Oriveden kaupungin itsenäisyysjuhlassa palkittiin taas kulttuuri- ja urheilutekoja. Onnea kaikille palkinnon saaneille! Palkinnot ovat enemmän kuin ansaittuja, vaikka tuskin kukaan näitä hommia palkintojen toivossa tekeekään.
Vasta omien lasten urheiluharrastusten myötä olen nähnyt lähietäisyydeltä sen valtavan työn, jota valmentajat, joukkueenjohtajat, huoltajat ja kaikki aktiiviset seuratoimijat tekevät, jotta lapsemme ja nuoremme voivat harrastaa ja harjoitella toimivissa puitteissa.
Jokainen treenipäivä onkin lapsille vähän kuin joulu. Ei ole itsestään selvää, että esimerkiksi joukkueella on taustallaan jopa useita valmentajia. Heitä, jotka hyvää hyvyyttään uhraavat vuodet läpeensä joka ikinen viikko useita tunteja vapaa-ajastaan harjoitusten perusteelliseen suunnittelemiseen, ohjaamiseen, oheisharjoitteiden vetämiseen, kannustamiseen ja liikunnan riemun ylläpitämiseen.
Ehkei se ole heille uhraamista, vaan rakkautta lajiin, mutta silti: hattu päästä tuolle suunnitelmalliselle ja pitkäjänteiselle työlle!
Varsinaisen valmentamisen päälle tulevat vielä esimerkiksi pelimatkat. Lisäksi valmentajat taustahenkilöineen taipuvat milloin kasvattajiksi, kuljettajiksi, myyjiksi, milloin paperinkerääjiksi ja ensiavun antajiksi, jopa varaäideiksi ja -isiksikin. Paljon on tapahtunut jo siihen mennessä, kun meistä vanhemmista moni kippaa lapsen harjoitushallille.
Monesti kuulee sanottavan, että talkootyö viruu henkitoreissaan. Onneksi ainakin urheilukenttien laidalla näkee vielä toisenlaistakin meininkiä, vaikka toki sielläkin lisäkäsiä otetaan aina ilomielin vastaan.
Ihan liian harvoin tulee ääneen sanottua, mutta josko edes näin joulun alla: kiitos!
