Vuosia tekeillä olleeseen Oriveden rantaosayleiskaavaan saatiin lopulta ylemmältäkin taholta kannanottoja.
Tarkoituksena oli kait alun perin selkiyttää uutta rantarakentamista. Maisema-, luonto- ja kulttuuriarvoja arvostaville rannanomistajille päätökset olivat kuitenkin osin pettymys. Tarkoituksenahan oli alun perin myös luonto- ja maisema-arvojen huomioiminen ja turvaaminen. Nyt ei niin kaikilta osin tapahdu.
Paikallinen luonnonsuojeluyhdistys esitti myös mielipiteensä, jonka mukaan kaavaa laadittaessa ei ole tehty riittäviä luontoselvityksiä ja että kaava sallii ylirakentamisen. Ja että kaavassa ei ole huomioitu riittävästi maisemallisia arvokkaita kohteita, joten myös vapaitten rantojen osuus jää kauttaaltaan liian vähäiseksi. Näin jokamiehenoikeudetkin voivat vaarantua.
Valuvikoja kaavaprosessissa taisi olla jo alusta alkaen. Prosessi suosi selvästi toisia maanomistajia, vaikka maanomistajat eivät yksin omista järvimaisemia. Järviä ja niiden maisemia omistaa ja hallinnoi kyseisen järven osakaskunnan jäsenet kaikki yhdessä.
Joidenkin maanomistajien edut menevät näillä päätöksillä mielestäni luontoarvojen edelle. Lomamökkejä voi toki rakentaa pitkin metsiä, mutta järvenrannat ovat eri asia.
Se, mitä järvenrannoille tapahtuu tulevaisuudessa, koskettaa meitä kaikkia rannanomistajia yhteisesti. Etenkin pienille järville olisi alun perin pitänyt asettaa rajoituksia saman maanomistajan tavoittelemille tonttimäärille. Emätilaperiaate myös suosi suurmaanomistajia, koska pienmaanomistajien rantakiinteistöt koostuvat usein pienistä palasista, jolloin rakennuslupia ei heille juurikaan heltiä näillä säännöillä.
Kaavoituksen aikana uudet rakennuspaikat määritteli konsulttiyhtiö erilaisten selvitysten jälkeen. Jo alkuvaiheessa selvisi, että kaavanlaatija ei ollut itse käynyt paikalla toteamassa kyseisen rantarakennuspaikan olosuhteita ja maiseman luontoarvoja. Joten tontteja sijoiteltiin sellaisiinkin paikkoihin, jotka ympäristöarvojen kannalta olisi pitänyt jättää rakentamatta.
Kyseisen alueen tai kylän asukkaitten mielipiteitä ja kulttuuriarvoja ei otettu tarpeeksi huomioon. Päättäjät toimivat pääasiassa aiempien päätösten leimasimina. Mitään ei muutettu edes kyläläisten vaatimuksista.
Hallinto-oikeuden arviot vaikuttivat myös asenteellisilta. Näin hyväksyttiin monessa tapauksessa ympäristöön ja luontoon sopimattomia rantarakennuspaikkoja, jotka pilaavat maiseman ja muuttavat pahasti perinnemaisemaa.
Monet rannanomistajat ja luontoihmiset ovat nyt huolissaan järviluonnon, purojen ja kapeikkojen luontoarvoista. Uudet lomarakennukset muuttavat järviluontoa ja tekevät haavan perinnemaisemaan ja aiheuttavat melu- ja muita haittoja naapureille ja läheiselle vastarannalle.
Onneksi rantarakentamista säädellään kuntien taholta. Omia rantoja ja rantaviivaa ei saa muuttaa mielin määrin. Tavallisen laiturin saa rakentaa ilman lupia, mutta muu rakentaminen on säänneltyä.
Päättäjien pitää tulevaisuudessa paremmin arvostaa ja suojella meille ihmisille arvokkaita luonto- ja kulttuurimaisemia.
Kalervo
Kirjoitus julkaistaan poikkeuksellisesti nimimerkillä.
