Siitä se lähti, kun Vehkajärven kylätaiteilijoihin kuuluva Anni Yli-Hinkkala ja hänen puolisonsa Jussi kävivät viime kesänä vierailemassa Vihasjärven kansakoululla.
– Näyttely, johon tulimme, ei vielä ollut avoinna. Tulimme kahville ja puolisoni Jussi rupesi puhumaan omistajille, että ois meidänkin emännällä tauluja, Yli-Hinkkala kertoo.
Silloin Viitaniemen Aijan oli kerrottava, että kyseiselle kesälle ei enää vapaita näyttelyaikoja koululla ollut tarjolla. Asiaan palattiinkin uudelleen seuraavana talvena.
– Aija lähetti tietoja ja kertoi, milloin näyttelytila on varattava. Otin muihin kylätaitelijoihin yhteyttä ja kysyin, halutaanko pitää näyttely Vihasjärvellä. Kaikki halusivat ja nyt näyttely on täällä, Yli-Hinkkala sanoo.
– Järjestäjät ovat olleet niin ystävällisiä. He todellakin myivät itsensä meille, joten oli helppo todeta, että tänne tullaan, Vehkajärven taiteilijoita eteenpäin luotsaava Jorma Mattila jatkaa.
Kylätaiteilijoiden töitä on esillä Vihasjärven koulun kolmessa salissa. Mukana näyttelyssä on seitsemän kylätaiteilijaa ja nimekseen näyttely on saanut Kylätaiteen tilkkutäkki.
Tilkkutäkki on myös esillä näyttelyssä. Se on kylätaiteilijoiden yhdessä tekemä työ, joka koostuu 24 eri osasta.
Kun innostuneita oli riittävästi, niin sitten alettiin
Vehkajärven kylätaiteilijat saivat alkunsa, kun kylän taidetoimikunnan toiminta alkoi hiipua. Tilalle syntyi vapaamuotoisemmin toimivia ryhmiä, kuten kylätaiteilijat.
– Totesimme silloin, että se voisi olla kiva maalatakin. Kyselimme, että ketkä lähtisivät ryhmään mukaan. Kun innostuneita tuli riittävästi, niin sovimme, että toiminta alkaa, Jorma Mattila kuvailee ryhmän syntyhetkiä.
Kylätaiteilijoita on nyt kaiken kaikkiaan noin kymmenkunta. Talvisin he kokoontuvat suurin piirtein kerran kuussa. Kesällä ryhmä on koolla hiukan useammin.
– Me olemme todella kirjava porukka. Toiset meistä ovat opiskelleet ja käyneet paljonkin taidealan kursseja ja toiset ovat enemmän itseoppineita ja noviiseja, Pirkko Mattila kuvailee.
Ryhmä on ollut koossa jo vuosia. Tarkkaa ryhmän ikää he eivät itsekään tiedä, mutta arvio osuu siihen, että vielä ei ole kymmenen vuotta tullut täyteen.
– Ei se aika ole niin tärkeää. Vuodet menevät ja vuodet tulevat, Jorma Mattila tiivistää.
Rohkaisua, oppimista ja hyvää mieltä
Ryhmän toiminnassa on ennen kaikkea kyse yhdessä tekemisestä ja yhdessä oppimisesta.
Kylätaiteilijat myös rohkaisevat toisiaan kulkemaan eteenpäin valitsemallaan tiellä ja antavat tarvittaessa toisilleen myös neuvoja ja vinkkejä.
– Ainakin minulla tuppaa olemaan se suomalainen luonne, että enhän minä nyt mitään osaa. En ole aina osannut olla rohkeasti töitteni takana, mutta tämä ryhmä on ollut koulutusta myös siihen, Mattila toteaa.
– Hyvää mieltä siitä saa, kun yhdessä teemme, Pirjo Autio sanoo.
Ihan omillaan ryhmä ei kokoontumisissa aina ole. Ohjeistamassa heitä on käynyt myös ryhmän ulkopuoliset alan osaajat. Sellainen henkilö oli mukana muun muassa Vehkajärven kylätaiteilijoiden ensimmäisellä kesäleirillä.
