Akvarellitaiteilija, professori Nándor Mikolan opetus ja Oriveden Opiston kuvataidelinja sinetöivät ylöjärveläisen Irmeli Kauniston ammatinvalinnan. Siivikkalalaisneito halusi tulla kuvataiteilijaksi, kun hän vaikuttui Mikolan vesivärimaalaustaidoista ja hänen kannustuksestaan sekä opinahjon tasokkaista elämäneväistä. Opiston lukuvuodesta 1968-1969 muodostui ratkaiseva virstanpylväs Kauniston elämässä.
Nyt, 54 vuotta myöhemmin 72-vuotias kuvataiteilija Irmeli Kaunisto palaa Oriveden Opistoon, jota hän edelleen arvostaa ja kunnioittaa suuresti. Akvarellistina uransa aloittanut ja öljy- ja vinyylivärien kesyttäjänä sekä palettiveitsen mestarillisena käyttäjänä kunnostautunut taiteilija esittelee laajaa tuotantoaan ”Mistä kaikki sai alkunsa 1968 – MAHDOLLISUUS taiteilijaksi” -näyttelyssään Oriveden Kampuksella. Kaunisto tunnetaan myös suurikokoisista gobeliineistaan ja näyttävistä silkkihuivistaan.
– Paluu Orivedelle ja maineikkaan opiston tiloihin on minulle erittäin mieluinen. Nyt elämässäni sulkeutuu yksi ympyrä, Kaunisto vakuuttelee.
– Kun kevään ja kesän aikana olen käynyt katselemassa paikkoja, muistini syöväreistä on palautunut mieleeni paljon lämpimiä muistoja lukuvuodeltani. Vaikka kotini Ylöjärven Siivikkalassa oli varsin lähellä Oriveden Opistoa, en matkustanut viikonlopuiksi äitini luo. Menin kotiini vain joululomalla. Viihdyin opistolla erittäin hyvin. Täällä oli hyvä henki ja inspiroiva ilmapiiri, Kaunisto muistelee kiitollisena ja onnellisena.
Kaunisto korostaa, että hänen taidenäyttelynsä on kunnianosoitus Oriveden Opiston korkeatasoiselle ja monipuoliselle opetukselle sekä motivoivalle ja rohkaisevalle opettajalle, professori Nándor Mikolalle (1911-2006).
– Kansanopisto jätti minuun lähtemättömiä jälkiä. Etenkin yhteisöllisyys oli merkityksellinen asia; opiskelijat olivat kuin yhtä perhettä. Päivät oli ohjelmoitu täyteen, mutta tunnit ja tekeminen olivat mielekkäitä. Koko opetus valmisti myös kansalaiseksi, yhteiskunnan jäseneksi. Saamillani taidoilla ja tiedoilla on ollut käyttöä arjen elämässä, Kaunisto tilittää.
– Akvarellitaiteilija Nándor Mikola oli kanssaihmisenä ja taiteilijana suurenmoinen persoona. Unkarilaissyntyisenä ihmisenä hän toi opistoon kansainvälisen tuulahduksen. Budapestissä, Wienissä, Pariisissa, Roomassa sekä Firenzessä opiskelleena Mikola tunsi erilaisia tyylejä ja lajeja. Opettaessaan hän oli voimakkaasti läsnä, Kaunisto ihastelee.
”Mainos herätti kiinnostukseni”
Kuvataiteilija Irmeli Kaunisto luottaa johdatukseen. Hänen päätymisensä Oriveden Opiston kuvataidelinjalle on monen sattuman summa.
– Merimiehen tyttärenä elämänjanoni oli sammumaton. Perinteinen pulpetissa istuminen ja tietojen pänttääminen ei ollut minun juttuni. Ajatus lukiosta tuntui vieraalta. Isäni ei pitänyt aikeistani opiskella taidetta ja heittäytyä taiteilijaksi. Onneksi hän oli merillä, kun aloitin opintoni.
– Vuoden 1968 kesän loppupuolella silmiini osui Oriveden Opiston ilmoitus Aamulehdessä. Mainoksessa kerrottiin kuvataideopetuksesta. Kirjoitin oitis hakemukseni ja lähetin sen eteenpäin.
– Pian löysin itseni pääsykokeista, joissa menestyin hyvin. Opiskelupaikka luiskahti minulle ja yhdeksälle muulle. Lukuvuosimaksu oli kuitenkin varsin korkea, eikä vanhemmillani ollut rahaa maksaa sitä. Aina neuvokas Nándor Mikola kiiruhti pelastavaksi enkelikseni, sillä hän järjesti minulle stipendin. Näin kohtalo puuttui tapahtumiin, ja se myös viitoitti tulevan tieni, Kaunisto kertoo.
Kaunisto muistaa piiruntarkasti ensimmäisen työn tekemisen Oriveden Opistossa. Mikola oli asetellut täytettyjä lintuja malleiksi, joista opiskelijoiden oli inspiroiduttava. Kaunisto teki hiilityön japaninpaperille.
– Luomus on vieläkin minulla, ja vien sen nähtäville tulevaan näyttelyyni, Kaunisto lupaa.
Kaunisto sanoo, että Oriveden Opiston viikot ja kuukaudet olivat hyvin energisiä. Hänen mielestään kuvataideopinnot etenivät rivakasti, tuloksellisesti ja palkitsevasti.
