Muu perhe sairastui koronaan, ja vauva joutui keltaisuuden vuoksi kapselihoitoon – vastoinkäymisiä täynnä olleiden ensihetkien jälkeen vanhemmat ja viisi sisarusta ovat päässeet viimein kiinni arkeen Juupajoen vuoden ensimmäisen vauvan kanssa

Sirpa Lahtinen nauttii kotonaolosta vauvan kanssa. Lahtisen ja Timo Rämäsen poika syntyi tammikuun 22. päivä vuoden ensimmäisenä juupajokelaisena. Isä oli kuvaushetkellä töissä ja perheen muut lapset koulussa, mutta talvilomalainen Eetu Rämänen oli kotosalla. Kuvat: Heli Rahkonen

Juupajoen vuoden ensimmäinen vauva, Sirpa Lahtisen ja Timo Rämäsen poika, syntyi lauantaina 22. tammikuuta kello 15.40. Vauvan syntymämitat olivat 3 364 grammaa ja 53 senttimetriä.

– Vauva syntyi melkein kaksi viikkoa etuajassa. Laskettu aika olisi ollut 2. helmikuuta, kertoo vauvan äiti Sirpa Lahtinen.

Lue myös: Vuoden ensimmäisen orivesiläisvauvan perheessä on eletty vaaleanpunaisessa kuplassa reilu viikko – katso kuvista, miten pikkuruinen ja hellyttävä 2,7-kiloinen ”Martta” on

Odotusaika meni suhteellisen hyvin, vaikka Sirpa Lahtinen joutuikin jäämään päiväkodin lastenhoitajan työstään sairauslomalle jo varhaisessa vaiheessa. Raskausdiabeteksen ja äidin muiden perussairauksien takia vauvan vointia seurattiin tiuhaan. Vauva kasvoi koko ajan pitkänä, mutta sirona.

– Loppuvaiheessa verenpaineeni nousivat, joten jouduin olemaan muutaman päivän osastolla ja synnytys käynnistettiin. Myös viikkoa ennen vauvan syntymää olin vuorokauden osastolla, kun vauva päätti olla liikkumatta, hän kertoo.

Toden teolla vastoinkäymiset alkoivatkin vasta pienen syntymän jälkeen: ensimmäiseen kuukauteen ovat nimittäin mahtuneet vauvan kapselihoito korkeiden bilirubiiniarvojen takia, vauvaa ja yhtä isoveljistä lukuun ottamatta koko kahdeksanhenkisen perheen läpi käynyt korona ja viimeisimpänä vielä viime viikolla Sirpa-äidin rintatulehdus.

Äiti vaikuttaa kuitenkin tyyneltä ja rauhalliselta hyssytellessään vatsavaivoista vähän kärsivää pienokaistaan käsivarsillaan.

– Voin sanoa, että siinä hetkessä en ollut tyyni ja rauhallinen, mutta nyt alkaa elämä pikkuhiljaa voittaa. Olin aika rikki, kun olin vauvan kanssa sairaalassa. Luontoni ei anna periksi, että joku muu hoitaisi vauvaani. Lisäksi vauva ei tykännyt olla kapselissa, vaan itki ja etsi rintaa.

Äiti Sirpa Lahtinen ja vauva tankkaavat nyt läheisyyttä, kun joutuivat hetkiseksi toisistaan eroon vauvan kapselihoidon takia. Tuttiakin välillä maistellaan.

Huoli keltaisuudesta

Kun vauva oli viikon vanha, vanhemmat huolestuivat hänen keltaisuudestaan ja väsähtämisestään. Sairaalasta kehotettiin tulemaan näytille.

– Minulle tuli ensin vauhko äiti -fiilis, mutta kun myöhään illalla lähdimme sairaalaan, verikokeiden jälkeen lääkäri passitti meidät äkkiä osastolle. Tilanne oli vakava, joten vauva laitettiin kapseliin saamaan sinivalohoitoa. Arvot olivat jo lähellä rajaa, jossa ryhdytään verensiirtoon.

Kapselihoidossa ravinto meni nenämahaletkusta. Lisäksi vauvalla oli päässään kanyyli nesteytystä varten.

– Vauva sai myös luovutettua äidinmaitoa, koska oma maidontuotantoni tyrehtyi hetkellisesti. Lisäksi olemme antaneet korviketta satunnaisesti lisänä, sillä keltaisuuden arveltiin johtuvan äidinmaidosta. Lisämaitoa on annettu senkin takia, että bilirubiinia poistuu vauvan kehosta sitä enemmän, mitä enemmän hän kakkaa.

