Heitin viikko sitten biojätteeseen kolme rasiallista homeisia tai muumioituneita kirsikkatomaatteja.
Samalla heitin menemään myös kokonaisen, vetelän kurkun ja kolmesta eri pussista peräisin olevia mandariineja.
Muutamaa päivää aiemmin olin onkinut kaapin juureslaatikoista itäviä perunoita ja vetisestä pussista kohmeisia porkkanoita.
Olen ehdottomasti ruokahävikkiä vastaan ja ekologisuuden puolella, mutta silti minulle käy aivan liian usein näin.
Sullon jääkaappiin tavaraa niin paljon, että perimmäiset tuotteet menevät huonoiksi. En jaksa aina suunnitella aterioita ja ylipäätään olen liian laiska raivatakseni jääkaappia säännöllisesti.
En ole varmaan ainoa, mutta silti kolme rasiallista pilaantuneita kirsikkatomaatteja on kyllä aivan liikaa.
Aloin siis miettiä, mitä voisin tehdä toisin.
No, tomaattien ja kurkkujen ostamisen päätin lopettaa kokonaan siihen asti, kunnes kesä taas koittaa. Syön niitä paljon vielä syksyisin, mutta jossain vaiheessa talvea ne alkavat maistua pahoilta. Miksi siis ostaisin niitä?
Päätin myös, etten osta enää randomisti mitä tahansa kasviksia, vaikka niitä paljon syönkin. Jos hankin esimerkiksi kukkakaalin, minun pitää suunnitella, mitä ostan sen seuraksi, jotta saan aikaan kokonaisen aterian.
Lisäksi alan katsella aktiivisemmin jääkaapissa odottavien tuotteiden päivämääriä. Ei ole lainkaan epätavallista, että roskikseeni lentää jogurtti tai tofu, jonka eräpäivä meni jo.
Aion myös jatkossakin puristella avokadoja kaupassa. Mikään ei ole ärsyttävämpää, kuin maksaa kolme euroa avokadosta, joka maistuu ruoholta tai on jo valmiiksi puoliksi ruskea.
Joissain asioissa olen sentään onnistunut kohtuullisesti. Kun teen esimerkiksi tacoja, upotan yleensä muutaman päivän sisään jäljelle jääneitä aineita (yleensä paprikaa, maissia ja taco-kastikkeen jämät), johonkin Meksiko-henkiseen riisipataan.
Erilaisiin pataruokiin sopivat myös esimerkiksi valmispastakastikkeiden ja pestojen loput, ja keittoja yleensä jatkan lisäämällä niihin riisiä tai pastaa ja kasviksia.
Menen myös kauppaan yleensä ostoslistan kanssa, ja näin korona-aikaan käyn kaupassa usein vain kerran viikossa.
Sen sijaan puuroa, pastaa ja riisiä keitän varmaan jatkossakin liikaa, mutta onneksi minulla on salainen valtti – koira, joka rakastaa ruokaa.
Se tykkää jyrsiä juuston- ja leivänkannikoita. Riisiäkin se syö, ja puurokattilan nuoleminen on sen lempipuuhaa aamuisin.
Ja itseasiassa se varmaan hotkaisisi mieluusti koko biojätepussin, jos vain antaisin.
