”Oli yleisössä sitten yksi tai tuhat ihmistä, niin aina vedetään täysillä” – orivesiläisbändi Rollaattors soittaa biisejä 70-luvulta tähän päivään nuorekkaalla innolla

Rollaattors esiintyi Rocktähtiä Takapihalla Vestarit -tapahtumassa Eräjärven Lounarissa kesäkuussa. Kuvassa ovat vasemmalta oikealle kitaristi Jyrki Mattila, basisti Esko Aho, laulaja Arto Karhu, lyömäsoitintaiteilija Kimmo Vihusaari ja kitaristi Heikki Seppälä. Kuva: Jari Peltonen

Oriveden Kampuksen Suvanto-rakennuksessa nauru raikaa ja juttu luistaa.  

Orivesiläisbändi Rollaattorsin treenitilassa on bändin viidestä jäsenestä paikalla neljä, ainoastaan kitaristi Jyrki Mattila puuttuu.

– Minulta aina monet kyselevät sitä, että kai sinua kauheasti jännittää ennen keikkaa, niin kyllä minun on ihan rehellisesti sanottava ja vähän hämmästykseksenikin, että ei minua ole ensimmäisen keikan jälkeen kyllä näiden jätkien keskellä jännittänyt, ei sitten pätkääkään, laulaja Arto Karhu kertoo. 

– Ainahan pitää jännittää, sehän on ihan perusjuttu, että vähän vatsassa pörrää, yhtyeen basisti Esko Aho vastaa. 

– No siitä olen vähän huolissani, että minua ei jännitä teidän keskellä yhtään, Karhu toteaa takaisin.

Laulaja vaihtoon! Aho vitsailee. 

Jännittämisen vähyys voi johtua myös kokemuksen tuomasta rentoudesta, sillä bändin jäsenet ovat kukin musisoineet kymmeniä vuosia. Yhtyeen jäsenten ikäluokka on 55-61. 

– Vanhat äijät vetävät nuoruuden innolla, kitaristi Heikki Seppälä toteaa kiteyttäen bändin asenteen. 

Rollaattorsin treenikämppä Kampuksella on palvellut yhtyettä hyvin. Kuvassa yhtyeen basisti Esko Aho (vas.) ja laulaja Arto Karhu. Kuva: Markus Puolakanaho

Keikka kerran kuussa

Karhun mukaan bändillä menee tällä hetkellä mainiosti. Yhtye toimii harrastepohjalta, ja keikkoja on tällä hetkellä noin yksi kuussa.  

– Se on ihan passeli määrä, ettei rupea tuntumaan työltä. Tämä on nimenomaan sellainen henkireikä, hän kertoo. 

Myös Seppälä kuvailee bänditoimintaa suorastaan terapiaksi.  

Treenejä soittoporukalla on yleensä kahdet viikossa. Tänä kesänä bändi on keikkaillut Eräjärven Lounarin Takapihalla Rocktähtiä Vestarit –tapahtumassa kesäkuussa, ja heinäkuun alussa Rönnissä.  

Lounarissa tänä kesänä samassa tapahtumassa esiintynyt Samae Koskinen soitti Rollaattorsin kamoilla keikkansa. Tupa oli täynnä ja keikka oli bändin jäsenteen mukaan loistava. 

– Hyvä meininki ja meno oli kyllä, Karhu toteaa. 

Vielä kesällä on tulossa ainakin yksi yksityiskeikka. Enemmänkin kysyntää on ollut, mutta osa pyydetyistä keikoista on mennyt päällekkäin.  

Yhtye laskuttaa keikkansa laskutuspalvelun kautta. Yhtyeen lyömäsoitintaiteilija Kimmo Vihusaaren mukaan se on ollut kätevä vaihtoehto bändille, joka ei ole joka viikonloppu keikalla.  

Bändin jäsenet kiittelevät Oriveden Kampusta vuolaasti treenitilasta, jossa he ovat vuokralla.

Soittakamat saa roudattua helposti samasta kerroksesta. Aiemmissa yhtyeissä osa on joutunut roudaamaan pahimmillaan kolmanteen kerrokseen.

