Keskiviikkona koittaa kauan odotettu päivä Orivedellä asuville kolmosille Miia, Liisa ja Taimi Kärjelle. He aloittavat nimittäin ensimmäisen luokan.
– Äiti, saanko mennä jo kouluun? Liisa käy anelemassa jälleen kerran äidiltään Jenni Kärjeltä.
Äiti kertoo, että koulun alkamisesta on puhuttu joka päivä jo pitkään.
– Ei jännitä yhtään, kolmoset huudahtavat yhteen ääneen.
Kouluun meno tuntuu Miiasta ja Liisasta myös hauskalta. Taimia sen sijaan vähän mietityttää.
– Taimi ei tykkää tehdä läksyjä, siskot sanovat.
Kolmikko onkin yhtä mieltä siitä, että läksyjen teko on koulussa kaikkein tylsintä.
– Meidän pitää tehdä läksyt ennen ruokaa, he selvittävät.
Muuten kaikki odottavat koululta vähän eri asioita. Miia odottaa matematiikan tunteja, Liisa äidinkielen opettelua ja Taimi lukemaan oppimista.
– Emme vielä kauheasti osaa lukea, he kertovat yhteen ääneen.
Reput jo valmiina
Reput ja penaalit oli jo hyvissä ajoin pakattu valmiiksi ja kynät teroitettu.
Miia on valinnut mustaharmaan repun.
– Minulle ostettiin tällainen vihko ja penaali, jossa on puukyniä. Ja sitten on teroitin, Miia esittelee.
Hän on viehtynyt jalkapalloteemaan ja kertookin, että haaveilee jalkapallon pelaamisesta.
– Tämä ei ole yhtään uusi, mutta tämä on tällainen heppareppu, näyttää puolestaan Taimi.
Hänen penaalistaan löytyvät muun muassa tupsupäinen kynä ja vihreä kumi.
Liisan mustavalkoisesta repusta pilkottaa perhoskuvioinen vihko. Penaaliin hän on pakannut kynien lisäksi yksisarvisteroittimen ja keltaisen kumin.
Kaksivuotinen eskari hyvä päätös
– Tiistaina pitää laittaa herätykset. Puoli seitsemältä, Liisa huolehtii.
Jenni-äiti kertoo, että kolmoset menevät sekä aamu- että iltapäiväkerhoon. Eskarin he kävivät kaksivuotisena Rovastinkankaan koulussa, mutta perheen muutettua keskustaan, kouluun suunnataan Kultavuoreen.
Kaksivuotista eskaria ehdotettiin koulun puolelta.
– Eskarista heitettiin ajatusta, että mitä mieltä olisin, jos likat kävisivät kahteen kertaan eskarin. Heillä on ollut haasteita siirtymätilanteissa, pukemisessa ja ohjeiden noudattamisessa. Päädyimme siihen, että he ehdottomasti tarvitsevat vielä sen vuoden. Tämä oli kyllä tosi hyvä päätös, sillä vuoden aikana mentiin kehityksessä suurin askelin eteenpäin, Jenni Kärki kertoo.
Toisen eskarivuoden Taimi oli eri luokalla kuin Miia ja Liisa.
– Hänen oli vaikea noudattaa ohjeita, mikä aiheutti sen, että Miia ja Liisa eivät tienneet, noudattaako opettajien sanomaa vai pitääkö tukea siskoa, Jenni Kärki kuvailee.
Samalle luokalle
Uuteen kouluun on päästy tutustumaan kesäkuussa, jolloin Miia, Liisa ja Taimi olivat siellä päivät hoidossa. Lasten kertoman mukaan tuleva luokka on 1 B.
– Me menemme kaikki samalle luokalle. Ja meistä se on hauskaa, että meidän opettajamme nimi on Liisa ja tämän nimi on Liisa, Miia osoittaa siskoaan.
– Katsotaan nyt sitten, miten lähtee sujumaan, kun ovat kaikki samalla luokalla, Jenni Kärki miettii.
Entuudestaan tuttuja kavereitakin kouluun on tulossa, ja kolmikko malttaa leikkiä myös muiden kuin omien sisarusten kanssa.
– Miia on kato poikien kanssa, ja Liisa on välillä yksinkin, Taimi selvittää.
Koulumatkat kävellen
– Saadaanko me kävellä ensimmäisenä päivänä yksin kouluun? Miia kysyy äidiltään ja saa vahvan ehkä-lupauksen.
Matka on tullut kesän aikana tutuksi.
– Sinne on tosi pitkä matka, tuumii Liisa.
– Ei sinne edes pitkä matka ole. Tuosta vaan eteenpäin hetki ja sitten käännös, iso ylämäki ja sitten on jo perillä, Taimi puolestaan selostaa.
Liisa epäilee silti, ettei jaksa isoa mäkeä kiivetä. Miialle tulee samassa yhteydessä mieleen, että heidän luokkansakin taitaa olla yläkerroksissa. No, siinä saa hyvää jumppausta samalla, tytöt päättelevät.
Hienoa, mutta haikeaa
Kolmoset ehtivät aloittaa koulun seitsemänvuotiaina, mutta täyttävät lokakuun 24. päivä kahdeksan vuotta. Äidin fiilikset ovat aavistuksen ristiriitaiset.
– Onhan se nyt kiva, että lapset ovat kasvaneet, mutta missä minun pienet vauvani ovat? hän huokaa.
Jenni Kärki sanookin, että koulun aloittaminen on hieno asia kolmosille, mutta silti vähän haikeaa.
Arjen hän kuvailee olevan samanlaista kuin tähänkin asti. Aikaa vietetään kotosalla, mummulassa ja kavereiden luona.
– Nyt kun likat ovat kasvaneet, heitä pystyy päästämään keskenään ulos leikkimään. He ovat myös löytäneet leikkipuistosta uusia kavereita.
Tämä on helppo uskoa, sillä kolmikko pulppuaa puhetta eikä heiltä näytä rohkeuttakaan puuttuvan.
– Eskarista tulikin palautetta, että likat ottavat kaikki huomioon ja heidän kanssaan on helppo lähteä leikkimään, äiti Jenni Kärki kertoo.