Hoito alkoi purra, mutta vauvaa seurattiin vielä osastolla. Kotiinpääsyn jälkeen vauvaa käytettiin joka toinen päivä sairaalassa verikokeissa ja tarkastuksessa. Samaan aikaan iski korona.

Pikkuinen seuraa jo tarkkaavaisesti ympärilleen.

Lempinimiä riittää

Nyt arki on asettumassa uomiinsa. Uusperheessä pikkuisella riittää hoivaajia, ja kotityötkin jaetaan kaikkien kesken tasan.

Sirpan lapsista Markus on 17-vuotias, kaksoset Siiri ja Matias 13 vuotta sekä Emmi seitsemän vuotta. Timon 11-vuotias Eetu tulee Mäntsälästä Juupajoelle parina viikonloppuna kuukaudessa sekä lomilla.

– Vauva on solahtanut perheeseen. Hän saa myös pienestä pitäen tottua meteliin. Eipä häntä paljon häiritse, jos täällä vaikka imuroidaan hänen nukkuessaan. Ja nyt kun sisarukset ovat jo isoja, ei ole ollut suuremmin mustasukkaisuuttakaan.

Varsinkin molemmat tytöt ovat pikkuveljestä innoissaan, ja Siiristä on jo paljon apua vauvan hoidossa. Isoveljistä taas tuntuu, että vauva on niin pieni, että se menee rikki.

– Alkuun Siiri ei niin vauva-ajatuksesta digannut, mutta onhan vauva sulattanut kaikkien sisarustensa sydämet.

Nimi vauvalle on jo päätetty, mutta sen tietävät vasta äiti ja isä. Sisarukset ovat antaneet kukin oman lempinimensä vauvalle, joka tunnetaankin muun muassa Jebuna ja Franklinina.

Sirpa-äiti aikoo nauttia nyt kotonaolosta jonkun aikaa. Vilppulassa töissä käyvä Timo-isä pitää isyysvapaata kesällä.

– Onhan tämä oikeastaan aika ihanaa. Saan päivisin keskittyä vauvaan, kun muut ovat koulussa. Aamupäivällä voin nukkua vauvan kanssa, jos takana on huono yö.

Vauva herää syömään useita kertoja yössä – oikeastaan paras vaihtoehto olisi, jos saisi olla rinnalla koko ajan.

– Saimme pinnasängyn tädiltäni, mutta vielä sille ei ole ollut käyttöä. Ihan hirveästi meillä ei ollut muutenkaan vauvantavaraa säästettynä. Mitään turhaa ei tule enää hankittua, kun tietää jo, mitä tarvitsee. Äitiyspakkauksessa oli nyt kivoja kuoseja ja värejä.

Moi, olen vuoden ensimmäinen vauva Juupajoella!

Äidin korvat ja huulet, muuten isän näköä

Vauvan vanhemmat tapasivat vajaat pari vuotta sitten deittisovellus Tinderin kautta.

– Kaikki tapahtui nopeasti, ja tapasimme samantien toistemme lapset. Keravalta kotoisin oleva Timo asui tuolloin Sipoossa, mutta yhtäkkiä hän olikin Juupajoella ja on tykännyt tosi paljon olla maaseudun rauhassa, Sirpa Lahtinen kertoo.

Viime kesänä perhe muutti rivitalosta Sirpan lapsuudenkotiin Korkeakosken sisällä.

Kasvatuksessakin Sirpa Lahtinen, 37, ja Timo Rämänen, 34, kuuluvat olevan samoilla linjoilla.

– Pikkulapsivaiheessa paljon syliä, sittemmin yritämme kasvattaa lapsista itsenäisiä, Sirpa kiteyttää.

Pikkuinen seuraa ympärilleen jo todella tarkasti. Äiti kertoo hänellä olevan äidin korvat ja huulet, mutta muuten pienessä on kuulemma paljon isän näköä.

– Sen on ehtinyt jo unohtaa, miten pieniä nämä ovat, Sirpa Lahtinen huokaa.

– Sen on ehtinyt jo unohtaa, miten pieniä nämä ovat, Sirpa Lahtinen huokaa pusutellessaan pienokaistaan.

Leave a Comment