Luomuviljelijä valitsi sähköauton – Aurinkoenergialla pystyy ajelemaan puolet vuodesta

Edessä isännän sähköauto ja taustalla tallirakennuksen katolla aurinkopaneelit. Hovin tila on paitsi luomuviljelytila, myös matkailu- ja hevostila. Kuva: Matti Hovi

Vesilahtelainen Matti Hovi asuu vanhassa hirsitalossa, viljelee luomuspelttiä ja lataa sähköautoaan energialla, jota hän saa hevostallinsa katolle kiinnitetyistä aurinkopaneeleista.

– Aurinkoenergiasta ei tarvitse maksaa siirtomaksua, vaikka se tulee 150 miljoonan kilometrin päästä. Kevätpäiväntasauksesta syyspäiväntasaukseen valoa riittää niin paljon, että pystyn ajelemaan pelkällä aurinkosähköllä, hän laskeskelee.

Hovi osti Tesla-merkkisen sähköautonsa käytettynä viitisen vuotta sitten ja on ollut siihen tyytyväinen. Mittarissa on jo yli 200 000 kilometriä ja tänä vuonna auto täyttää kahdeksan vuotta.

–  Aiemmin minulla oli bensakäyttöinen urheiluauto, mutta sen huolto- ja polttoainekulut olivat isommat kuin Teslassa. Sitäpaitsi tämä kiihtyy tehokkaammin ja on nopeampi kuin mitä bensa-autoni oli, hän vertailee.

Aluksi autoa piti käyttää huollossa Vantaalla, mutta jokin aika sitten Lempäälän Realparkiin saatiin Teslan merkkihuolto. Yleensä Hovi lataa ajopeliään kotona, mutta toisinaan hän poikkeaa Teslan latauspisteellä Akaassa.

– Sähköautojen latausverkosto on vielä lapsenkengissä: latauspaikkoja on vähän ja lataus on hidasta. Onneksi autollani pystyy ajamaan yhtäsoittoa lähes 400 kilometriä, jos akku on lähtiessä täysi.

Matti Hovi valitsi sähköauton, koska se on päästötön. Hän kävi Uudenkaupungin autotehtaalla koeajamassa myös Fisker Karmaa, mutta päätyi ostamaan Teslan. Hänen Teslansa oli yksi lähiseudun ensimmäisiä sähköautoja.

–  Suvullamme on tapana tehdä asioita ensimmäisenä. 1800-luvun isojaon aikaan Hovin tila oli ensimmäinen, joka muutti pois Kirkonkylän ryhmäkylästä. Setäni Aaro Hovi oli ensimmäisiä, joka Vesilahdessa luopui karjasta ja minä taas olin ensimmäisiä, joka aloitti luomuviljelyn.

Päärakennus on tehty vuonna 1886, jolloin Hovin tila muutti pois kirkon vierestä, etäisten peltojen keskelle. Nykyään rakennus lämpiää kolmella ilmalämpöpumpulla – vain kylmimpinä pakkaspäivänä isäntä virittelee uuniin valkean.

Matti Hovilla on jo viiden vuoden verran kokemusta sähköautoilusta ja hän on ollut valintaansa tyytyväinen. Auto on yleensä latauksessa päärakennuksen kuistin edessä. Kuva: Sanna Suonpää

Matti Hovi on perinyt isältään Pentti Hovilta kunnioituksen luontoa kohtaan. Jo ikivanhoissa kulttuureissa ymmärrettiin, että maapallo on elävä olento ja ihmisten elämä on riippuvainen maapallon elämästä. Puhuttiin maaemosta ja äiti maasta.

–  Kun seisot mustan mullan päällä, saappaasi alla on miljoonia eläviä olentoja. Jos ei olisi kasveja happea tuottamassa, me emme olisi elossa, Matti Hovi pohtii.

Peltotöiden aikaan Hovilla ei ole aikaa fiilistellä, kuinka paljon elämää saappaiden alla kihiseekään, sillä 80 peltohehtaaria pitävät luomuviljelijän kiireisenä. Osa maista on vuokrapeltoja. Niiden omistajilta on joskus tullut kehuja, että Matin viljelyssä rikkaruohot ovat saaneet kyytiä.

–  Olen saanut joiltain pelloilta jopa juolavehnänkin lähtemään, vaikka en myrkytä rikkaruohoja ”kasvinsuojeluaineilla”. Jos levittäisin pellolle ainetta, joka tappaa elämää, se on kuin löisin kaveria nyrkillä.

Hovi suosii luonnonmukaisia viljelytapoja, kuten kaksois- ja kolmoiskylvöä sekä aluskasvien käyttöä. Joissain tapauksissa keväällä voidaan kylvää kevätviljan lisäksi samalla syysvilja, esimerkiksi herneen aluskasviksi syysrypsi. Maata ei tarvitse muokata niin paljon, minkä ansiosta päästöt vähenevät.

–  Tavoitteena on vähentää eroosiota ja paksuntaa humuskerrosta, joka on juuri sitä elävää maata.

Matti Hovi on viljellyt sukutilaansa vuodesta 1989 ja peltoja on viljelty luonnonmukaisesti vuodesta 1991. Tärkeä viljelykasvi on ollut spelttivehnä, joka syvän juuristonsa ansiosta soveltuu hyvin luomuviljelyyn. Lisäksi Hovi on viljellyt esimerkiksi ruista.

–  Se surettaa, että mistään kaupasta ei nykyään löydy juureen leivottua luomuruisleipää. Sellaista vanhanaikaista pyöreää leipää, jossa on keskellä reikä. Se oli ennen suomalaisten perusleipä, mutta enää sitä ei kai arvosteta.

Vaikka Hovi perinteistä ruisleipää kaipaakin, hän ei ole maailman muuttumisen jarru eikä teknisen kehityksen väheksyjä. Uudet keksinnöt ja tekniikka voivat tuoda mukanaan myös paljon hyvää.

 

Kojetaulun näytöstä voi tarkistaa muun muassa sen, paljonko akussa on virtaa jäljellä. Kuva: Sanna Suonpää

Leave a Comment