Juupajoen kirkon katon väri vaihtui loppusuoralla olevassa maalausurakassa ruskeasta lähes mustaksi – kirkon maalaajat kokivat ikimuistoisen hetken työskennellessään edellisen kerran mutterikirkossa vuonna 1999

Juupajoen kirkko on kattoa myöten saanut uuden maalipinnan kesän aikana. Katon maalausta viimeisteli loppuviikosta Olli Koho. Kuva: Heli Rahkonen

Juupajoen kirkon kesäkuulla alkanutta ja jo loppusuoralle edennyttä maalausurakkaa tekevän Pirkanmaan Kiinteistöpalveluiden Anne ja Markku Aaltosella on lämpimiä muistoja Juupajoen kirkosta jo viime vuosituhannen lopulta, jolloin he edellisen kerran kirkolla työskentelivät.

Vuonna 1999 heidän yrityksensä teki Juupajoen kirkossa lahovauriokorjauksia. Juupajoen kirkko oli Längelmäen kirkon tapaan maalattu edellisenä vuonna.

– Poikamme oppi kävelemään täällä, kun teimme lahovauriokorjauksia. En ollut silloin itse töissä, mutta kävin täällä pojan kanssa. Hän oppi kävelemään kirkon alttarilla, Anne Aaltonen kertoo.

Nyt tuo samainen poika, Toni Aaltonen, paiskii hommia perheyrityksessä vanhempiensa ja Olli Kohon kanssa.

Aaltosilla liittyy mukavia muistoja Juupajoen kirkkoon. Kuva: Heli Rahkonen

20 vuotta sopiva huoltoväli

Aaltosten Vilppulassa kotipaikkaa pitävä yritys on maalannut vuosien saatossa liki 40 kirkkoa. Vanhin näistä on Elimäen 1600-luvulta peräisin oleva kirkko, joka on vanhin Suomessa toiminnassa oleva puinen ristikirkko.

– Kirkoissa huoltomaalausväli on noin 20 vuotta, he toteavat.

Huoltomaalaukselle tehtiin seurakunnan viime vuoden tuloksen taseeseen 30 000 investointivaraus kirkon ja kellotapulin ulkomaalaukseen.

Lue myös: Miinusmerkkinen talousarvio kääntyi plussalle – ylijäämää kertyi yli 2 000 euroa, vaikka tuloksesta varattiin 30 000 euroa Juupajoen kirkon ja kellotapulin maalaukseen

Olli Koho on maalannut kattoa peltikattomaalilla. Kirkon ja tapulin seinissä on pellavaöljymaalia. Edellisen kerran Juupajoen kirkko on maalattu 90-luvun lopussa. Kuva: Heli Rahkonen

Hautausmaata kunnioittaen

Seurakunnallisiin työmaihin suhtaudutaan yrityksessä aina erityisellä kunnioituksella ympäristö huomioiden.

– Hautausmaalla työskenneltäessä varotaan hautoja. Aika usein kirkoissa on myös tilaisuuksia. Niiden ajaksi työt keskeytetään. Seurakunnalta tulee aina etukäteen tieto näistä, Anne Aaltonen kertoo ja lisää:

– Hienoa, että kirkoista pidetään huolta. Juupajoen kirkko on nätti sisältäkin.

Lue myös: Kellotapulin maalaus oli houkutteleva urakka Lontoossa asuvalle maalarimestarille

Markku Aaltonen on pistänyt merkille, että Juupajoen hautausmaalla on vilkasta.

– Tämä on aktiivinen hautausmaa, jossa käy tosi paljon väkeä. On paljon sellaisiakin, joissa on ihme, jos sinne joku tulee paitsi hautausauto.

– Tällä on myös hienosti hoidettu hautausmaa.

Juupajoen kirkon maalausprojektin edetessä ei ole tullut vastaan tarvetta tehdä lahovauriokorjauksia. Jos vaurioita olisi, ne laitettaisiin samalla kuntoon. Kuva: Heli Rahkonen

Sävyt Museovirastolta

Juupajoen kirkon ulkonäössä on Aaltosten ja Kohon käsittelyssä tapahtunut nyt iso muutos, kun katon väri on vaihtunut ruskeasta liki mustaan.

Tarkemmin katon väri on nimeltään Museoviraston musta. Väri on sekoitus mustaa ja tummanruskeaa peltikattomaalia.

– Museovirastolta pyydettiin lausunto, ja sieltä tuli tällainen ohjeistus, että ruskeaan tulee sekoittaa mustaa. Ihan musta se ei ole, vaikka siltä tällä hetkellä näyttääkin, sanoo Oriveden seurakunnan talouspäällikkö Taina Väisäsvaara.

