Sukututkimuksesta on tullut suosittu harrastus, etenkin näin korona-aikana. Tätä harrastusta voi tehdä helposti kotona netin avulla.
Monissa lehdissä on myös viime aikoina julkaistu sukututkimuksia Suomen teollisuussuvuista. Niissä on nähty hienoja sukutarinoita kuten muun muassa Finlaysonin, Haarlan ja Aaltosen teollisuussukujen vaiheista.
Itselleni on jo aiemmin kertynyt hataraa tietoa siitä, että isäni suku on jotenkin liittynyt tamperelaisen Attilan kenkätehtaan omistajan sukuun. Joten viime syksynä koronan varjossa ja kokemattomana sukututkijana aloin penkomaan asiaa netin avulla.
Tiedossani oli sen verran pohjaa asialle, että olin kuullut isoisäni, Längelmäen Tunkelon kyläsepän, Kalle Salon sisaren olleen naimisissa Attilan kenkätehtailijan kanssa. Tästä se seikkailu sitten alkoi!
Isoisän sisko avioitui suutarinoppilaan kanssa
Seppä Kalle Salon (Karl tai Kaarle) Mikonpojan syntymäpaikka oli Längelmäen Tunkelon Isotalon Kotka-niminen torppa Talviaisten maisemissa. Kallen perheeseen kuului myös sisar Olga Wilhelmiina.
Kalle Salon isoisän isä toimi aikanaan myös seppänä Längelmäen Eväjärven Mattilassa 1800-luvun alkupuolella. Kalle Salon äidin sukujuuret olivat lähtöisin Längelmäen Piittalasta sekä sitä ennen Kuhmoisten Rasista ja Päijälän Knihtilästä.
Kalle Salo avioitui Agneta Rajalan kanssa, jonka äiti oli Länkipohjan Uotilan tyttäriä.
Isoisäni sisar, nuori Olga Wlhelmiina Mikontytär oli siis muonatorpparin tytär Kotkan torpasta. Hän lähti Kotkasta Talviaisten Eskolaan piian töihin ja alkoi käyttämään sukunimeä Wahtera. Matka jatkui sitten vuonna 1895 Tampereelle.
Itselle tuli vastaan melkoinen yllätys, kun aloin tutkimaan Tampereen Tuomiokirkkoseurakunnan kirkonkirjoja eli rippikirjoja. Rippikirjat kertoivat, että Olga Wahtera oli avioitunut vuonna 1896 suutarinoppilas Anton Kustaa Juhonpoika Muhlbergin kanssa!
Yllätys oli sitten melkoinen, kun rippikirjasta kävi ilmi, että Anton Kustaa Muhlberg oli kotoisin myös Längelmäeltä! Hän oli tullut Längelmäeltä Tampereelle vuonna 1894 suutarin oppiin.
Sukupuuta seuratessa tuli ilmi, että Antonin ja Olgan perhe muutti Tampereelta Orivedelle Hoivalaan Korkeakosken nahkatehtaalle, josta Anton sai suutarinoppilaan paikan. Oriveden rippikirja kertoi sitten, että perhe muutti vuonna 1901 Pirkkalan Viikkiin.
Antonin ammattina näytti olevan suutari ja rippikirjassa oli jo vihje tehtailijasta!
Muhlbergista tuli Attila
Näin olemme jo tulleet Attilan kenkätehtaan synnyinsijoille! Tietolähteet kertoivat tämän jälkeen, että Anton Kustaa Muhlberg perusti Pirkkalan Viikinharjulle (kuuluu nykyisin Nokiaan) kenkien päällisneuloksia valmistavan tehtaan. Pirkkalan rippikirjan mukaan Antonin sukunimi vaihtui Attilaksi!
Tehtailija Anton Kustaa Attila muutti Pirkkalasta perheineen Tampereelle alkuvuodesta 1906. Attilan kenkätehdas siirtyi silloin Tammelan kaupunginosaan. Perheeseen oli jo syntynyt lapsia niin Tampereella, Orivedellä kuin Pirkkalassa.
Netin kautta en päässyt pidemmälle tutkimaan sukuhistoriaa. Seuraavaksi oli mentävä Tampereen alueen seurakuntien keskusrekisteriin tutkimaan mikrofilmattuja rippikirjoja vuosilta 1908–1920. Rippikirjassa kerrottiin Antonin osalta hänen olleen jo silloin jalkinepäällystehtailija.
Sukunimi Längelmäen Attilan maisemista?
Mutta entäpä Anton Kustaa Attilan sukutausta Längelmäellä?
Anton Kustaa Juhonpoika Attila, entinen Muhlberg, syntyi ilmeisen köyhään torppariperheeseen Längelmäen Kalkun kylässä vuonna 1877 Vanhatalon Koivujärven torppaan. Antonin äiti jäi kuitenkin leskeksi lapsineen, kun Antonin isä, muonatorppari Juho Andersson Muhlberg kuoli jo vuonna 1881.
Anton oli sen jälkeen asunut äitinsä kanssa Längelmäen Vilkkilän Jussilassa. Anton lähti sitten suutarinoppiin Tampereelle vuonna 1894. Antonin isoveli Juho oli jo myös aiemmin lähtenyt Tampereelle.
Antonin isä oli syntyisin Längelmäen Pääskylän Manulasta ja hänen sukujuurensa viittasivat myös Längelmäen Korven kylään ja Längelmäen Pääskylään. Onkohan Antonin sukunimivalinta Attila perua läheisestä Längelmäen Attilan kylän maisemista?
Anton Kustaa kuoli nuorena
Attilan kenkätehdas alkoi Tampereen Tammelassa valmistamaan monipuolisesti kokonaisia kenkiä.