Bändi harjoittelee treeniksellä korvamonitorien kanssa, jolloin häiritseviä ääniä kantautuu Kampuksen muihin tiloihin mahdollisimman vähän. 

Rollaattorsin kitaristi Jyrki Mattila tuli mukaan yhtyeeseen hieman perustamisen jälkeen. Kuva: Jari Peltonen

Syntymä oli sattumaa

Vihusaaren mukaan yhtye on perustettu marraskuussa 2018. Nykyisellä kokoonpanolla aloitettiin maaliskuussa 2019, kun kitaristi Jyrki Mattila tuli yhtyeeseen mukaan.  

Yhtyeen syntyminen oli sattumaa. 

Jokainen Rollaattorsin jäsen soitti tai lauloi tahoillaan erinäisissä kokoonpanoissa. Orivedeltä lähtöisin oleva Seppälä muutti osittain takaisin Orivedelle pääkaupunkiseudulta. Samoihin aikoihin Karhu ja Vihusaari lopettivat Oskon bändissä, ja Ahon edellinen bändi lopetti toimintansa.

Rollaattorsin kitaristi Heikki Seppälä kertoo, että yhtyeen nimi tulee legendaarisesta Rolling Stones -yhtyeestä. Nimi on sanaleikki, joka yhdistää edellä mainitun ja rollaattorin. Kuva: Markus Puolakanaho

Aholla oli edelleen treenipaikka Pasin tehtaalla, ja hän kutsui muut soittelemaan sinne. 

– Ja sitten siitä se lähti, Aho toteaa.

Kaikki bändin jäsenet ovat lähtöisin Orivedeltä, paitsi Aho, joka on Juupajoelta. Hän on kuitenkin asunut Orivedellä jo vuosia.

Suurempia ongelmia bändin reiluun kolmeen ja puoleen vuoteen ei ole mahtunut. Korona-aikana keikkoja peruuntui yli kahdeksan, mutta viime vuoden joulukuussa yhtye soitti jopa 5 keikkaa. 

– Rumpali lähti kerran, mutta tuossa se istuu taas, Karhu toteaa Vihusaaresta nauraen. 

– Mies voi lähtee Rollaattorsista, mutta Rollaattors ei lähde miehestä, Vihusaari vastaa. 

Biisejä laidasta laitaan

Rollaattors on coverbändi, eli yhtye soittaa muiden kappaleita ja sovittaa niitä omaan tyyliinsä. Tämän hetken biisilista roikkuu treeniksen seinässä. 

Mitään tiettyä genrettä yhtyeellä ei ole. Rollaattorsilta sujuvat niin kotimaiset kuin ulkomaisetkin kipaleet. 

– Meillä on 70-luvulta tälle vuosikymmenelle biisejä, Aho kertoo. 

Seppälä tokaisee, että vanhaa tanssimusiikkia yhtye ei soita, ainakaan vielä. Uutta biisiä treenatessa homma lähtee käyntiin vaivattomasti, lähes kertavedolla. 

– Melkein lähtee biisi kuin biisi, ei sitä kauhean kauan tarvitse hieroa. Kyllä meillä on hyvä bändi, Karhu toteaa. 

– Hitsautuu heti yhteen, kukin tietää mitä tehdä, Vihusaari lisää. 

Biisilista on hiottu ennen keikkaa melko tarkkaan ajalleen, joten lennosta keikalla yleisöstä heitettyjä biisitoiveita ei yleensä voida toteuttaa.  

Loppupäästä voi kuitenkin venyttää, encoreissa on mahdollisuus heittäytyäkin. 

– Koska kyllä se kuitenkin täytyy koittaa antaa yleisölle parastaan, Karhu sanoo. 

– Oli yleisössä sitten yksi tai tuhat ihmistä, niin aina vedetään täysillä. Se on se, mistä lähdetään, Aho lisää. 

Rollaattorsin lyömäsoitintaiteilija Kimmo Vihusaari Lounarissa soittamassa rumpuja. Kuva: Jari Peltonen

Leave a Comment