Satutunneilla herätellään mielenkiintoa kirjoihin ja tehdään kirjastoa tutuksi – satutunnin vetäjä saattaa valita jopa vaatteet luettavan kirjan mukaan

Päiväkotiryhmät käyvät säännöllisesti satutunnilla kirjastossa.  Kirjastovirkailija Jutta Kaarema näyttää kirjan kuvia Eino Lepolalle ja Väinö Mäkiselle. Kuulolla myös Salli Vilén ja Elina Nyberg. Kuvat: Heli Rahkonen

– Onko teillä ollut hyvä aamu? kysyy kirjastovirkailija Jutta Kaarema satutunnille kirjastoon tulleilta lapsilta.

– Joo! he vastaavat kuorossa.

Lasten mukana tullut varhaiskasvatuksen lastenhoitaja Arja Heikkilä kertoo, että samana aamuna eskariope Virpi on tullut päiväkodille tutustumaan ensi syksynä eskariin siirtyviin.

– Silti me karkasimme satuhetkelle ensin. Siinä näkee, miten tärkeä homma tämä on, Heikkilä sanoo.

Jutta Kaarema puolestaan on valmistunut satutunnille valitsemalla aamulla päälleen pupupaidan.

– Tykkään satutuntipäivinä valita esimerkiksi jotain eläimiä paitaan tai kivat korvikset. Sen lisäksi luen kirjan etukäteen läpi, jotta tiedän, mitä siinä tapahtuu. Muuten improvisoidaan tilanteen mukaan, ja tarvittaessa voidaan esimerkiksi lukea kirjasta vain tärkeimmät lauseet.

Satutunnilla luettavat kirjat valitaan lasten iän ja vuodenajan mukaan.

– Ryhmästä riippuen katson vähän, kuinka pitkiä ja monimutkaisia tarinoita luetaan. Nyt meillä on keväisiä tarinoita, joissa puput etsivät omaa kotia, kastellaan tomaatin taimia ja on linnunpoikasia.

Väinö Mäkinen ja Eino Lepola seuraavat tarinaa hievahtamatta.

 

Kirjat kiinnostavat myös Konsta Fraseria ja Armi Rikkosta.

Ylävitoset kirjojen päätteeksi

Kun kaikki ovat ottaneet itselleen istuinalustat pyllyn alle, voi satutunti alkaa. Koska satutunnille tullaan pieninä ryhminä, voidaan kirjan pohjalta viritellä pientä keskusteluakin.

– Onko jollain pupuja kotona, Kaarema kysyy.

Kenellään ei ole, mutta ulkona niiden on nähty loikkivan.

– Ja sitten pupu meni vaan tuijottamaan puita, yksi lapsista kertoo.

Kaarema lukee ensin Huuko-karhusta ja linnunpoikasista kertovan kirjan. Lapset kuuntelevat lähes hievahtamatta, joten hän päättää lukea myös pienen hiiripojan Hannun ihmeellisestä syntymäpäivälahjasta. Kirjaan liittyen katsellaan myös pöydällä olevia oikeita tomaatintaimia.

– Wau, te jaksoitte tosi hyvin kuunnella. Hienosti meni, teille oli kiva lukea! hän kehuu ja antaa kaikkien kanssa läpyt.

Myös aikuiset nauttivat kuuntelusta.

– Itsekin on kiva kuunnella, kun yleensä aina muulloin on se, joka lukee, Arja Heikkilä toteaa.

Salli Vilén ja Elina Nyberg kuuntelevat satua kiinnostuneina.

 

Hyvin menneen satutunnin päätteeksi Jutta Kaarema heitti ylävitoset lasten kanssa. Vuorossa Väinö Mäkinen.

Lukeminen ja kirjasto tutuiksi

Satutunneilla on Juupajoella jo pitkät perinteet. Jokainen lapsiryhmä käy siellä säännöllisesti.

– Satutunnit ovat yksi keino toteuttaa kirjaston lakisääteisiä tehtäviä. Kirjastolaissa yleisen kirjaston tehtäviksi mainitaan muun muassa tarjota pääsy kulttuurisisältöihin, edistää lukemista ja kirjallisuutta sekä ohjausta ja tukea monipuoliseen lukutaitoon. Satutunneilla tehdään kaikkea tätä: tehdään kirjallisuutta lapsille tutuksi ja herätellään mielenkiintoa tarinoita ja lukemista kohtaan, kirjastonjohtaja Tarja Pyyaho sanoo.

Hän näkee päiväkotiyhteistyön hyvänä väylänä saavuttaa kunnan lapsia.

– Satutunteja pidetään kirjastossa myös siksi, että kirjasto tulisi paikkana ja palveluineen lapsille tutuksi. Kun on pienenä oppinut, mikä kirjasto on ja mitä se tarjoaa, sinne löytää todennäköisemmin myös myöhemmin elämässä.

Salli Vilén ja Elina Nyberg etsivät kuvasta linnunpoikasia.

 

Jutta Kaarema iloitsi ensimmäisestä maskittomasta satutunnista. – Ilmeet ovat tosi tärkeitä, kun lukee lapsille. Kuvassa myös Eino Lepola.

Leave a Comment