Luonnonlaidunpäivänä sataa, ja se on ihan oikein.
Koska laiduneläimetkin käyskentelevät laitumella kelissä kuin kelissä, on meidän ihmistenkin syytä sellaista kokeilla. Ja lämpimästä sateesta huolimatta opastetulle kierrokselle Leppäjärven tilan perinnebiotooppilaitumille onkin lähdössä melkoinen joukko vierailijoita.
Ely-keskuksen asiantuntija Marjaana Hassani ja Leppäjärven tilan yrittäjä Laura Unnaslahti opastavat vierailijat ensin lampaiden luo.
– Usein laidunnuksessa käytetään suomalaisia maatiaislajeja, kuten kainuunharmasta, ahvenanmaanlampaita tai suomenlampaita. Meidän tilalla on gotlanninlampaita ja rygja-rotuisia lampaita, kertoo Laura Unnaslahti.
– Maatiaislajit sopivat hyvin laiduntamiseen, koska niille kelpaavat niukemmatkin laitumet. Kyytöt, länsisuomenkarja ja lapinkarja sekä suomenhevoset ovat lampaiden ohella laiduntamiseen sopivia lajeja, vahvistaa Marjaana Hassani.
Palautuminen ei tapahdu hetkessä
Laiduntamisen suosio näkyy esimerkiksi kaupungeissa, kun kesälampaiden avulla pyritään hoitamaan varsinaisten viheralueiden ulkopuolelle jääviä pelto- tai joutomaita.
– Oikeastaan tällainen perinnebiotooppi syntyy niille alueille, joissa vanhastaan on laidunnettu. Kun karjanhoito on loppunut, alueet ovat pusikoituneet ja kasvilajisto muuttunut. Usein näin on käynyt kymmeniä vuosia sitten. Kun muutos on jatkunut pitkään, ei palautuminenkaan tapahdu hetkessä vaan vaatii usein esimerkiksi ihmisen ja koneiden apua, valaisee Marjaana Hassani.
Vierailijat kulkevat lampaiden muotoilemaa polkua hakamaalle, joka nyt on valoisa niitty. Hakamaan keskellä on myös arvokas kosteikko, jonka sydän on 1970-luvulla rakennettu ruutanalampi.
– Kosteikot ovat äärimmäisen tärkeitä, koska ne tarjoavat elinympäristöjä monille hyönteisille. Hyönteiset houkuttelevat paikalle taas uusia lintulajeja, joista täällä Leppäjärven tilallakin on hyviä esimerkkejä, vaikkapa nuo laitumen yläpuolella kaartelevat pääskyset, huomauttaa Marjaana Hassani.
– Pääskyset ehtivät tehdä kaksi poikuetta kesän aikana. Täällä ne viihtyvät, ja ne ovatkin tehneet riiheen ja muihin ulkorakennuksiin kokonaisia rivitaloja, nauraa Laura Unnaslahti.
Kosteikolla on myös tärkeä tehtävä maa-aineksen suodattamisessa. Kosteikkoihin kerääntyy sadevesien mukanaan kuljettama maa-aines, ja kosteikon ohi järviin virtaava vesi sisältääkin jo paljon vähemmän järviä rehevöittävää humusta.
99 lammasta pääsi töihin
Leppäjärven tilan haka oli aikaisemmin pajukon valtaama ja maisemaa peittävä sumppu.
– Tästä ei päässyt läpi millään vaan ensin piti raivata pajukkoa, kaataa puita ja avata maisemaa. Sitten päästettiin 99 lammasta laitumelle puoleksitoista viikoksi. Hakamaille on tärkeää kuitenkin jättää myös lehtipuita, kuten pihlajia ja haapoja. Haapa on oikea monimuotoisuuden kehto, sillä se tarjoaa elinympäristön niin hyönteisille kuin kolopesijöillekin. Laitumilla elää paljon tikkoja ja palokärkiä. Myös liito-oravista on havaintoja, kertoo Laura Unnaslahti.
– Havupuitakin kannattaa säästää laitumilla pieninä tiheinä ryhminä. Kun laiduneläimet kulkevat tiheikön läpi, havut toimivat ikään kuin harjaskoneina ja puhdistavat eläinten päältä hyönteisiä ja karvaan tarttuneita roskia. Esimerkiksi lampaat saattavat napsia havupuiden pehmeitä vuosikasvaimia, jolloin laitumilla näkee usein sellaisia pieniä bonsaipuita. Puuryhmät tarjoavat laiduntajille myös suojaa paahteelta ja sateelta, muistuttaa Marjaana Hassani.
Harvinaisuuksia voi tupsahdella esiin
Monet kasvit löytyvät laitumen kenttäkerroksesta totuttua matalampina ja pienempinä. Päivänkakkarat ja siankärsämöt ovat ojanpientareilta tuttuja, ja vierailijat tunnistavat myös laitumien vanhan merkkikasvin, ahomansikan.
– Kenttäkerroksesta löytää monia tuttuja kasveja minikoossa, kuten vaikka orvontädykkeen tai päivänkakkaran. Kun eläimet laiduntavat, alueen liika rehevyys häviää eläinten suihin. Sorkillaan ja kavioillaan laiduntajat rikkovat maan pintaa, ja laitumelle ilmestyy vanhoja kasveja maahan kertyneestä siemenpankista, Marjaana Hassani sanoo.
– Myös eläinten tuottama lanta tarjoaa uusia mahdollisuuksia niin hyönteisille, niitä syöville linnuille ja maassa siemeninä odottaville kasveille. Kasviston muutos ei tapahdu tietenkään hetkessä, mutta siemenpankeissa kasvit ovat säilyneet odottamassa suotuista kasvuympäristöä. Monia harvinaistuneita kasveja voi tupsahtaa esiin, kuten täällä Leppäjärven tilalla kasvava pölkkyruoho. Aiemmin kasvikartoituksessa löysimme myös perinnebiotoopille tyypillisen punatyvipoimulehden, paljastaa Marjaana Hassani.
Leppäjärven tilalla lampaat laiduntavat myös metsälaitumilla, joilla puustoa on tiheämmässä kuin hakamailla. Samalla kenttäkerroksen kasvisto vaihtuu varpukasveihin.
– Metsälaitumillekin jää kuitenkin pieniä niittylaikkuja valoisiin kohtiin, mikä lisää luonnon monimuotoisuutta, kuvailee Marjaana Hassani.
Monimuotoisuuden lisääntyminen onkin yksi Luonnonlaidunpäivän järjestäjien tavoite.
Fakta: Mikä Luonnonlaidunpäivä?
- 18. kesäkuuta vietettiin ensimmäistä valtakunnallista Luonnonlaidunpäivää.
- Teemapäivänä luonnonlaidunlihaa tuottavat tilat järjestivät avoimien ovien tapahtumia, joilla vierailijat pääsivät tutustumaan tilojen toimintaan.
- Teemapäivä avasi luonnonlaitumien merkitystä uhanalaisille ja harvinaistuville kasveille ja eläimille sekä korosti niiden luomaa elinympäristöä ruoantuotannon kannalta tärkeille pölyttäjille.
- Laiduntavat eläimet voivat elää luonnonlaitumilla lajinmukaista ja luonnollista elämää.
- Luonnonlaidunpäivän järjestivät yhteistyössä Metsähallitus, Luonnonlaidunlihan tuottajat ry, WWF Suomi, Luonnon- ja riistanhoitosäätiö, Maa- ja kotitalousnaiset ja ProAgria.
Lähde: Luonnonlaidunlihan tuottajat ry