Attilasta muodostui osakeyhtiö vuonna 1908, jolloin Anton Attilan yhtiökumppanina aloitti Edvard Rentto. Anton toimi tehtaan toimitusjohtajana ja pääomistajana.
Tehdasta laajennettiin 1910 luvun alussa ja siitä muodostui silloin Suomen suurin kenkätehdas. Vuonna 1915 rakennettiin uusi viisikerroksinen nykyinen Attilan tehdasrakennus Itsenäisyydenkadun kulmaukseen.
Anton Kustaa Attila kuoli yllättäen 38-vuotiaana vuonna 1915 umpisuolen tulehdukseen ja sitä seuranneeseen keuhkoputken tulehdukseen. Hänet haudattiin silloin Kalevankankaan hautausmaalle ja hautakiveen suunniteltiin tehtailijan muotokuvareliefi.
Aamulehden muistokirjoituksessa Anton Attilaa luonnehdittiin tarkkanäköiseksi liikemieheksi, joka kehitti tehdasta nykyaikaiseksi kenkätehtaaksi.
Aamulehti kertoi artikkelissaan, että Attila omasi ”harvinaisen suuren uskalluksen ja osoitti huomattavaa tarmoa ja käytännöllistä kykyä tehtaan johtamisessa ja kehittämisessä.” ”Hän oli myös alati tyyni ja rauhallinen sekä ystävällinen sekä kotioloissaankin hilpeä ja toverillinen ja hän saavutti näitten ominaisuuksien avulla myös liiketuttaviensa ja työväestön kunnioituksen”.
Anton Kustaa Attilan kuoltua yhtiökumppani Edvard Rentosta tuli sitten Attilan pääomistaja. Kenkätehtailija Eemil Aaltonen osti Attilan kenkätehtaan vuonna 1931. Tehdasta laajennettiin vuonna 1951 ja sen työmaan vastaavana mestarina toimi sittemmin kirjailijana tunnettu Kalle Päätalo.
Attilan tehdasrakennus on myöhemmin toiminut erilaisissa toimistokäytöissä, muun muassa yliopiston kirjastona ja nykyisin muun muassa Maanmittauslaitoksen toimistona.
Vielä on selvitettävää jäljellä
Näin yllättäen sammui oman sukuni yhteys Attilan kenkätehtaaseen ja sen omistajiin.
Anton Kustaan Attilan leski, eli siis isoisäni sisar Olga Wilhelmiina Attila muutti kahden lapsensa kanssa Turun lähelle Piikkiöön. Tämän jälkeen sukuhistoria on tällä hetkellä hämärän peitossa, sillä Turkuun ei voi mennä kirkonkirjoja tutkimaan ja Turun keskusrekisterissä on muutenkin vuoden jono sukututkijoiden pyynnöille!
Sukututkimus tuo tutkijan eteen siis monenlaisia yllätyksiä ja pulmia. Eräs yllätys tuli eteen Attilan kenkätehtailijan sukutaustoja etsiessä, kun huomasin, että Anton Kustaa Attilan äiti oli itsellisen (tai rengin) tytär Agatha Maria Emanuelintytär Längelmäen Vilkkilän Lautalasta.
Agathan esivanhemmat olivat kotoisin Längelmäeltä ja Eräjärveltä. Mutta tällä Längelmäen sukuhaaralla näyttää olevan myös yhteistä sukutaustaa Olga Attilan ja tietysti isoisänikin kanssa!
Netin kautta on siis helppo selata digitoituja kirkonkirjoja, kunhan on tiedossa lähtötietoja esivanhemmista. Näin voi helposti päästä 1600-luvun puolelle ja sitten aina 1920-luvulle saakka. Mutta sitten voi tulla vaikeuksia.
Alle sadan vuoden ikäisiä kirkonkirjoja ei juuri pääse itse tutkimaan edes seurakuntien mikrofilmeiltä. Lainsäädäntö ja seurakuntien käytännöt sen estää. Mutta sitten on mahdollista tilata seurakunnilta tai keskusrekistereistä maksullisia sukuselvityksiä, mutta sekin saattaa kestää kuukausia ja se maksaa.
Monet rippikirjat saattavat olla hyvin epäselviä ja niissä voi olla virheitä ja puutteita. Joskus voi rippikirjojen ruotsin tai latinan kieli tuoda tutkijalle pulmia.
No, sukuja tutkimalla tulee tutuiksi kylien talot ja silloiset ammatit. Vastaan tuli piikoja ja renkiä, irtolaisia ja itsellisiä, torppareita ja talon tyttäriä ja joskus isäntiäkin ja talollisten poikia sekä Ruotsin vallan aikaan ruotumiehiä tai sotilaita.
Monet tilattomat ihmiset joutuivat etsimään palveluspaikkoja talosta toiseen melkeinpä vuosittain. Talollisten pojista ja tyttäristä kaikista ei voinut tulla talon isäntiä ja emäntiä. Ruotsinkielisiä sukunimiä suomennettiin ja monet ottivat ilmeisen vapaasti itselleen uuden sukunimen.
Yllätyksekseni isäni suku oli liikkunut pääasiassa Längelmäen kylissä ja taloissa, ja työt olivat pääasiassa maatalojen erilaisia töitä. Muut ammatit olivat silloin vielä aika vähissä.
Ilmo Salo
Lähteet: Omat sukututkimukset, Wikipedian artikkelit Anton Kustaa Attilasta ja Attilasta, Aamulehden artikkeli 17.8.1915 Anton Kustaa Attilan elämästä ja kuolemasta