– Mustan ja ruskean sekoitus pitää tumman sävynsä kauemmin. Pelkkä ruskea haalistuisi, kuten tämäkin oli haalistunut, Anne Aaltonen selvittää.

Vuosina 1838–1846 rakennettu kirkko maalattiin niin ikään Museoviraston ohjeistuksella pellavaöljymaalilla kuten myös edellisellä maalauskerralla. Myös sävy on sama.

– Vanha pinta oli vielä aika hyvä, joten kyseessä on nyt huoltomaalaus, jossa pinnat ensin pestiin. Tämän jälkeen tehtiin pohjustustöitä ja raappausta sekä pohjamaalaus ennen pintamaalausta, Anne Aaltonen kertoo.

– Kun tehdään maalinpoistoa, jota mekin olemme tehneet muutamaan kirkkoon, se on vaativampi työ. Jos vanhoja maalikerroksia on esimerkiksi seitsemän, se vaatii 12–14 eri käsittelykertaa per neliö. Huoltomaalaus on siinä suhteessa helpompi.

Olli Koho maalaa kattoa toiseen kertaan. Väriksi tuli Museoviraston ohjeistuksella mustan ja ruskean sekoitus. Kuva: Heli Rahkonen

Pellavaöljymaali ei käy kiireiselle

Pellavaöljymaali ei Aaltosen mukaan sovi hätäiselle ja kiireiselle maalaajalle.

– Perinteinen pellavaöljymaali vaatii huolellisuutta. Se pitää hieroa omalla, parempikarvaisella pensselillä huolellisesti kiinni, Markku Aaltonen kertoo.

Maali kestää kuivua seitsemän vuorokautta.

– Tämä on pellavaöljymaalin ainoa ongelma nykypäivänä, kun kaikki ovat kiireisiä. Ensimmäisen kerroksen pitää antaa kuivua seitsemän vuorokautta, ja sitten taas varrotaan seitsemän vuorokautta, että pääsee maalaamaan valkoisia. Tämän takia jotkut vieroksuvat maalia.

Markku Aaltonen ei kuulu heihin:

– Se on parhaita maaleja. Se täytyy sanoa ihan suoraan. Sillä on hieno tehdä. Se venyy ja venyy ja on kevyttä vetää, hän fiilistelee.

Kirkon jyrkkä katto aiheutti oman haasteensa maalaukselle. Sinne ei niin vain mennä kävelemään ja maalaamaan. Myös taustalla näkyvän kellotapulin seinät ovat saaneet uuden maalipinnan. Kuva: Heli Rahkonen

Myös riittoisaa

Kokemus on osoittanut myös, että pellavaöljymaali hiipuu tasaisesti. Tämän huomasi Aaltosten mielestä myös Juupajoella.

– Kirkon väri oli edelleen tasainen, vaikkakin kauttaaltaan alkuperäisestä hiipunut. Tavallisissa öljymaaleissa hiipumista saattaa tapahtua enemmän auringonpuoleisella seinällä. Juupajoen kirkon keltainen väri on kirkkaalla auringonpaisteella tasaisesti vaaleampi, pilvisellä säällä puolestaan tummempi, Anne Aaltonen on pistänyt merkille.

Samalla maalilla on maalattu myös tapuli.

Maalien määrillä Aaltoset eivät lähde mässäilemään.

– Olemme huomanneet, että maalien määriin heitetään helposti jopa tuplat, mitä sitä oikeasti kuluu. Luonnon pellavaöljymaalit ovat älyttömän riittoisia. Vaikka ne maksavat enemmän, ne myös venyvät älyttömästi eli niitä menee puolet vähemmän, Markku Aaltonen kommentoi.

Maaliostoksissa hän välttelee isoja tukkureita ja suosii mielellään lähipalveluita.

– Monesti firmat saattavat ostaa värit jostain kauempaa, mutta olemme ihastuneet ennen kaikkea Harriin. Hän palvelee Oriveden Värissä tosi hyvin. Jos purkki tarvitaan huomenna, hän järjestää sen niin, että maali on silloin paikalla.

Ihanteellinen sää maalaukselle on puolipouta. Loppuviikolla Olli Koho tarkeni maalata paremmin kuin hyvin. Kuva: Heli Rahkonen
Tapulin luukut odottivat tässä vaiheessa vielä maalaamistaan. Tapulin tervattu katto puolestaan jää tässä yhteydessä entiselleen. Kuva: Heli Rahkonen

Leave a Comment