Termit hiilijalanjälki ja hiilinielu ovat tulleet yleiseen käyttöön etenkin ilmastosta keskusteltaessa. Mitä näihin käytettyihin sanoihin sisältyy?
Yksityisen ihmisen hiilijalanjälki tulee kunkin ihmisen aiheuttamasta hiilidioksidipäästöstä. Valtion kuten Suomen hiilijalanjälki lasketaan jakamalla kokonaispäästöt asukasluvulla. Siinä Suomelle vähäväkisenä ja paljon lämmitystä tarvitsevana maana tulee kohtuuttoman pitkä jälki.
Todellisuudessa Suomen päästöt ovat korkeintaan tuhannesosa koko maapallon päästöistä ja lisäksi täällä on todettu olevan maapallon puhtain ilma ja vesi.
Hiilinieluiksi yleisessä mielipiteessä lukeutuvat viherkasvit. Niiden viherhiukkasten toiminta auringon valon katalysoimana muuttaa ilmakehän hiilidioksidia kasville välttämättömiksi rakennusaineiksi. Kivihiilikaudella maapallolla oli voimakas tulivuoritoiminta ja ilmakehässä oli siitä syystä ylen määrin hiilidioksidia.
Kasvillisuus kukoisti ja koko pallo oli valtavan kasvillisuuskerroksen peitossa. Nykyään nuo kerrostumat ovat kivihiiltä.
Tavan takaa hoetaan pohjoisen havumetsävyöhykkeen merkitystä hiilinieluna. Jokaisen suomalaisen luulisi ymmärtävän, että puut nielevät hiiltä vain kasvukautenaan, joka täällä kestää noin viisi kuukautta vuodessa. Muuna aikana hiilidioksidi sitoutuu ilmassa olevaan hienojakoiseen veteen.
Ilmakehän hiilidioksidi menee jatkuvasti kasvien nieluun havumetsävyöhykkeen eteläpuolella. Täällä sitä tapahtuu vain kesällä. Suurin osa hiilidioksidista liittyy veden kiertokulkuun ja hiili kerrostuu karbonaattina mereen.
Hiilinielut toimivat parhaiten kasvavissa metsissä. Vanhat ja lahoutuvat metsät eivät niele hiiltä. Ne ovat hiilivarastoja ja luovuttavat hiljakseen hiiltä ilmaan.
Täällä voisi olla hyvä keino nielujen lisäämiseen kaataa lahoutuvat metsät ja istuttaa jokaisen kaadetun puun tilalle kaksi puun tainta. Sillä tavalla hiilen nielemisestä suomalaisessa metsässä tulisi jatkumo.
Eelis Pulkkinen
Orivesi
geologi, eläkkeellä
