– Ehkä hetkellisesti oli kaaosfiilis, mutta ei sitten lopulta kuitenkaan.
Näin kuvailee alkuvuodesta toisen kerran äidiksi tullut Sanni Niemelä ensihetkiä kahden lapsen kanssa.
Perheen esikoinen Eevi on nyt kaksi vuotta ja seitsemän kuukautta. Meea on neljän kuukauden ikäinen.
– Paljonhan se toinen lapsi tavallaan muuttaa, mutta lopulta ei sitten kuitenkaan mitään. Kun on jo isomman kanssa rytmit ja rutiinit, siinähän se toinen tulee mukana, Niemelä pohtii.
Arki kahden lapsen perheenä asettuikin uomiinsa melko nopeasti.
– Muutaman ensimmäisen viikon vei, että oppi uuteen ja että miten tässä nyt kahden lapsen kanssa arki pyörii. Onneksi mies oli isyysvapaalla alkuun.
Mustasukkaisuudesta pusuihin ja haleihin
Etukäteen Niemelä myöntää jännittäneensä, miten hän pärjää kahden lapsen kanssa, ja vieläkin joskus tulee sellaisia hetkiä.
– Mutta hyvin kaikki kuitenkin sujuu.
Aamut saattavat välillä olla kaoottisia.
– Se on ehkä se isoin juttu, jos pitää lähteä johonkin kauhealla höökillä ja aikataululla, hän nauraa.
Aluksi tuore isosisko oli vauvasta vähän mustasukkainen, ja Niemelä kertoo hänen katselleen kulmien alta, miksi äidillä on vauva sylissä.
– Muutaman ensimmäisen viikon jälkeen Eevi on ottanut pikkusiskon tosi hyvin vastaan, halittelee ja pusuttelee tätä ihan päivittäin.
Vanhemmat koettivat kovasti valmistella Eeviä odotusaikana pikkusisaruksen syntymään.
– Puhuimme paljon siitä, että pikkusisko tulee, mutta totuushan tietysti valkeni vasta, kun tulimme pienen kanssa kotiin.
Edelleen isosisko aika ajoin koettelee rajojaan huomatessaan äidin olevan kiinni vauvassa.
– Hän kyllä huomaa, koska olen Meeassa kiinni ihan täysin esimerkiksi imettäessä. Totta kai hän silloin kiipeää kaikki keittiönpöydät ja etsii kiellettyjä tavaroita.
Huomiota molemmille
Sanni Niemelä on kokenut kahden lapsen äitinä riittämättömyyttä. Hän on imetyksen myötä paljon kiinni vauvassa.
– Jos voisi itsensä monistaa, olisin jo monta kertaa sen tehnyt.
Erityisesti hän huomaa oman harmituksensa nostavan päätään iltaisin, jos pikkusisko on tarvinnut päivän aikana paljon huomiota ja isosisko on jäänyt vähemmälle.
– Onneksi isä on iltaisin Eevin kanssa, kun itse nukutan Meeaa. Näin hän saa edes toisen vanhemman kanssa omaa aikaa.
Äidin jakamattoman huomion Eevi saa, kun Meea-vauva käy päiväunille tai viimeistään, kun isä tulee töistä kotiin.
– Yritämme ihan tarkoituksella tuolloin vaihtaa, että hän olisi Meean kanssa ja me Eevin kanssa touhuilemme omia juttujamme. Ruuanlaitto on meidän yhteinen juttumme. Eevi on innokas apulainen, joka kaataa ja sekoittaa aineksia mielellään. Myös piirtämisestä ja maalaamisesta tykkäämme.
Koko perheen voimin saatetaan illalla lähteä vielä vaikkapa puistoon. Päivisin äiti ja lapset tapaavat mielellään äiti- ja lapsikavereitaan, joihin on tutustuttu aikanaan neuvolan kautta ensimmäistä kertaa vanhemmiksi tulleiden ryhmässä.
– Muutamien kanssa pidämme tosi tiiviisti yhteyttä. Tämä on ollut ihan voimavarakin varsinkin esikoisen vauvavuonna, kun sai vaihtaa kokemuksia, minkälaista teillä on nyt ja onko teillä jo tällaista.
Työmäärä lisääntyi, mutta ei tuplaantunut
Työmäärän Niemelä ei koe tuplaantuneen, mutta lisääntyneen kyllä. Silti hän kokee jaksavansa arjessa hyvin, vaikka onkin väsyneempi nyt kuin esikoisen vauva-aikana.
– Päivisin jaksan hyvin. En osaa oikein päikkäreitä nukkua edes, vaikka molemmat lapset sattuisivat olemaan yhtä aikaa unilla.
Lasten päiväuniaikaan hän tekee joskus kotitöitä, toisinaan hengähtää hetkeksi sohvalle ohjelmien pariin.
Iltaisin eivät silmät meinaa pysyä auki.
– Kun saan illasta Meean nukkumaan, yritän vielä raahautua hetkeksi yläkertaan, mutta aika paljon se oma sänky siinä vaiheessa kutsuu, hän naurahtaa.
Sopiva ikäero
Kerran viikossa Eevi viettää päivän Juupajoen-mummin kanssa, joka hoitaa häntä innokkaasti. Tällöin Sanni Niemelä saa keskittyä täysin vauvaan.
– Ei toisen lapsen kanssa pysty samanlailla pesimään ja sohvalla makoilemaan kuin esikoisen kanssa, hän on huomannut.
Toisen lapsen myötä hän on myös tullut miettineeksi, miten helppoa arki lopulta oli yhden lapsen kanssa.
– Mutta sitten taas toisaalta ei ole samanlaista stressiä esimerkiksi nukkumaanmenosta kuin silloin oli ja tietää jo vähän etukäteen, millaisia kehitysvaiheita on tulossa. Kyllä toinen lapsi on tehnyt minusta rennomman.
– Stressasin Eevin kanssa sitä, että hänen olisi pitänyt jo mennä nukkumaan, mutta kun ei hän sitten nukkunutkaan. Toinen taas menee melkein jo yliväsyneen puolelle, ennen kuin hänet ehtii laittaa nukkumaan.
Toinen lapsi on tuonut tullessaan myös lisää arkea helpottavia rutiineja, kuten myös koko perheen yhdessäoloa.
– Olen kokenut, että vähän yli kaksi vuotta on hyvä ikäero. Välillä olen miettinyt, että onneksi on edes tämän verran. Eevi kuitenkin osaa paljon jo itsekin tehdä eikä tarvitse enää kaikessa täyttä apua. Tämä helpottaa paljon.
