Olipa hieno hiihtokokemus tiistaiaamuna 19. huhtikuuta.
Pääsin näet ensi kertaa koko talvena suksien päälle, kun syksyllä tapaturman seurauksena turvonnut jalka ei ole aiemmin mahtunut monoon. Nyt se pienen ähkeen kera änkeytyi paikoilleen.
Siis: oli se yhdestoista hetki, jos vielä aioin hiihtoa yrittämään!
Pikku yöpakkasen jäljiltä latukoneet olivat jo karhentaneet jäätyneen luistelupaanan. Meikäläinen käytti pääasiasssa perinteisen latuja, jotka olivat vielä hyvässä kunnossa.
Ovat nuo latujen kunnostajat saaneetkin varmaan tehdä hommia pitkän hiihtokauden aikana alvariinsa. Kiitos siitä!
Aurinko paistoi täydeltä terältä aamuvarhaisella, luisto oli erinomainen. Ilma oli aivan tyyni, peipponen lauleskeli ladun varressa. Enpä ole aiemmin kuullut hiihtolenkillä peipposen viserrystä. Tulipahan sekin nyt koettua!
Katsoin ikäihmisenä parhaaksi hiihdellä edestakaisin pieneläinhautausmaan ja Tallukallion väliä. Jätin ne isommat mäet paremmille suksijoille, joita olikin enemmän nauttimassa upeasta aamusta.
Tulikohan tästä meikäläiselle talven ensimmäinen ja viimeinen hiihtolenkki samana päivänä!
Seppo Salko, 81
