Kaikki alkoi siitä, kun Marko Oksanen sekä Pekka, Olli ja Timo von Hertzen lähtivät porukalla jääkiekon MM-kisoihin Tsekkiin vuonna 2004.
– Me kuultiin siitä reissusta hurjia juttuja ja haluttiin lähteä mukaan, Kari Rantakallio nauraa.
Niinpä hänen ja Markus Luodelahden MM-kisamatkat alkoivat vuonna 2006.
Marko Oksanen puolestaan muistelee olleensa kisoissa jo vuonna 1992 Tsekkoslovakiassa ja Pekka von Hertzen 1987 Itävallassa. Jouko Airas oli ensimmäistä kertaa mukana maailmanmestaruusvuonna 1995.
– Tällä porukalla kisoja on kierretty vuodesta 2006. Yleensä meitä on matkassa mukana 8–11 henkilöä, kiekkofanit kertovat.
Sittemmin mukaan ovat liittyneet Jani Peltola, Antti Orsama, Jussi Virkkunen, Jarmo Lumme ja Pekka Määttä.
Järjestelyvastaavaksi, the Leijonaksi, kööri nimeää Marko ”Mane” Oksasen.
– Kyllä se Mane´s Travelsin Mane on.
Ei pelkästään hallissa ja baarissa
Noin viikon mittaiset kisareissut ovat tarkasti etukäteen suunniteltuja, vaikkakaan peleihin lippuja ei koskaan osteta etukäteen, vaan vasta paikan päältä.
– Moni on ajatellut, että me menemme kisoihin ja istumme siellä sitten hallissa ja baarissa, mutta reissu on meille samalla lomamatka, jolla tutustumme myös kaupunkeihin ja nähtävyyksiin, Pekka von Hertzen sanoo.
Matseista katsotaan yleensä vain Suomen pelit. Ikuinen pohdinnan aihe onkin, mennäänkö katsomaan jo alkusarjan pelejä ja kuinka pitkään reissussa ollaan.
– Yleensä puolivälierä on ainakin pyritty näkemään, välillä on katsottu kisat loppuun astikin. Meillä on käynyt tuuri pelien suhteen: jos olemme menneet katsomaan alkusarjaa, Suomi on pudonnut jo puolivälierissä. Jos taas on otettu liput loppuotteluun, Suomi on aika usein ollut loppuottelussa.
Muistoja Bratislavan yöstä
Vuonna 1995 osa porukasta oli Fortunan fanimatkalla kisahumussa mukana, mutta ei voitokkaassa finaalissa. Ikimuistoisimmat hetket liittyvätkin maailmanmestaruuksiin vuosina 2011 ja 2019.
– Granlundin ilmaveivi välierässä ja sitten vielä maailmanmestaruus. Maailmanmestaruudet ovat kovia juttuja, kun ne on nähnyt paikan päällä. Se on ihan eri kuin katsoa televisiosta.
Liekö Bratislava 2011 jäänyt mieliin senkin takia, että maailmanmestaruutta juhlittiin yhdessä Leijonien kanssa?
– Lähdimme Bratislavan yöhön juhlimaan ja olimme aamuun asti Suomen maajoukkueen kanssa samassa baarissa, fanit kertovat.
He saivat osansa mestaruuspokaalin halailusta ja kultamitalien maistelusta.
– Minulla on valokuva, jossa Karilla on Anssi Salmelan kultamitali suussa, Pekka von Hertzen kertoo.
– Ja seuraavana päivänä iltapäivälehdistössä kirjoiteltiin, että Anssi Salmelan mitali on hukkunut, Marko Oksanen nauraa.
Airaksen Jouko lisää vettä myllyyn ja sanoo, että ihmekös turvatarkastuksessa piippasi.
Todellisuudessa fanijoukolla ei kuitenkaan ollut osaa eikä arpaa mitalin katoamiseen. Tai eivät ainakaan myönnä.
Hattu herättää huomiota
Orivesiläisfanit arvostelevat, että nykyään touhu on mennyt aika karnevaalimaiseksi. Moni kisaturisti hakee julkisuutta ja televisiokuviin pääsyä erikoisella pukeutumisella.
– Vähän se on mennyt överiksi. Ei me sentään ihan pelleiksi olla ruvettu.
