Veikko Huovisen vähemmän tunnettu teksti Ihmisten puheet saa ensi-iltansa Rönnin kesäteatterissa perjantaina. Valinta on ryhmän yhteinen, mutta ohjaaja Eriikka Magnusson tunnustaa, että kirjailija on tärkeä tekijä.
– Huovisen maailma on jotenkin sellainen, että siitä suomalaiset pitävät. Teksti rupesi kiinnostamaan, koska se on tavallaan niin kummallinen, ilmestynyt kirjana 1950-luvun loppupuolella. Ihmiset puhuvat toisistaan asioita selän takana, onkohan se ollut liian lähellä suomalaisia ja siksi jäänyt tuntemattomammaksi? Se kuitenkin kiinnosti meitä kaikkia, ohjaaja kertoo.
Pikkukylän murheena on lopettava kaivos, ja tämä sysää liikkeelle tapahtumia. Ihmiset haluavat päästä eroon taloistaan ja saada selville, minkä arvoisia ne ovat. Toisten on pakko myydä, toiset vain kokeilevat, mitä voisivat saada.
Tilannetta tulee hämmentämään junantuoma liikemies Arffman – Kätkäläisen pääroolissakin esiintynyt Taavi Simonen – joka koettaa hyödyntää tilannetta, mutta eivät kyläläisetkään mitään pulmusia ole. Vieraasta tietenkin juoruillaan villejä.
Huovisen tekstin on näyttämölle dramatisoinut Arto Seppälä ja Rönnin kesäteatterille sovittaneet Eriikka Magnusson ja Taavi Simonen.
– Otin sieltä täältä Huovisen tekstistä jotakin, joka korosti maisemapuolta, tätä miljöötä. Samoin siirsin jotakin kohtausta toiseen paikkaan, jolloin esitys tasapainottuu niin, ettei toinen näytös ole hirveän paljon pitempi kuin toinen. Poimin myös liikemies Arffmanin luonteesta jotakin ja ihmisistä pieniä korostuksia, mutta kyllä Seppälä on tehnyt kaiken aika valmiiksi.
Rahasta puhutaan paljon, henkilökuvia syvennetään 50-luvun musiikilla
Rahasta puhutaan paljon, kuvaako se tätäkin aikaa?
– Rahassa mitataan kaikkea, ei siihen kovin paljon silloin mahdu inhimillisiä tunteita. Ihmiset tekevät kauppaa, eikä kummallakaan puolella aina olla niin rehellisiä. Laulut otimme mukaan, koska niillä tuodaan henkilöistä esiin sitä, mikä toiminnassa ei näy, Magnusson kertoo.
Lähes kaikki esiintyjät myös laulavat, ja harjoitukset aloitetaankin vetäisemällä läpi laulunumerot. Säestyksen niihin on soittanut yksi näyttelijöistä, Anu Kuoppamäki. Hän yllättää Salla Mustalammin tehtyään ”Mambo italianoon” uuden, huomattavasti nopeatempoisemman taustan. Siinä saa pistää sanoja tiheään peräkkäin. Lopulta päädytään hiukan rauhallisempaan tempoon.
Rönnin näyttämöllä nähdään useita ihan uusiakin kasvoja. Tamperelainen, Onnistaipaleella mökkeilevä Sirpa Helin oli houkutellut mukaan Komediateatterista tutun Petri Salmen.
Entinen lähihoitaja Helin suoritti vielä eläkeiän kynnyksellä teatteritaiteen perusopinnot Komediateatterin aikuislinjalla, ja on jo toistakymmentä vuotta tehnyt puherooleja jopa Uusi päivä -tuotannossa.
Harrastajanäyttelijöitä on mukana Ylöjärveltä asti, Tampereelta on yllättävän moni. Toista kesää äänimiehenä toimiva Risto Mustalammi on matkassa näyttelevän kaksoissisarensa Sallan kanssa. Matkat sujuvat kimppakyydein.
– Vaihtuvuus kertoo osittain varmasti siitäkin, että ihmiset eivät pysty sitoutumaan näin pitkiin projekteihin, mutta oli joku sanonut sitäkin, ettei uskalla tulla, kun te olette niin hyviä! Tapasimme jo syksyllä ja muutama kerta etsittiin tekstiä yhdessä sekä tehtiin improharjoituksia. Sitten tuli korona, ja oltiin pitkään etänä. Lukuharjoitukset sillä lailla vielä jotenkin menevät, mutta mikään muu ei menekään! ohjaaja puuskahtaa.
