– Kun on takana 65 vuotta täyspäiväistä sahurin uraa, jollakin tavalla se työ jatkuu edelleen, vaikken enää päivittäin sahalla käykään. Puolipäivähomma pitää kuitenkin virkeänä, sanoo Versowood Oy:n hallituksessa edelleen istuva teollisuusneuvos Keijo Kopra.
Tällä viikolla hän täyttää 80 vuotta. Merkkipäivää vietetään sisarusten ja muun lähisuvun kesken suvun tukikohdaksi jätetyssä talossa Korkeakosken Tehtaanjärven rannalla. Se on jäänne Aaltos-yhtymän historiasta Juupajoella, asuivathan sitä niin Lauri J. Kivekäs kuin hänen poikansa Olli Kivekäs jopa useamman vuoden.
– Tätä on pidetty vähän kuin suvun kokoontumispaikana siitä lähtien, kun saha myytiin silloiselle Yhtyneille. Siinä oli lähes vuosi luppoaikaa, kun vuoden 1989 viimeisenä päivänä tehtiin kaupat ja 1. syyskuuta 1990 hankittiin Vierumäen Teollisuus. Kun ei oikein tiennyt mitä tekisi, niin hankittiin tämä talo.
Kopra juhli viimeksi isommin viisikymppisiään. Nyt hän ajatteli, että kun kerran kaikki kyselevät, pidetään sukulaisten kesken syntymäpäiviä. Pojat ovat juhlan junailleet.
Kansakoulua ja jatkokoulua seurasi elämän kiertokoulu
Keijo Kopran isä kuoli hänen ollessaan 22-vuotias. Isä oli tosin koulinut poikiaan alalle jo 15-vuotiaasta asti, ja siitä lähtien Kopra sanoo tehneensä seitsenpäiväistä viikkoa. Kun ei kansakoulun ja jatkokoulun jälkeen kummempaa hommaa ollut tiedossa, pojat siirtyivät sahalle töihin. Välillä hoidettiin armeija, ja todellinen elämän kiertokoulu alkoi vuonna 1956 isän kuoltua.
Keijo Kopran elämänvaiheet ja tapa toimia nousivat julkisuuteen viimeksi Kopran sahasuvun historiakirjassa, joka sai nimekseen ”Kun niin perkeleesti sahaa” (Siltala 2021). Aloite kirjaan tuli Kopran suvulta, ja kirjan tekoa kannattivat yksimielisesti välillä erimielisetkin veljekset ja eri sukupolvet.
Tekijöiksi saatiin kirjoittajina tunnustetut Sakari Siltala ja Teemu Keskisarja.
– Kirja kuvaa osuvasti sitä, miten rankka tämä ala on. Niissä haastatteluissa tuli aika hyvin ajatuksia selviteltyä, nyt on jo kolmas painos menossa. Kiinnostusta on riittänyt, eikä asioita ole kaunisteltu tai siloteltu. Halusimme, että kirja olisi mahdollisimman rehellinen, kun joku olisi kuitenkin alkanut kaivella asioita, Kopra sanoo.
Kirjassa kerrotaankin tarkasti veljesten keskinäisistä kädenväännöistä kahdessa sukupolvessa. Kopra myöntää, että perheenjäsenten kesken tulee helpommin sanomista kuin ei-sukulaisten välillä. Vieraiden kanssa saisi äkimmin eron aikaiseksi, etenkin jollei ole osakkaana yrityksessä. Mutta veri on vettä sakeampaa.
Hintataso niin tyydyttävä, ettei sahurikaan valita
Kopra sukkuloi edelleen molempien poikiensa yrityksissä. Viime viikolla hän ajeli Pekan tuotantolaitoksilla Lounais-Suomessa. Asuinpaikka Lahti taas on sopivan lähellä Villen Versowoodiin kuuluvia Vierumäen teollisuuslaitoksia. Teollisuusneuvos niputtaa yhteen konsernin niin, että Versowoodilla on viisi sahaa ja Westaksella kaksi.
– Minun vinkkelistäni toiminta on yhtä konsernia, vaikka molemmilla on omat bisneksensä. Molemmat ovat myös pärjänneet erittäin hyvin.
Toimintaa on jatkuvasti laajennettu jalostukseen suuntaavilla yrityksillä. Kaiken alkupisteenä on kuitenkin UPM:n sahana nykyään tunnettu Korkeakosken saha.
– Ilman meidän sahatouhua täällä ei varmaan olisi yhtään sahaa. Olihan JPJ Woodin perustaja Kauko Luodelahtikin meillä metsäpäällikkönä, kunnes lähti itse yrittämään. Hän onkin pärjännyt kohtuullisen hyvin. Välit Kaukon kanssa ovat olleet koko ajan asialliset.
Nyt on sahatavaran kova kysyntä aiheuttanut aikamoisen hintojen nousun. Hintataso on tyydyttävä, nyt ei sahurikaan valita.
– Kymmeniin vuosiin ei ole näin hyvää suhdannetta meidän alalla ollut. Tässä hommassa on osattava oikeaan aikaan käyttää kaasua ja jarrua, muuten ollaan pahasti kivillä! Jos jommastakummasta myöhästyy, se on helposti sahan loppu, Kopra kuvailee.
