Lypsyltä rynnättiin vielä uimaan Savonjokeen – Tuomo Alanen kertoo iltatunnelmia Oriveden Savonkylästä noin vuodelta 1965

Koulu oli päättynyt kevätjuhlaan, ja Tarja iloitsi vaarillemme Vernerille: Ihanaa, koulu loppui! Johon vaari totesi: Murhetta, murhetta suurta.

Vaarimme oli parantumaton humoristi.

Kesälomapäivät asettuivat uomiinsa. Meitä oli Tilsan pihapiirissä kahdeksan serkusta, joista nuorin ei vielä rientoihimme päässyt. Toiseksi nuorinkin oli vasta lähes neljävuotias.

Päivät kuluivat leikeissä ja vasikoille revimme ruohoa. Tai meidän kielessämme sitä nykittiin. Ruohoämpärit olivat pienelle karjaa lisäruokaa. Se ei ollut mitään himoittua työtä, kuten ei naurismaan kitkeminenkään. Maassa ei kasvanut naurista, vaan muuta tuorerehua, joka piti kitkeä ja harventaa.

Iltaruoka oli noin kello 17 aikoihin ja sen jälkeen meillä kersoilla oli vielä iltalypsyn aika. Me isoimmat ajoimme lepänoksilla kärpäsiä lypsettävästä lehmästä, kun Kerttu ja mummu lypsivät. Meitä oli aina kaksi lasta lehmää kohti husimassa, kuten sitä meillä nimitettiin.

Lypsytarha oli silloin ”valkoisen ladon” takana. Maitosuihkujen sihistessä ämpäreihin mummu ja Kerttu muistelivat eri lehmiä, joista ainakin muistan nimet Etevä, Hertta ja Havu.

Kun maitotonkat oli työnnetty maitokärryilla karjakeittiöön, me kersat lähdettiin uimaan Savonjokeen. Sen uimaranta oli lähellä valkoista latoa. Kohdasta oli joskus nostettu savea, ja siihen oli tuotu hiekkakuorma, niin se oli hyvä uimapaikka. Osasimme kaikki kuusi vanhinta uida, joten saimme mennä päimme eli ilman valvovaa aikuista uimaan.

Uimaan menossa oli oma rituaalinsa. Minä jäin omalle mättäälleni vaihtamaan uikkareita, kun Tarja kävi kädellä koittamassa vettä ja totesi haltioituneella äänellä, että lämmintä. Kaija oli yleensä aina ensimmäisenä vedessä, mutta nyt hän ei ollut edes porukassa mukana. Hän asteli terhakkaan tapaansa vasta rantasaunan mutkassa ja tiedotti meille: Häh hää Dublad!

Meille selvisi heti, että Kaija oli kuunnellut radion jatkokertomusta. Lauri Kuosmanen luki Apinain Tarzan -kirjaa, ja Tarzanin häijy isäpuoli oli saanut köniinsä.

Sitten rynnättiin veteen. Rannassa oli äkkisyvä, joka oli noin puolen metrin pudotus. Rentton puolella oli matalikko eli siinä on matala kohta ja pohjassa järvimalmia.

Sukellettiin, uitiin ”roolaten” ja yleisimmin koiraa sekä selkäuintia ja tehtiin kuperkeikkoja. Isommat tytöt Tarja ja Kirsti uivat joen yli ja takaisin. Johanna ja Kaija olivat laivoja: Skandia ja Nordia. Erkki ui siinä muiden joukossa ”lainelenksulla”, joka oli vanha jyvälaarin lauta ja lainelaudan mallinen. Sillä moni meistä opetteli uimaan.

Sitten noustiin rannalle. Toiset kuivasivat itsensä, puettiin, ja aurinko alkoi painua Rentton metsän taa. Luonto ympärillämme alkoi rauhoittua. Noin kello 18.50 alkoi kuulua lentokoneen surinaa ja kohta näkyi Paavolan kohdalla Convair Metropolitan. Se lensi Jyväskylästä Tampereelle ja Järvisen Hermannin talon kohdalta se hävisi pian Pättivuoren taa.

Sitten kävelimme parinsadanmetrin matkan pihaan. Ensin peltotietä rantasaunan kohdalle, josta erkani toinen tie Pikkuniemeen. Me jatkoimme pihaan saunapolkua tien reunassa.

Ja sitten olikin jo nukkumaanmenoaika.

Tuomo Alanen

Leave a Comment