– Linjamme opetuspaketti oli valtavan suuri ja monipuolinen. Vaikka koko opetuksen määrä oli tähtitieteellinen, sen taso pysyi tiukasti korkealla. Opistossa elettiin tarkkojen päiväohjelmien mukaan. Siellä tarjottiin ateriat ajoillaan. Aamiaiset, lounaat, päivälliset ja iltapalat olivat opiston omassa keittiössä kokattuja herkkuja, jotka maistuivat hyvälle, hän kehuu.
– Paketissa oli kuvataiteen lisäksi kirjallisuutta, runoutta sekä musiikkia. Lisäksi kokoonnuimme eri teemojen innoittamina harrasteryhmissä. Opetuksessa oli voimakkaasti läsnä yhteiskunnallinen aspekti ja kansainvälisyys. Opistolla järjestettiin runsaasti erilaisia juhlia ja muita tapahtumia. Siellä kävi paljon mielenkiintoisi vierailijoita, Kaunisto luettelee.
Oriveden Opisto laajoine ja runsaine levystöineen mahdollisti Kaunistolle seikkaperäisen perehtymisen klassisen musiikin maailmaan. Kaunistosta varttui lyhyessä ajassa oopperan, sinfonioiden, konserttojen sekä sonaattien ystävä.
– Tämän suurenmoisen levystön tarjonnan äärellä opin ennakkoluulottomasti kokeilemaan ja rohkeasti löytämään jotakin uutta ja ennenkokematonta. Toivon sydämestäni, että kaikissa kouluissamme olisi kattavia, musiikin kaikkia osa-alueita esitteleviä levystöjä ja kirjallisuutta laidasta laitaan tarjoavia kirjastoja, Kaunisto toivoo.
Kaunisto ravistelee olan takaa muistiansa, mutta hänellä ei ole ensimmäistäkään huonoa muistoa Oriveden Opistosta.
”Mikola sytytti palon luomiseen”
Irmeli Kaunisto pitää suurenmoisena onnenpotkuna sitä, että Oriveden Opisto oli pestannut nimenomaan Nándor Mikolan kuvataideopetuksensa opettajakuntaan. Mikolan kansallisesta merkityksestä kertoo hänen nimeämisensä professoriksi.
– Mikolalla oli poikkeuksellinen karisma ja osaaminen. Kun hän opetti, minustakin tuntui siltä, että mestari kaataa arvokasta tietoa eräänlaista putkea myöten sisälleni. Hän antoi hyvin paljon oppilailleen. Anti oli konkreettista tietoa mutta myös aineetonta, henkistä kannustamista, Kaunisto miettii.
– Jälkeenpäin oivalsin, että minulla oli kipinä taiteen tekemiseen, mutta Mikola puhalsi siihen liekin. Hän sytytti intoni täyteen roihuun, Kaunisto kuvailee.
– Kuulen vieläkin kirkkaana korvissani Mikolan innostuneen äänen, kun hän riemullisesti ylisti ensimmäistä hiilityötäni: ”Irmeli, sinä osaat piirtää. Ala maalata!”
Oriveden Opiston jälkeen Kaunisto jatkoi opintojaan Kankaanpään Taidekoulussa, jossa hän opiskeli vuodesta 1969 vuoteen 1971. Oriveden Opiston opintovuoden jälkeisen kesän Kaunisto vietti Tanskassa, jossa eurooppalaiset tuulet raikastivat hänen maailmankatsomustaan.
”Olen uskollinen kutsumukselleni”
Oriveden Kampuksella maanantaina 15. elokuuta avautuva Irmeli Kauniston taidenäyttely kertoo kymmenin teoksin kuvataiteilijan tuotannosta.
Kaunisto on maalannut teoksensa Koti-Suomessa ja Ranskassa.
Kaunisto teroittaa, että monipuolisuus ja värikylläisyys ovat hänen keskeisiä tunnusmerkkejään. Kuvataiteilija haluaa viedä ilmaisuaan koko ajan eteenpäin. Hän on kovin tyytyväinen koronavuosien opiskeluunsa verkossa professori Nicholas Wiltonin johtamissa CVP-Programs’ssa ja Art Live Academyssa. Sen innoittamana Kaunisto on löytänyt ja omaksunut uuden tekniikan, jossa hän rakentaa teoksiaan kerrostekniikalla.
– Kun luomuksiani oli viime vuonna esillä La Fabrique -kulttuurikahvilassa Villecomtalissa Ranskassa, siellä näyttelyvieraat kiinnostuivat tekniikastani, sen mystisyydestä. Tuon näitäkin teoksia suurin odotuksin Oriveden Kampuksen näyttelyyni, hän kertoo.
Kaunisto vertaa kuvataiteilijuuttaan mielen puutarhan hoitamiseen.
– Kun saan idean, toteutan sen. Minua kiinnostavat kaikki tekniikat ja materiaalit. Rohkeus palkitsee, uteliaisuus johdattaa uuden äärelle. Taiteilijana työni on pysyvää. Luomistarve, -vimma ei katoa mihinkään. Olen kiitollinen siitä, että minulla on ihmettelyn lahja. Kun silmäni ja käteni ovat kunnossa, jälkeä syntyy.
