Oksalan tilalla Eräjärven Rantalankulmalla vietettiin toukosiunauspäivää tiistaina 24. toukokuuta. Tilan isäntäväki Jenni ja Jukka Oksala ottivat vieraat vastaan kauniissa maalaismaisemassa auringon paistaessa ja järven kimaltaessa.
Toukosiunaustilaisuus on Eläkeliiton Oriveden yhdistyksen, seurakunnan ja tuottajien yhdessä järjestämä, nyt jo vuosia paikkakunnalla toteutettu perinne, vuorovuosin joko Eräjärvellä tai kantakaupungin alueella.
Kahden vuoden koronan aiheuttaman tauon jälkeen ja sään suosiessa oli väkeä taas löytänyt paikalle.
Pitkän tauon jälkeen oli mukava tavata
Eläkeliiton paikallisyhdistyksen puolesta puheenjohtaja Jouko Helin toivotti aluksi tervetulleeksi väen juhlistamaan kylvön siunaamista.
Tilaisuus aloitettiin kahvitarjoilulla pullan ja kakun kanssa terassilla, tarjoilusta huolehti emännän myötä yhdistyksen naisväki. Pidemmän tauon jälkeen kahvi kirvoittikin kielet, ja iloinen puheensorina ja mielipiteiden vaihto täytti terassin.
Kahvin jälkeen aloitettiin varsinainen tilaisuus laulamalla kanttori Jari Linjaman johdolla Suvivirrestä neljä säkeistöä.
Virren jälkeen tilan isäntä Jukka Oksala käytti puheenvuoron, missä hän esitteli tilaa ja puhui myös tuottajien näkökulmasta asioista. Hän kertoi olevan tilan neljäs isäntä.
Tilalla on ollut 1930-luvun alusta lypsykarjaa, aluksi myös sikoja. Kylmäpihatto on hiehoille. Noin kymmenen vuotta sitten on rakennettu kuivuri. Lypsykarjan oheen on tullut nyt myös mökkivuokrausta ja saunalauttoja.
Lypsykarjan pitoa isäntäväki totesi jatkavansa, sillä ”Karjassa talon turva, emännässä karjan turva”, kuten vanha sanonta toteaa. Tuottajana Oksala totesi muun muassa, että omavaraisuus on nyt arvossaan.
Tuotantokustannukset ovat kuitenkin hurjasti nousseet, minkä hän kuvasi muutaman esimerkin avulla. Kemira myytiin norjalaisille pilkkahintaa, sen tulisi nyt olla Suomessa. Kuitenkin vaikeuksista huolimatta usko maatalouteen ja isien perintö velvoittaa.
”Rukous ylöspäin on paikallaan”
Eläkeliiton yhdistyksen puheenvuoron käytti entinen puheenjohtaja Erkki Jääskelä, jonka toimesta kylvösiunausperinne elvytettiin Oriveden seudulla jo vuosia takaperin.
Hän totesi hyvin tunteneensa jo nykyisen isäntäparin vanhemmat, Anja ja Pentti Oksalan, ja toki nykyisenkin.
– Tilalla on aina ollut ahkeruus ja kova työnteko kunnia-asia.
Jääskelä totesi myös, että elämme nyt levotonta aikaa ja kannattavuus on kovalla koetuksella. Nyt ei tieto, tekniikka ja taito riitä, pitää olla myös suotuisat säät, joten rukous ylöspäin on pakallaan.
Kirkkoherra Mika Tapiolinna käytti seurakunnan puheenvuoron todeten muun muassa. viljan siunaamisen olevan jo todella vanha tapa. Tilan emäntä Jenni Oksala luki psalmin 65: 10–14 ja veisattiin virsi 575 1–2 ”Maan muokkasimme…”
Tämän jälkeen väki siirtyi pellon laidalle, missä luettiin kylvöönlähettämisruno. Sitten kirkkoherra Tapiolinna siunasi viljan, ja isäntä kylvi vakasta perinteisin menetelmin viljaa väen seuratessa toimitusta. Yhdessä pyydettiin Luojan siunausta, jotta sadosta tulisi hyvä. Tilaisuus päättyi virteen 462 1–3 ”Soi kunniaksi Luojan…”
Tilaisuuden päätyttyä kiiteltiin talonväki ja todettiin, että tällaiset hetket ovat tarpeellisia ja tärkeitäkin perinteiden säilyttämiseksi sekä yhteisöllisyyden ylläpitämiseksi.
Ulla Seppälä
