Veljekset Konsta ja Tuure Aalto eivät kyllästy Legoihinsa. Palikoita on kertynyt sen verran, että niistä saa isompaakin rakennelmaa. Lempiaihe tuntuvat kuitenkin olevan erilaiset kulkuneuvot.
Isompi osa veljesten Legoista ja valmiista töistä on yhdeksänvuotiaan Tuuren huoneessa. Rakentelussa on mukana useimmiten myös 12-vuotias Konsta.
Nyt valmiina olevista Lego-jutuista poikia innostaa eniten moottoroitu panssarivaunu. Moottoreilla on kuitenkin kolme vuotta ikäeroa, minkä huomaa siitä, että panssarivaunu ei oikein tahdo kulkea suoraan. Moottorit ovat kuluvaa tavaraa, eivätkä enää keskenään yhtä tehokkaita.
Konsta muistelee aloittaneensa legoilla rakentelun kolmevuotiaana – tai viimeistään neljän ikäisenä. Ennen sitä hän leikki jo isoilla palikoilla eli Duploilla.
– Me saatiin jonkun verran meidän Legoista isältä, kun alettiin, hän lisää.
Myöhemmin myös äiti Pauliina Schiestl-Aalto kertoo lapsena rakennelleensa Legoilla, ja ne palikat ovat nyt käytössä mummolassa.
Siltakokeilu sai alkunsa tv-sarjasta
Televisiossa pyörivä Lego Masters -tv-sarja on nostanut kiinnostuksen klassikkopalikoihin ihan uusiin lukemiin, mutta tuskin ne ovat missään vaiheessa jääneet unohduksiin.
Jokainen ikäluokka löytää ne aina uudestaan, ja muoti saattaa hiukan näkyä rakennussarjojen teemoissa. Kymmeniäkin vuosia vanhat palikat sopivat kuitenkin täysin yhteen uusien kanssa.
Aallon veljekset kertovat kokoavansa uudet jutut korkeintaan pari kertaa ohjeen mukaan, ja ohjeita on tallessakin parin laatikollisen verran. Pääasia heille on luoda legoista jotain ihan omannäköistä ja itse keksittyä.
Valmiissakin kokoonpanoissa on toki oma hohtonsa. Hyvä esimerkki on jättikokoinen lintu, jonka siivet nousevat ja laskevat pienestä kammesta pyörittämällä.
Ikkunan edessä komeilee silta, johon idea tuli Lego Masters -sarjasta. Silta oli ohjelmassa yhden jakson tehtävänä.
– Tämä meidän silta kesti 23 kiloa painoa, ehkä jopa enemmän, mutta lisää painoa oli vaikea lastata, sillä nytkin sillan päällä oli jo noin puolimetrinen kirjakasa, Konsta kertoo.
Veljekset seuraavat torstai-iltaisin tulevaa sarjaa kiinnostuneina, mutta yleensä jaksot katsotaan vasta jälkikäteen, koska lähetysaika menee harmillisesti päällekkäin iltatoimien kanssa.
– Hyvä sarja se on. Siinäkin saattaa tapahtua hassuja. Kerran yksi kilpailijapari teki pari tuntia siltaa, ennen kuin hoksasi, että siitä oli tulossa yhden nupin verran liian pitkä. Sitten he vaan purkivat sen ja tekivät uuden. Aikaa koko tehtävään oli sillä kertaa kai 10 tuntia, pojat selittävät.
– Kyllä mekin voitaisiin siihen hakea vähän vanhempina, vaikka on siellä nytkin yksi kilpailijapari iältään 15 ja 17 vuotta, Tuure sanoo.
Samantyyppiset osat omissa muovilaatikoissaan
Rakentelun helpottamiseksi palikat on lajiteltu laakeisiin muoviastioihin. Toisissa on Technic-legoja, yhdessä esimerkiksi vinoja palikoita. Moottorit ovat omissa lootissaan.