– Ja Pokella on ollut tuo lakki ihan alusta asti.
Jouko ”Poke” Airas on itse askarrellut lakkinsa: stetsoniin kiinnitetty huivi on pysynyt matkassa vuodesta toiseen.
– Poken lakki on ehkä eniten herättänyt huomiota, muut arvelevat.
Huiveja ja Suomen pelipaitoja muillakin on yllään, Pekalla puolestaan maailmanmestaruuslippis vuodelta 95.
– Tuo sama lippis on päässyt telkkariin Bratislavan vuoden 2011 mestaruusjuhlahumussa. Laitoin lippiksen entisen maajoukkuevalmentajan Hannu Aravirran päähän kesken tv-haastattelun. Haastattelija kysyi Aravirralta, että tiedättekö te, mitä teillä on päässä.
Muuten katsomossa kannustetaan porukalla, ja Suomi-huudot raikaavat. Laulamiseen tarvitaan kuulemma jo hiukan rohkaisua. Oksasen Markolle on tehty myös oma kannustuslaulu. Se menee näin:
– Maaar-ko Ok-sa-nen, Marko Oksanen. Huu-si mul-le moi, huusi mulle moi. Miiik-set vastannut, mikset vastannut?
Tarkkasilmäiset ovat saattaneet nähdä vuosien varrella orivesiläisfanitkin telkkarissa – niin Suomen kuin ehkä muiden maidenkin. Minskissä porukkaa haastateltiin jatkoajan tunnelmissa, ja Joukoa on haastateltu myös Venäjän televisiossa.
– Monesti kisoihin tulee viestejä, että näyit telkkarissa.
Myös muuta urheilua
Parhaillaan käynnissä olevat kotikisat eivät kuitenkaan saa faniporukkaa syttymään samaan tapaan. Nytkin kukin käy itsekseen tai pienemmällä porukalla pelejä katsomassa. Finaaliotteluun kuuluu silti olevan jo lippuja hankittuna.
– Kotikisoissa myös lippujen hinnat ovat ihan toista luokkaa kuin mihin on ulkomailla totuttu. Paljon kalliimpaa.
– Viimeksi kotikisojen aikaan olimme Barcelonassa katsomassa formuloita.
Jääkiekon lisäksi porukalla käydään seuraamassa muutakin urheilua. Jääkiekko on ykkönen, mutta jalkapallo ja formulatkin käyvät.
Parisuhdematkoja, joihin siis puolisot ja lapsetkin pääsevät, on järjestetty niitäkin porukalla, mutta jotain urheilua niihinkin on saatu ”sattumalta” mahtumaan.
– Samaan aikaan sattui esimerkiksi Italiassa olemaan juuri Monzan GP.
Kerrankin samalla puolella
Valtaosa porukasta uskoo kotikisojen mitaliin. Porukallahan tietysti tehdään aina myös oma tulosveikkaus niin jokaisesta Suomen pelistä, puolivälieristä ja välieristä kuin Suomen loppusijoituksesta.
– Granlundin ilmaveivi ei unohdu, joten vähän kyllä nyt mieltä lämmitti, että hän tuli kisoihin, Markus Luodelahti sanoo.
Kanadaa pidetään kovana vastustajana, Tsekkiäkin finaalivastukseksi povataan, mutta Suomi–Ruotsi olisi unelmafinaali.
– Ruotsalaisille olisi kiva vähän naljailla.
Fanit kehuvat hyvää henkeä muiden maiden kannattajien kesken.
– Suomalaisista tykätään maailmalla. Latvialaiset ja slovakialaiset ovat kovaa hokikansaa myös. Ja ruotsalaiset nyt ovat ruotsalaisia.
Ainoastaan Valko-Venäjällä finaalissa Venäjää vastaan tunnelma tuntui painostavalta.
– Vähän sai jopa miettiä, että paraneeko Suomea kuinka huutaa, Marko Oksanen tunnustaa.
Hyvähenkinen kiusoittelu on tuttua porukassa muutenkin.
– Kaikki kannattavat liigassa vähän eri joukkueita, joten MM-kisat ovat hengähdystauko naljailulle. Kaksi ja puoli viikkoa vuodesta ollaan kaikki yhden joukkueen puolella. Sillä jaksaa taas naljailua loppuvuoden.
