– Läiskis, kuuluu, kun Niko Karppinen hyppää Vuokkokujan päiväkodissa olevaan valtavaan vesilammikkoon.
Kuravettä lentää ympäriinsä, ja Nikon leveä, etuhampaaton hymy sen kertoo: kivaa on!
Vieressä samanlaisen molskautuksen tekee Miro Jokinen.
– Kura- ja vesileikit ovat kivoja, parhaita, hän tuumii.
– Lapset nauttivat keväästä. Vesi on heille ihanaa, vahvistaa varhaiskasvatuksen lastenhoitaja Reija Salminenkin.
Lilja Laakkosen lempipuuhaa on veden ottaminen pois lammikoista. Keväisillä vesileikeillä on Liljan mielestä kuitenkin myös kääntöpuolensa. Nimittäin kuravaatteet!
– Niitä ei ole yhtään kiva pukea, sanoo Lilja topakasti.
Lilja kuitenkin tietää, että vesi menee vaatteista läpi, jos kuravaatteita ei pue.
– Mutta ihan kuuma näissä tulee, ja vähän ne kiristävätkin, Lilja sanoo.
Unelmien kuravaatteet
Päiväkodin henkilökunnalle kevään kurakelit tietävät melkoista pukemisrumbaa, koska kuravaatteiden pukemisessa tarvitaan enemmän apua kuin perusulkovaatteiden kanssa.
– Kuravaatteet ovat monesti jääneet talven aikana pieneksi, mutta tämä huomataan vasta, kun niitä puetaan ensimmäistä kertaa toppavaatteiden päälle, jolloin se on aika tuskaa, tietää varhaiskasvatuksen opettaja Teija Hämäläinen.
Hänelle unelmakuravaatteet olisivat sellaiset, että ne ovat mahdollisimman helppo pukea eivätkä ne kiristä eivätkä purista, mutta hengittävät.
– Lapsen kannalta tosi käteviä ovat vuorelliset sadehaalarit, jolloin ei tarvitse pukea päällekkäin toppahousuja ja -takkeja ja kuravaatteita.
Rapa maistuu kevätleikeissä melkeinpä suussa asti, ja kura-aika tietää lisätöitä myös laitoshuoltajille.
Teija Hämäläinen on huomannut, ettei koko ryhmän lasten vaatteita tahdo saada millään kuiviksi aamu- ja iltapäiväulkoilun välillä.
Päiväkodissa tiedetään sekin, mistä hörppää ensimmäiseksi.
– Kurahanska on se, joka pettää ekana.
Ja saapas, jos puntissa ei ole lenksuja.