– Kukka Pitkänen oli silloin mukana. Hän on yhden ryhmäläisemme tyttären ystävä ja oli silloin juuri valmistunut taiteilijaksi. Hänhän sitten innosti ja tuki meitä, että tehkää vaan, hyvää tulee. Se on ollut hyvin tärkeää, että sellainen taiteilija on kannustanut meitä eteenpäin, Jorma Mattila sanoo.
Kesäleiri kiertää paikasta toiseen
Näyttelyitä kylätaiteilijoiden ryhmä on pitänyt säännöllisesti. Siihen toimintaan siemenet on syötetty heille jo samaisella ensimmäisellä kesäleirillä.
– Kaksipäiväisen kesäleiripläjäyksen systeemiin kuului se, että kun työ on kuiva, niin se viedään heti näyttelyyn. Se oli tavallaan sääntö: ne, jotka olivat siellä maalaamassa, niin niiden piti tuoda työnsä näytille. Siitä tämä näyttelytouhu alkoi, Jorma Mattila kertoo
Ensimmäisen näyttelynsä ryhmä piti Vehkajärven kesäkahvilassa. Pian heiltä pyydettiin töitä esille jo Pohjan kirjastoon ja siitä se sitten alkoikin.
– Mutta vielä ei ole pyydetty Kangasala-taloon. Kumma, Pirkko Mattila naurahtaa.
Kesäleirinsä ryhmä on aina pitänyt Vehkajärvellä. Kokoontumispaikka on vaihtunut lähes vuosittain.
– Milloinkin kenenkin ryhmäläisen pihalla tai nuorisoseuran pihalla tai jonkun terassilla, Pirkko Mattila listaa.
– Se oli niin antoisaa käydä toisten luona, että totesimme lopulta, että pidetään leiri aina jonkun luona eli kierretään ja ollaan eri paikoissa. Se on ollut hyvin avartavaa nähdä, millaisessa ympäristössä kukin näitä ideoitaan saa, Jorma Mattila sanoo.
Perinteeksi ensimmäiseltä kesäleiriltä muodostui myös tapa tehdä yksi yhteinen, kaikkien kädenjäljen sisältävä työ.
Näköisnukkeina maailmaa valloittamaan
Vehkajärven kylätaiteilijoiden yhteisnäyttelyssä on esillä maalauksia, keramiikkaa, grafiikkaa, lasitöitä ja installaatiota.
Vaikka jokaisella ryhmäläisellä on oma taiteen alan intohimonsa, on jokainen heistä kokeillut rohkeasti itselleen hiukan vieraampia tekniikoita ja taidealan suuntia.
– Emme siis ole pitäytyneet vain pelkästään maalaamisessa. Olemme tehneet myös esimerkiksi monotypiaa ja romutaidetta, Pirkko Mattila kertoo.
– Olemme yrittäneet myös saada aikaan vähän isompia ja erilaisempia töitä, kauniisti sanottuna reliefejä tai patsaita. Paikka olisi ollut Vehkajärven Touhulan piha. Se ei oikein purrut eli halukkaita tekijöitä oli vähän, Jorma Mattila huomauttaa.
Esimerkki oman mukavuusalueen ulkopuolelle hyppäämisestä on esillä myös Vihasjärven koululla. Kylätaiteilijat ovat tehneet paperimassasta kuumailmapallon, jonka korissa he itse matkaavat valloittamaan maailmaa.
– Näköisnukkemme ovat siellä matkalle lähdössä. Nuket ovat olleet aiemmin isommat ja ne ovat olleet esillä näyttelyssä Kuhmoisissa. Nyt niistä piti tehdä pienemmät, että pallo jaksaa kantaa heidät myös takaisin, Pirkko Mattila hymähtää.
– Tämä työ ei ollut yhtään minun juttuni. Pirkko sai korjata ja tehdä nukkeani uudestaan, toteaa Matti Tuominen.
Vehkajärven kylätaitelijoiden näyttely on esillä Vihasjärven koululla syyskuun puoliväliin saakka. Syyskuussa näyttelytilat ovat avoinna viikonloppuisin.
