Nopea pääsy lääkäriin on tärkeä tavoite, mutta oliko uusi hallinnonporras uusine kustannuksineen ainoa vaihtoehto?
Uudistuksen tarvetta perusteltiin sillä, että lääkäriin ei pääse ajoissa ja kustannukset kasvavat rajusti. Mitä yksittäisiä syitä löytyy lääkärivajeeseen ja kustannusten kasvuun? Tässä muutamia.
Ensinnäkin virheellinen työnjako syö resursseja. Iso osa lääkäreiden ajasta kuluu toimimattomien tietojärjestelmien parissa ja byrokratiassa sekä kirjaamisessa. Yksi keino olisi avustavan henkilökunnan lisääminen, esimerkiksi sihteerien. Reseptien uusiminen ja flunssasairaslomien myöntäminen voidaan delegoida hoitajille ja suoravastaanotot fysioterapeuteille – tätä jo toteutetaankin jossakin.
Toiseksi, lääkäreitä on liian vähän. Vai ovatko he sijoittuneet vääriin paikkoihin? Useissa kunnissa täyttämättömien terveyskeskusvirkojen vuoksi kunnat ovat pakotettuja palkkaamaan kalliita keikkalääkäreitä tuplapalkalla. Ja kustannukset kasvavat.
Lääkäriliitto on perinteisesti vastustanut lisäkoulutusta ja tämä on estänyt terveen hintakilpailun alalla. Tosin koulutukseen on allokoitava myös riittävät resurssit. Lääkärit myös hakeutuvat pois terveyskeskuksista erikoissairaanhoitoon ja yksityissektorille. Työ terveyskeskuksissa pitää tehdä houkuttelevaksi muun muassa joustavoittamalla työoloja ja palkkaamalla avustavia työntekijöitä. Lääkärin pitää voida keskittyä omaan työhönsä.
Kolmas ongelma on vaihtuvat lääkärit, jotka kirjoittavat paljon lähetteitä ja tällainen ylihoito luonnollisesti nostaa kustannuksia. Erään selvityksen mukaan pysyvät hoitosuhteet vastaanotoilla ovat vähentyneet 90 prosentista 30 prosenttiin. Potilaiden turvattomuus on lisääntynyt ja synnyttänyt tarvetta lisäkäynteihin. Kuka on vastuussa hoidosta, jos lääkärit vaihtuvat tiuhaan?
Terveyskustannuksista 80 prosenttia kertyy tällä hetkellä paljon palveluja tarvitsevista. Erityisesti heille pysyvä hoitosuhde on äärimmäisen tärkeää. Olemme puolueena puhuneet pysyvistä hoitosuhteista jo vuosia ja tehneet muun muassa kansalaisaloitteen perhelääkärimallista. Nyt ovat muutkin puolueet lähteneet sitä kannattamaan.
Neljäntenä on se ikävä ilmiö, että yksityisen sektorin komplikaatiot joskus kaatuvat julkisen puolen hoidettaviksi. Nämä ovat osaltaan heikentäneet kuntien taloutta ja sitä kautta rapauttaneet perusterveydenhuollon tasoa. Yhteistyötä ja pelisääntöjen täsmentämistä siis tarvitaan.
Viidentenä syynä on erikoissairaanhoidon ansaintalogiikka. Sairaanhoitopiiri hoitaa asiakkaan ja lähettää laskun kuntaan (toistaiseksi vielä). Ja kunta maksaa, eihän sillä ei ole vaihtoehtoa. Erikoissairaanhoidon kustannukset kunnille ovatkin olleet kasvussa viime vuosina.
Joten kunnat ovat joutuneet sopeuttamaan toimintansa väheneviin resursseihin ja leikkaamaan ehkäisevästä toiminnasta. Oireet yleensä pahenevat ja potilas siirtyy erikoissairaanhoidon pariin ja lasku tulee kuntaan. Nyt uudistuksessa perus- ja erikoissairaanhoito integroidaan ja vahvistetaan perustason palveluja, joten tämä ongelma helpottunee.
Parempi soppa ei synny vanhalla reseptillä, vaikka kattila vaihdettaisiin. Myös sisältöä on kehitettävä ja siihen tarvitaan ammattilaisia ja kokemusta päätöksenteosta.
Riitta Kuismanen (kd.)
Sote-alan opettaja, valtuutettu
Aluevaaliehdokas
