keikkatyöllä jopa paremmin kuin vakityössä.
Näihin asioihin pitäisi sukupolvien etsiä ratkaisuja yhdessä toisia turhaan syyllistämättä.
