Vuorineuvos Reijo Karhinen kertoo Pirmedioiden haastattelussa 23. helmikuuta, että hän ei ole huolissaan maamme huoltovarmuudesta ruuan suhteen. Hän lisää, että meillä on iso joukko osaavia ja riskiä sietäviä maatalousyrityksiä.
Herää kysymys, että lepääkö huoltovarmuutemme sen toiveen varassa, että tuottajat yhä edelleen venyvät ja jatkavat usein tappiollista toimintaansa?
Alalla toimivien yrittäjien tulot ovat nimittäin olleet laskussa jo vuosikymmenet. Viimeaikainen sähkön, polttoaineiden ja lannoitteiden voimakas hinnannousu on kriisiyttänyt maatalouden kannattavuutta edelleen.
Kotimaisen ruokaketjun ongelmat ovat myös tiedossa, mutta mitään konkreettista ei tapahdu. Kaupan ja teollisuuden asema sopimuksissa on liian vahva. Tervettä kilpailua ei monopolisoituvissa kaupparyhmittymissä synny ja viljelijän osuus ruuanhinnasta pienenee tuotantokustannusten kasvaessa.
Tällä hetkellä arviolta 2 000 maatilaa on maksuvalmiuskriisissä, kun tulojen ja menojen epäsuhta on kärjistynyt. Kyseessä on noin 15 prosenttia tiloista eikä muillakaan ole helppoa. Jos nämä tilat joutuvat lopettamaan, se tarkoittaa väistämättä tuontiruuan lisääntymistä. Samalla joudumme tinkimään omavaraisuudesta ja huoltovarmuudesta.
Tilannetta kärjistää Ukrainan sota. Ukraina ja Venäjä kuuluvat maailman merkittävimpiin viljantuottajamaihin ja kriisi tulee aiheuttamaan toimitushäiriöitä Euroopassa. Ruokaprotektionismin odotetaan kasvavan kriisiytyvässä tilanteessa.
Kotimainen ruuantuotanto on tärkeää paitsi laadun ja turvallisuuden näkökulmasta, myös huoltovarmuuden ylläpitämiseksi. Toimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi ei kuitenkaan ole tehty. Miten se on mahdollista?
Valitettavasti hallitus on kykenemätön ajamaan Suomen etua EU-pöydissä ja niinpä maataloudelle suunnitellaan lisää kustannuksia tuovia toimenpiteitä, muun muassa hiilineutraaliustavoitetta kiristetään viidellä vuodella ilman lisärahoitusta. Maatalouden päästöjä on toki pyrittävä vähentämään, mutta se ei onnistu ilman riittävää rahoitusta. Maatalouden ahdinko ei tilanteen vakavuudesta huolimatta näy hallituksen toimissa. Esimerkiksi tulevassa lisäbudjetissa ei asiaa ole huomioitu. On syytä olla huolissaan.
Huolta herättää myös se, että valtion varmuusvarastoista elintarvikkeet puuttuvat. Viljaa ja polttoainetta on jonkin verran. Viranomaiset luottavat siihen, että kansalaiset hankkivat itse elintarvikkeita häiriötilanteita varten. Suositus onkin, että kukin hankkii ruokaa ja juomaa kolmeksi vuorokaudeksi kotiin.
Huoltovarmuutemme perustuu toiveeseen, että puuttuvia tarvikkeita ja ruokaa voidaan kriisitilanteessa hankkia ulkomailta. Yli 80 prosenttia ulkomaankaupastamme kulkee meritse. Huoltovarmuudesta väitöskirjan tehnyt lippueamiraali Bo Österlund kuitenkin varoittaa, että laivojen siirtyminen ulkomaiseen omistukseen voi vaarantaa toimitusketjujen toimintaa. ”Omistaja sanoo, mitä tehdään ja minne mennään” hän sanoo.
Omavaraisuus ja huoltovarmuus ruuassa on myös turvallisuuspoliittinen asia. Lähipäivien tapahtumien valossa sitä ei voi kukaan enää kieltää.
Riitta Kuismanen
Aluevaltuutettu (KD)
Pirkkala