– Technic-legoilla saa kyllä aikaan jänniä toimintoja, mutta ei niin hienoja yksityiskohtia, mietiskelee Tuure Aalto.
Hän jatkaa, että eri sarjoista peräisin olevia osia kannattaa yhdistellä rohkeasti. Sillä lailla saa luotua jotakin ihan uutta.
Jos palikoita on todella paljon, voi tehdä samanväristä, mutta oikeastaan värillä ei ole niin väliä. Toiminnallisuus on pääasia, eikä pieni kirjavuus haittaa mitään.
Palikat kerätään ja lajitellaan huolella laatikoihin senkin takia, että kahdesti kuussa on päästävä imuroimaan lattia.
Lego-kokoelmat karttuvat yleensä jouluna ja syntymäpäivinä, sillä viikkorahat eivät isojen rakennussarjojen hankkimiseen riittäisi.
Pojat tietävät olevan olemassa jopa 500 euron settejä, mutta sellaisista he eivät edes haaveile. Lattialla oleva Harry Potter -linna koostuu kahden paketin sisällöstä, ja ne tulivat veljeksille joululahjoina.
Lukko, pulmatehtävä ja Lego-peli omin säännöin
Aallon veljekset innostuvat eniten teknisistä haasteista. Ei siis ihme, että Konsta haaveilee seuraavaksi uusista servo-moottoreista, joilla laitteita olisi helpompi ohjailla.
Rakennuksia he tekevät harvemmin, eikä ihmishahmojakaan juuri tule rakenneltua.
– Kerran tehtiin puolen metrin laiva, joka olisi varmaan kaatunut, jos se olisi laitettu veteen. Legoista on oikeastaan aika mahdotonta tehdä laivaa, joka uppoaisi, koska osat ovat muovia. Yksi Tuuren rakentama laiva tosin vajosi niin, että vain perä jäi pinnalle. Myös matkustajalentokoneita olen tehnyt, mutta ne eivät koskaan voisi lentää oikeasti, Konsta kertoo.
Teknisiä haasteita hän on ratkonut Lego-leikeissä myös tekemällä lukon, jossa avainta kääntämällä päästä aukeaa eräänlainen vetolaatikko.
Hieman erikoisempi rakennelma on poikien kehittämä kahden hengen peli. Siinä on koottu pikkuruisia Lego-osia eräänlaiseen kuiluun, jonka alaosassa on omissa rei’issään tikkuja.
Tikkuja poistetaan vuoron perään, ja virhepisteitä tulee siitä, kumman puolelle pikkusälä putoilee. Tiettyjen sääntöjen mukaan virhepisteitä saa myös vähentää.
Pieni aivopähkinä on myös pulmapeli, jossa Lego-pohjalle rakennettua pyramidia siirrellään alustan päästä päähän niin, että vain yhden osan kerrallaan saa irrottaa ja siirtää toisaalle. Voittaja on se, joka saa pyramidin siirtymään vähemmillä siirroilla.
Ristiriitatilanteessa kestävämpi rakenne toteutetaan
Tuure Aalto vahvistaa, että Legoista voi tehdä oikeastaan mitä tahansa pelejä.
Riitaa tai kinaa ei pojille Lego-leikeissä synny juuri koskaan. Jos he ovat jostakin kohdasta eri mieltä, jatketaan sillä rakenteella, josta tulee vahvempi lopputulos. Hyvä periaate sekin.
Lopuksi vielä poikien parhaat vinkit Legoilla rakentamiseen.
Konsta sanoo, että ellei palikoita ole aivan mahdottoman paljon, ei kannata välittää samanvärisyydestä, vaan mieluummin keskittyä rakenteiden kestävyyteen ja olla luova.
– Älä aina vaan kasaa ohjeen mukaan, vaan suunnittele omia juttuja. Se antaa enemmän, Tuure vinkkaa.
– Kestäviä rakenteita luodaan niin, että riittävän monta nuppiriviä on päälletysten kiinni toisissaan, Konsta lisää.