Magnusson tunnustaa, että jossakin vaiheessa alkoi jo tuskastuttaa, kun ei päästy harjoittelemaan kasvokkain.
Sitoutuneisuus ja osaaminen vahvaa, muukin elämä otettava huomioon
Magnusson ohjaa Rönniin jo neljättä kesää. Rönnin kesäteatterissa pitkään mukana olleiden vahvuuksina hän pitää vahvaa sitoutuneisuutta ja ammattitaitoa. Hän arvostaa myös heidän tapaansa valita näytelmät: niissä on oltava jokin juttu, ei vain kirmata kesämaisemassa.
Vakavan kylää kohtaavan käänteen rinnalla kulkee suhteenpoikasia, juoruilua ja keinottelua. Ja huumoria on toki tässäkin esityksessä. Paikkana Rönni on tunnetusti hieno, mutta porukasta kaikki on lopulta kiinni.
Harrastajia ohjatessaan Eriikka Magnusson koettaa muistaa, että heillä on töitä muuallakin, joten pitää tietää, mitä voi missäkin vaiheessa vaatia – ei voi olettaa, että asiat tapahtuvat samassa järjestyksessä kuin ammattiteattereissa. Mutta hän on ohjannut amatöörejä enemmänkin, ja kuvailee sen olevan kivaa ja mielenkiintoista.
Runoilija Kosti Väkevä (Kalle Salo) on myötätuntoa herättävä hahmo, mutta myös kritiikin kohde. Taustalla leijuvat selkeästi 1950-luvun kirjalliset riidat, kun uusi aalto teki tuloaan. Huovinen toisaalta ymmärtää, mutta myös kritisoi uudistajien tapaa toimia.
Viimeiset maalit kuivuvat ensi-iltaan mennessä
Lavastuksesta suurimman vastuun kantavat ryhmän orivesiläisjäsenet. Viimeiset maalit kuivuvat tunnetusti juuri ja juuri ensi-iltaan mennessä. Puvustusta varten taas on koluttu ennen kaikkea Tupateatterin vintillä, mutta myös käyty kirpputoreja. Onpa esityksessä mukana oikea koirakin, Marko Kahelinin monirotuinen Jeppe, joka esiintymisvuoroa odotellessaan seuraa tarkkana Rönninsalmen vesiliikennettä.
Veneet, puunlehtien havina ja satunnaiset moottoripyöräilijät eivät onneksi vie repliikkejä kuulumattomiin, siitä pitää huolen nykyaikainen mikrofonitekniikka.
Juhannuksen aluspäivät pidettiin vapaita, mutta jo sunnuntaina harjoitukset jatkuvat. Yksityiskohtia hiotaan, kohtauksia otetaan uudelleen ja vielä uudelleen – ja vielä kerran.
Magnussonin mukaan kohtausta rakennettaessa menee aikansa, ja kun se alkaa olla hallussa, tulevat yksityiskohdat. Siinä vaiheessa rooli ei enää hajoa siitä, että näyttelijälle sanoo: tee noin, älä näin.
– Rytmi on hirveän tärkeä, siksi ajoituksia hiotaan vielä lähellä ensi-iltaa. Kun rooli on ikään kuin kesken, niihin ei kannata puuttua. Viimeisellä viikolla treenataan joka ilta, ja ensi-illan jälkeen saakin tuntua siltä, että tämän eteen on tehty töitä, sanoo Eriikka Magnusson, jolla täksi kesäksi ei ole muita ohjaustöitä.
Ensi-illan jälkeen hän lähtee maalle Etelä-Savoon, mutta palaa ainakin viimeiseen esitykseen nähdäkseen, miten näyttelijät ovat matkan varrella muuttaneet rooleja itselleen sopiviksi.
– Esitys elää aina, kun henkilöt tulevat tutummiksi. On mielenkiintoista nähdä, mitä näyttelijä kehittää siitä ihmisestä, jota esittää, ohjaaja tarkentaa.
Ihmisten puheita kuten aiempiakin Rönnin esityksiä vedetään kahdessa jaksossa, joiden välillä heinäkuun puolivälissä ryhmä pitää runsaan viikon mittaisen kesäloman, ja kausi jatkuu taas elokuulle. Tähän on jo totuttu, eivätkä roolit pääse välillä unohtumaan.
Juttua on muokattu 27.6.2022 klo 15.25: vaihdettu ensimmäiseen kuvatekstiin Anu Kuoppamäelle oikea roolinimi. Hänellä on näytelmässä kaksoisrooli.
