Olen viikon verran tavannut äänestäjiä pitkin Pirkanmaata. Millaisen vastaanoton olen saanut? Tietynlainen yllätys on ollut kuinka nuoret ottavat mainokseni asiallisesti ja ovat olleet kiinnostuneita aluevaaleista.
Sitten on niitä perinteisiä myönteisiä ja kielteisiä. Osa kielteisistä on vasemmistoon nyrseästi suhtautuvia, muutamat jopa vihamielisesti. Myönteisesti suhtautuvien kanssa on aina miellyttävä keskustella ja vaihtaa ajatuksia.
Entä nämä politiikkaan pettyneet? Kovasti ihmetellään kansanedustajien ja ministerien osallistumista vaaleihin. Vallanhimoisia ja itselle kaikki -haalijoita. Miten he kykenevät hoitamaan kaikki tehtävät edes kohtuullisesti? Äänten kalastelijoita puolueilleen. Missä välissä he ehtivät kansan pariin, kuulemaan heidän tuntojaan?
Politiikan arvostelijat ovat oma lukunsa. Heidän kommenttinsa voi tiivistää sanoihin ”kaikki ne ovat samanalaisia, ennen vaaleja luvataan taivaat ja maat, mutta annas olla kun päästään lihapatojen ääreen”.
Jokainen puolue ja heidän ehdokkaansa ovat niin huolta kantavia mielenterveyden tilasta, vanhuksista, pienituloisten syrjinnästä, lasten ja perheiden hyvinvoinneista, hoitoon pääsyistä ynnä muista.
Samat puolueet ovat istuneet vuosikymmeniä hallituksissa ja eduskunnassa, mutta aina vaan rahat riittävät kaikkeen muuhun, mutta ei niihin joihin eniten tarvittaisiin. Selitä tässä nyt sitten äänestämisen tärkeyttä?
Toisaalta tässä se politiikan hohto on, päästä tavallisten ihmisen kanssa vuoropuheluun. Olen kertonut kuinka valtuustokaudellani laitoin kaiken peliin. Luin, tutkin, perehdyin, otin selvää. Kaikki tuo omalla vapaa-ajallani. Olin yhteydessä kuntalaisiin. Sain vinkkejä, joiden pohjalta tein valtuustoaloitteita. Käytin puheenvuoroja saamistani kuntalaisten tai sosiaali- ja terveydenhuollossa työskentelevien esille tuomista epäkohdista.
Politiikassa edelleen tärkeintä on avoimuus. Se on ollut ohjenuorani. Politiikassa tehdään yhteistyötä. On pakko tehdä yhteiskunnan pyörittämiseksi. Miten sitä tehdään, onkin toinen asia. On vain asioita, joista ei voi ”takkia kääntää”.
Sitten tulee eteen päätöksiä, joissa vaan on valittava se pienempi paha. Kun tällainen tilanne tulee valtuutetun eteen, mitä tehdä? On avoimesti tuotava se kansalaiskeskusteluun, jossa käydään läpi, mitä on tarjolla.
Miten kansalaisten pariin eri asioiden vieminen onnistuu? Meillä on netti, lehdet, yleisötilaisuudet, ihmisten tapaamiset. Avoimuudella on tuotava politiikka ihmisten keskuuteen. Paljon on asioita, jotka eivät kuulu salassapidon taakse.
Olen hokenut olevani valtuutettuna myös viestinviejä. Kansalaisilta päättäjille ja myös toisinpäin. Luottamus politiikkaan palautetaan vain olemalla ihmisten kanssa tiivissä vuorovaikutuksessa.
Sitä työtä aion jatkaa tinkimättä aluevaltuustossa, jos portit sinne aukeavat äänestäjien toimesta.
Hannu Tiainen (vas.)
Kihniö
aluevaaliehdokas
