54. Itsenäisyyspäivää vietettiin Orivedellä ja Oriveden seudulla vakiintunein, arvokkain menoin: jumalanpalvelus, käynti sotien muistomerkeillä ja kansalaisjuhla. Liput liehuivat saloissa, illalla paloivat kynttilät akkunoilla. Orivedellä vuoden arvokkain juhla alkoi jo aattoiltana Kaarikirkossa, jossa oli perinteinen Musiikkia Isänmaalle -tilaisuus.
Lue lisää: Kaikki 50 vuotta sitten -jutut löytyvät Silloin ennen -sivustolta.
Kirkko täyttyi kumpanakin päivänä. Oriveden Mieslaulajat avusti jumalanpalveluksessa laulaen myös sankarihaudan juhlahetkessä. AseV 6 oli asettanut sankaripatsaalle kunniavartion. Viiden lipun lippulinna asettui juhla-aukion laitaan kirkonmenon päätyttyä. Kuoron kajautettua Klemetin Hymnin seurasi puhe.
Sankariristin juureen laskettiin maanpuolustusjärjestöjen yhteinen seppele ja AseV 6:n seppele sekä kunnan ja seurakunnan yhteinen seppele. Samanlaisen koruttoman havuseppeleen kävi kunnanvaltuuston kolmen puheenjohtajan lähetystö viemässä myös molemmille vuoden 1918 muistomerkeille.
”Nuorisomme on isänmaallista”
Seurakuntatyökeskuksessa juotiin kunnan tarjoamat juhlakahvit. Mieslaulajat kajautti kolme tuttua isänmaallista laulua. Kuoroa johti rehtori Jukka Kankainen. Teini Sirka Kankainen soitti pianolla Sibeliuksen Rondotten.
Opettaja Kaleva Mäntysaari totesi puheessaan mm, että Suomi on hyvä maa, ja kansa on uutteraa pystyen ihmeteltäviin saavutuksiin itsenäistyttyään. Historia – aivan lähihistoriakin – on osoittanut, että vapauttaan vaaliva ja sitä tarpeen tullen ase kädessä puolustava pienikin kansa pärjää ja säilyy. Mutta kansalla pitää olla toimintavalmis, hyvin harjoitettu puolustusvoima. Vapaus on jokaiselle kansalle, myös yksilöll, kullan arvoinen; vapaus vaatii myös vastuuta. Oman maan vapaus on tärkein asia.
Toivottaessaan salintäyteisen juhlaväen tervetulleeksi tarkasteli pankinjohtaja Ilmo Numminen valtiollista itsenäisyysaikaamme sanoen ajan ensimmäisen puoliskon vaatineen suuria ponnistuksia. Mutta senkin jälkeen on ollut vaikeita aikoja, myös sotia, jotka jättivät jälkensä. Lopuksi puhuja lausui:
”Ei ole mitään syytä uskoa, että tämän aikakauden nuorisolle käsitteet itsenäisyys ja isänmaallisuus olisivat sen vieraampia kuin meille aikoinaan. He ovat saaneet – kiitos itsenäisyyden – elää rauhassa ja hyvinvoinnin keskellä, ja tätä taustaa vasten täytyy ymmärtää nuoren polven reaktiot Vietnamin sodasta, Afrikan uusien valtioiden itsenäisyystaisteluista ym. viime aikojen tapahtumista. Nuoriso on herkkää ja oikeudentuntoista ja kun oma maa ei ole uhattuna, käydään vieraiden maiden sorrettujen puolelle.
Eikö tämä ole osoitus isänmaallisuudesta ja itsenäisyyttä kunnioittavasta suhtautumisesta? Nuorisolla on kautta aikojen ollut uudet aatteet – viime aikoina uudet vaatteetkin – joiden johdosta heidät helposti leimataan haihattelijoiksi, mutta – tämä on historian perustotuus – aina nuorisosta on kehittynyt suomalaista yhteiskuntaa pystyssä pitävä sukupolvi. Näin käy epäilemättä tulevaisuudessakin ja ellei tätä tapahdu, ei vika ole pelkästään nuorison.”
Vielä lauloi Seurakuntakuoro mm. J. S. Bachin Motettin.
Nuorten oma iltajuhla
Oriveden nuoret – lähinnä seurakuntanuoret ja kunnan nuorisotyölautakunta – järjestivät oman iltajuhlansa, ensi kerran Orivedellä. Sen aloitti kynttiläin sytyttäminen sankaripaadella sekä molemmilla vuoden 1918 muistomerkeillä. Tämän jälkeen nuorten soihtukulkue marssi Suojalle, jossa oli monipuolista nuorten omaa ohjelmaa: musiikkia ja Sanaa. Päätteeksi nautittiin kirkossa Herran Ehtoollinen. – Osanottajia oli yllättävän runsaasti. –
Yhteiskoululla oli koulun oma itsenäisyspäivän juhlansa jo perjantaina koulutyön päätyttyä. Lähetystö: voim.op. Martti Mattila sekä teinit Tuija Järvinen ja Kari Kortekangas lähetettiin juhlasta viemään koulun havuseppele sankarihaudoille.
Juttu on julkaistu Oriveden Sanomissa 9.12.1971. Se julkaistaan uudestaan juuri sellaisena kuin se on 50 vuotta sitten lehdessä ollut.