Kirjassakin kehutaan hänen tarkkaa bisnesvainuaan. Kopra itse sanoo, että kun on ikänsä ollut mukana kuvioissa, hänkin 65 vuotta, ei kai tuo ihme ole. Mutta vaikka yhtenä päivänä menee hyvin, voi seuraavana päivänä pudota 20 prosenttia hinnoista pois.
– Kun Eurooppaa on alettu näin hävittää kuin tässä on tehty, jossakin vaiheessa pitää rakentaakin. Joten sahaajilla voi olla hyvinkin hyvä tulevaisuus – kun järki jossakin vaiheessa voittaa, hän katselee tulevaan.
Kunnan panosta tarvittiin asuntojen järjestämisessä
Kopra muistelee hyvillä mielin yhteistyötä kunnan kanssa 1950–70-luvuilla.
– Ennen kaikkea kunnanjohtaja Kauko Lintumäen panos näissä meidän käänteissä oli kyllä merkittävä. Hän eli yrityksen kanssa siinä tahdissa, missä se milloinkin oli, ja hänen osuutensa yhteyshenkilönä eri suuntiin oli ensiarvoisen tärkeä. Monia reissuja silloin käytiin kunnan edustajien kanssa eri asioissa.
Erityisen tärkeä kunnan panos oli asuntojen tuottamisessa, sillä pienellä paikkakunnalla pula asunnoista jarrutti työvoiman hankintaa. Siihen aikaan sahalla tarvittiin jopa pari–kolmesataa työntekijää, kun nyt voidaan mennä 50:llä.
– Lintumäki taisteli nyrkit savessa sahan pitämiseksi hengissä, Kopra muistelee.
Kun on ikänsä kuvioissa ollut, ei poiskaan osaa pysyä
Työ on Keijo Kopralle ollut perhe ja harrastus ja kaikki kaikessa. Lomia ei juuri pidetty, ja aika vaikea oli kahta viikkoa kauempaa olla irti kuvioista.
– Kun on ikänsä ollut mukana, ei sitä poiskaan osaa pysyä. Tälläkin viikolla kävin Otavassa Mikkelin lähellä ja yhtenä päivänä Riihimäellä. Pidempiä kierroksiakin tulee vielä tehtyä, kun keli on sopiva. Näin talvikelillä, pimeällä tai vesisateessa se käy raskaaksi ajaa.
Hän myöntää, että on ollut vaikea luopua johtopaikalta.
– Ei jouten olostakaan mitään tule, pitää olla ainakin risusavottaa. Meillä on Asikkalan Salonsaaressa kesäpaikka vähän niin kuin minun hoidossani, siellä kyllä piisaa tekemistä, ruohonleikkuuta ja muuta. En ymmärrä ollenkaan, että jotkut pitävät kesälomaa mitään tekemättä. Minä en viitsi sinne lähteäkään, ellei ole tiedossa jotakin puuhastelua. Mutta ei näillä aamuilla enää määräänsä enempää jaksa kulkea.
Itsepäisyyttä ilmassa suvussa ja Juupajoellakin
Vaikka hän on ollut 30 vuotta poissa Juupajoelta, aika paljon täällä yhä on tuttuja. Kauppareissullakin tulee helposti jäätyä jutulle.
Suhdettaan Juupajokeen ja juupajokelaisiin Kopra kuvailee lyhyesti.
– Ovat ainakin itsepäisiä! Olen jo aikaa sitten sanonut, että Juupajoen pitäisi liittyä Oriveteen, eikö siitä ole puhuttu jo 30 vuotta? Tehtiin aikanaan aloitekin, että pitäisi selvittää yhdistymisen vaikutukset, mutta nehän ei kunnassa ottaneet sitä edes käsittelyyn. Kun menet sellaista sanomaan, tulee kusta ja kaviota, hän tuhahtaa lisäten, että kiireesti vaan yhteen.
Itsepäisen maineessa on Keijo Koprakin. Se tulee selkeästi ilmi myös sukuhistoriassa.
– Jos ei olisi kanttia, että pystyy puoliaan pitämään, eivät olisi asiat onnistuneet.
Konsernin tuotteita tarvitaan niin moottorikelkoille kuin lohille
Konsernin hallituksessa edelleen istuva teollisuusneuvos painottaa, että Versowoodilla on kaikki mahdollisuudet kasvuun. Uusin ostos on Kissakosken Saha Hirvensalmella, ja toimintaa on kaikkiaan 13 paikkakunnalla.
Pohjoisin on Rovaniemellä, missä pistetään Lynxin moottorikelkat ja mönkijät puulaatikkoihin vietäväksi ympäri maailmaa.
Puunjalostuksen pääosassa Koprilla ovat liimapuu, jota tuotetaan 150 000 kuutiota vuodessa, sekä kuormalavat ja kaapelikelat. Lavoilla siirtyy tavara kuin tavara, ja niitä valmistuu eri toimipisteissä noin viisi miljoonaa kappaletta vuodessa. Elinkaarensa lopussa ne palvelevat vielä polttopuuna.
– Lavoja toimitetaan myös Norjan lohitehtaille. Rekat vievät menomatkalla lavoja ja tuovat tullessaan lohikuorman Vantaalle. Lohet lastataan lentokoneeseen ja ne ovat Tokiossa seuraavana päivänä – nopeammin kuin täällä vähittäiskaupassa parinsadan kilometrin päässä.
