Perjantai-illan jäätävä tuuli armahti villasukkajuoksun SM-kisoja, jotka saatiin vietyä läpi mainiossa säässä, alle kymmenessä pakkasasteessa. Lähes 200 osallistujaa, moni kauempaa tulleita, juoksenteli Paltanmäellä ja jäähallin ympäri.
Yllytyshulluja juoksentelijoita, kuului monen diagnoosi itsestään
Sananmukaisesti juoksenteli, sillä jopa kilpasarjalaisista moni otti lunkisti ja ehti ihailla maisemiakin. Juuri he käyttivät tätä muotoa. Paikalla oli paljon ystävyksiä tai kaveriporukaita, jotka kuvailivat itseään yllytyshulluiksi: kun tällainen hauska laji oli somessa vastaan tullut, pitihän sitä kokeilla.
Kun vielä kisaviikon alkaessa ilmoittautumisia oli tullut alle sata, viikko tuplasi osallistujamäärän. Viimeiset ilmoittautumiset Laura Sandström järjestäjistä kertoi saaneensa puhelimessa perjantaina iltayöstä.
Järjestäjät painottivat terveysturvallisuutta, ja yläkentällä olikin sopivan väljää. Katsojistakin monet olivat jonkun osallistujan kannatusjoukkoja ja saattajia, jotka poistuivat alueelta pikaisesti kunkin sarjan jälkeen.
Pidempi juoksumatka sopi paremmin Kurikan miehelle
Aivan ensimmäisissä lajin SM-kisoissa, joista ehti vierähtää kolme vuotta, oli ”kisamaskottina” itse Juha Mieto, ja tälläkin kertaa Kurikasta oli vahva edustus. Ohjelmaan uutena otetun 11,4 kilometrin matkan voitti kurikkalainen Eero Markkila, jonka aika meni seitsemällä sekunnilla yli tunnin.
Markkila kertoo olleensa viimeksi kuudella kilometrillä kolmas, mutta pitempi matka sopii hänelle paremmin. Hänen päälajinsa on suunnistus, mutta villasukissa juoksu sopii hyvin talven ohjelmaan. Hän repäisi eron kakkoseksi tulleeseen jo matkan varrella ja kertoo sen jälkeen juoksennelleessa rauhassa omaan tahtiinsa.
Kymmenen kilometrin kohdalla sukanpohjat tuntuivat vähän jäätyvän ja pohja oli siten kovempi, mutta sekään ei vauhtia vienyt. Huoltojoukkoina oli sisar Päivi Markkila, joka kipaisi kolmen kilometrin matkan. Yhdessä he olivat lähteneet ajelemaan Kurikasta aamuvarhain.
Ei palellut shortseissa ja paidatta, jäätelökin maistui kisan jälkeen
Yleisöä ihmetyttivät tälläkin kertaa pelkissä shortseissa ja villasukissa juosseet pari kisaajaa. Toinen heistä oli Lahdessa asuva Lare Lautiainen, jonka iho maalissa paikoitellen punoitti tiukan kisan jälkeen, mutta mies itse söi tyynenä jäätelöä ja tokaisi kuittauksena kaikille hämmästelijöille: – Hyvin meni, en palellut.
Vuosi sitten Tampereelta ratikkatyömaan metelistä muuttanut Maija Tägström oli saanut houkuteltua luokseen Orivedelle useammankin lapsistaan, jotka juoksivat eri sarjoissa. Heidät tunnisti samaksi porukaksi komeista islantilaisneuleista, joita Maija Tägström oli urakoinut yhteensä kahdeksan.
Niitä luulisi varsinkin sisällä kuumiksi, mutta seuraava polvi vakuutti niiden olevan mukavan hengittäviä ja toimivan kaikkiin vuodenaikoihin kesähelteitä lukuun ottamatta. Kisapäivän jälkeen he jatkoivat äiti-Maijan luokse syömään ja juhlimaan viivästyneitä tupaantuliaisia.
Joukkuekisassa kuumia puumia ja merirosvoja
Joukkuekisassa lähtöviivalle asettui lopulta 14 joukkuetta, jotka oli arvottu neljään karsintalähtöön. Niiden voittajat pääsivät finaaliin. Monelle joukkueelle olikin pienoinen yllätys, että viestinviejät joutuisivat juoksemaan kisamatkan jäähallin ympäri jopa kahdesti. Tungosta lähdössä haluttiin kuitenkin välttää.
Pukeutuminen oli tässä sarjassa iso osa hauskuutta. Merirosvoasuinen piraattijoukkue oli itse asiassa pirkanmaalaisia kristillisdemokraatteja, ja Oriveden ateriapalvelun joukkue vastasi selkäteksteillään ikuisuuskysymykseen: mitä tänään ruoaksi? Jos tarkkaan katsoi, sieltä löytyi neljän viikon ruokalista.
Vielä enemmän huomiota herätti joukko hyvinkin villisti ja viettelevästi pukeutuneita daameja, joiden pääasiallisena asuna olivat valkoisen haalarin päälle vedetyt leopardikuvioiset bikinit, jos niitäkään, sekä näyttävät peruukit.
He olivat itse asiassa aikoneet osallistua avantouinnin SM-kisoihin, mutta kun ne peruttiin, lähtivät sitten samoissa asuissa villasukkajuoksuun. Porukassa oli ystäviä, siskoksia ja heidän työkavereitaan.
Parhaasta pukeutumisesta palkittiin valkoisesta hangesta mustissa trikoissa ja keltaisissa viitoissa esiintyneet Supernaiset, jotka julistivat: kesäksi rantakuntoon, ja paljastivat myös taustansa sloganilla Riksu on rakas. Siis jostakin Riihimäen suunnalta.
Oriveden Marttojen joukkueessa taas näkyi hauskasti Marttojen järjestöasun 120-vuotinen historia siniruutuisesta mekosta ja esiliinasta rock-henkiseen teepaitaan.
Kaksi kierrosta otti koville pikkutakkimiehillä
Oriveden kaupunginhallituksen joukkue puolusti kolmen vuoden takaista joukkuekisan voittoa hieman uusiutuneella kokoonpanolla. Jussi Viljasen ja Touko Sikalan ohella siinä juoksivat Sami Kymäläinen ja Maija Ylistalo. Herrat olivat sonnustautuneet pikkutakkeihin, joukon ainoa daami puolestaan satiinimekkoon ja tyylikkääseen hattuun. Heilläkin kaksi kierrosta lyhyellä aikaa vei hapoille.
Päättäjät puolustivat mestaruuttaan sitkeästi, mutta joutuivat jo ennen ankkuriosuutta antautumaan perhejoukkue Ketterille kantapäille, jossa juoksivat joukkueen koonnut äiti Kristiina Thessman, hänen ex-miehensä Petri Thessman, veli Hermanni Ahonen sekä poika Henry Thessman.
He olivat kokeilemassa lajia ensimmäistä kertaa eivätkä totisesti uskoneet nappaavansa heti SM-kultaa. He lähtevät mielellään kokeilemaan kaikenlaisia hulluja lajeja, paljasti Kristiinaa Thessman kisan jälkeen.
Päivän yhdet kovimmat aplodit sai kuitenkin pienimpien lasten ryhmässä kisannut Vilho Hankivuo, joka kiersi jäähallin aivan kaikessa rauhassa tepastellen muiden jälkeen isänsä saattamana.
Toivoa sopii, ettei seuraavia villasukkajuoksukisoja tarvitse odotella kolmea vuotta.
Jutua on muokattu 23.1. klo 13.45: Korjattu voittajajoukkueen kokoajan nimi. Hän on Kristiina Thessman, ei Krista.
